Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kukonharjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kukonharjat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 20. syyskuuta 2016

Matala auringonkukka

No onhan nämä auringonkukkani paljon matalempia kuin ne oikein korkeat perinteiset mutta taimet saadessani en uskonut, että kasvaisivat näin suureksi. Tätini kasvatti siemenistä sekä itselleen että minulle matalia auringonkukkia ja taimet olivat kutakuinkin 10-15 cm pitkiä saadessani ne. Innoissani istutin taimet sinipallo-ohdakkeiden eteen ja siinä on käynyt niin, ettei ohdakkeita sieltä takaa näy oikein ollenkaan. Mutta upealta nämä auringonkukat näyttävät ja olen niistä erittäin iloinen.
  

Siellä ne kukkaset möllöttelevät pihan keskellä; tästä on kilpikonna-aitauksen vierestä poistettu toinen kilpikonna-aitaus ja molemmat kilpikonnani viettivät tämän kesän samassa aitauksessa.






Auringonkukkien vasemmalla puolella hehkuvat hienoissa väreissä kukonharjani tai kukontöyhtöjäkö ovat oikealta nimeltään. Nämäkin olen saanut tädiltäni, joka aina kerää syksyisin siemenet ja kasvattaa seuraavana vuonna siemenistä sekä itselleen että minulle. Erittäin innolla otan näitä kaunottaria vastaan ja odottelen minkä värisiä sieltä putkahtaa.

Tällä kertaa osui yksi keltainenkin sekaan




keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Violettia ja oranssia

Kuvattu 25.6.-26.6.2016

Nyt en enää kunnolla hahmota enkä jaksanut blogista tarkistaa, että oliko se viime vai edellinen kesä kun kuljetin keisarinkruunut vanhempieni pihasta mökille. Sen varmaankin tarinoin jo silloin, että nämä ovat muisto mammasta eli äitini äidistä. Lapsena olen kuljettanut mamman pihasta nämä vanhempieni pihaan ja nyt ne ovat mökillä muistona. 


Tällä hetkellä keisarinkruunujen lisäksi vieressä kukkii jalopähkämö ja yhdessä ne muodostavat upean väriyhdistelmän: violetti ja oranssi. Tästä kun mennään muutamia kesiä eteenpäin niin kasvit ja kukinta runsastuu ja yhdistelmä näyttää entistä hienommalta. 





Alla olevassa kuvasa etualalla näkyy kiven vieressä uudet sinipallo-ohdakkeen taimet ja niiden edustalla tädiltäni saadut matalaksi jäävät auringonkukat. Tästä kuva- ja katsomiskulmasta näyttää mukavan vehreältä ja ihanan värikkäältä; odotan kovasti kasvien runsastumista. Saattaisin kuitenkin kaivata tähän jotakin valkoisenakin kukkivaa. 


Muutenhan tämä viime kesänä jo niin vehreä istutusalue näyttää terassin suunnasta katsottuna hieman tyhjältä, koska siitä kuoli kallionauhukset ja lisäksi olen siirtänyt tässä olleet kuunliljat muualle (uusista kodeista kuvat myöhemmin). Ja tosiaan patjarikotkin kupsahtivat, mitä olen murehtinut jo aikaisemminkin. Violettilehtisiä kallionauhuksia jouduin oikein metsästämään, jotta löysin itselleni uudet taimet ja Espoon Prisma loppujen lopuksi pelasti minut. Ihan etualan tyhjässä alueessa on väliaikaismajoituksessa puroprojektin alta pois siirtämäni mehitähdet eli niille täytyy löytää uusi koti ennen kuin ostan etualalle uusia taimia. En vain tiedä mitä siihen haluaisin ylipäätään istuttaa. 


Loppuun kuva yllä olevassa kukkapenkissä näkyvistä kukonharjoista, joita tätini jälleen minulle on edellisinä vuosina keräämistään siemenistä kasvattanut. Näistä ei tarkalleen taas tiedä minkäväristä kukkaa tulee, vaikka tätini onkin merkinnyt minkävärisistä siemenet on kerännyt. Lopputulema voi kuitenkin olla ihan jotakin muuta kuin alkuperäinen. Kauniitä nämä ovat joka tapauksessa ja olen iloinen, että tätini näitä jaksaa minulle kasvatella. 


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kukkapenkkejä ja kukintaa

Kuvat ajoilta 21.-23.8.15 sekä 4.9.15

Mies ja uusi tietokonepeli = vaimo ei pääse tietokoneelle. Mur! No ei auta valittaa, koska pääsääntöisesti kone on vapaana iltaisin ja minun valloittamani. Täytyy välillä tyytyä siihenkin, että kuvat odottavat joko kamerassa tai tietokoneen kansioiden syövereissä. 

Olen pariin otteeseen nappaillut pihakuvia ja lähempiä kuvia istutuksista ja niitä tässä elo-syyskuun ajalta. Loput kuvat jääkin edelleen odottamaan, koska kello juoksee taas eteenpäin enkä toisaalta halua yhdestä julkaisusta kilometrin mittaista. :)

21.8.15 otettu kuva

Ja sama alue 4.9.15; ei valtavaa muutosta mutta lisäkasvua kuitenkin

Siellä kukonharja (vai mikä töyhtö lieneekään) aurinkoisina päivinä on oikein hehkunut (22.8.15)

Ja samaa pöheikköä myös 21.8.15

Olen jo julkaissut aikaisemmin kallionauhukseni kukkivana ja tällaisen palluran, josta pilkisteli jo uusi kukka. Nämä alla olevat olen kuvannut aikaisemmin, jolloin kuvatessa ihmettelin miksi lehdet ovat tuollaisella pallukalla mutta johan se on selvinnyt kukinnan myötä. 

22.8.15

Meillä on lähes kaikkialla erittäin aurinkoista mutta kallionauhus on sellaisessa kukkapenkissä, jota mökki alkaa jossakin vaiheessa päivää varjostamaan. Ja erittäin hyvä niin, sillä kuumana paahdekautena lehdet alkoivat auringossa lurpsahtamaan mutta virkosivat hyvin nopeasti päästyään varjoon. Tämä ei taitaisi pärjätä missään muussa kukkapenkissä, mikä on harmi, koska voisin ottaa tätä mielelläni johonkin toiseenkin kohtaan. 

Lurpsahdus 23.8.15

Ja samaisesta kukkapenkistä vielä vähän kuunliljan kukintaa 22.8.15

23.8.15

4.9.15; kuvaajakin sinne heitti oman varjonsa

Kaikki loput kuvat on kuvattu 4.9.15. Siellä ne patjarikotkin muuten edelleen asustavat "väliaikaisesti" tuolla kukkapenkin etureunassa kuunliljojen edustalla. Hyvin ovat kyllä kasvaneet, koska tällä hetkellä ei enää juurikaan erota mihin yksi taimi loppuu ja toinen alkaa. Tai osa niistä on tarkoitus jättää mutta puolet piti siirtää muualle. Myös mantsuriankärhöt jäivät väliaikaiseen istutuspaikkaansa ainakin ensi kesään asti ja ne ovat tuolla keskellä tuota ison kiven edustaa. 


Ohotanmaruna ehti sittenkin tuuheutumaan vielä tänä kasvukautena (toisesta paikasta siirrettäessä oli kituvan näköinen eli aika harva); no, ensi kesänä se on todella upea pöheikkö

Täältä suunnasta tämä näyttää ihanan kaaosmaiselta; kivien ja kukkien sekamelskalta

Herkkä ohotanmaruna lähempää (tämä on 23.8.15 kuvattu)

En muista olenko pohtinut tänne sitä, että siirtäisin alla näkyvästä kukkapenkistä hopeatäpläpeipin kokonaan pois, koska sen kasvuvauhti on todella voimakas. Mutta nyt kahtena viimeisimpänä mökkeilukertana olen päättänyt, että en siirrä. Tykkään siitä niin paljon juuri tuossa, että siirsin tuosta huonosti kasvaneen kyläkurjenpolvi Dark Reiterin kokonaan pois, jotta senkin tilan saa pitää hopeatäpläpeippi. Sitruuna-ajuruohon reunasta saatan peippiä karsia voimakkaammin pois, jotta sitruuna-ajuruoho saa lisää kasvutilaa mutta muuten yritän vain pitää peipin jotenkin aisoissa. En haluaisi poistaa nimittäin edustalla kasvavia pikkutöyhtöangervoitakaan tuosta, koska se tuo mukavaa piristystä etureunaan. 

Tässä on ihanasti yhtäaikaa violetistä punervaan eri sävyjä näissä kukissa ja varsinkin livenä se hivelee omaa silmääni todella paljon. Peippi on kukkinut runsaasti ihan jo tänä kesänä (kuten myös tässä kuvassa kukinnan jo lopettanut kyläkurjenpolvi Double Jewel) mutta muilta odotan runsaampaa kukintaa ensi vuonna. Ja ah, ihana kahden taimen hopeamarunapöheikköni siinä aivan täydellisenä. 

Alareunassa keskellä oleva pöheikkö on väliaikaisistutuksessa oleva arovuokko. Tai siis ei se kokonaan väliaikaisistutuksessa ole, sillä ajattelin hieman sitä tuohon jättää mutta täytyy vain muistaa pätkiä kukkavarret heti kukinnan jälkeen pois, ettei se siemennä itseään tuohon liikaa vaan pysyisi aloillaan. Arovuokon vierellä näkyy jalokello, jossa kuvaushetkellä oli vielä yksi violetti kello. 

Vasemmassa alakulmassa näkyy parit matalat havut, jotka siirrän pois kunhan keksin sijainnin. Niiden tilalle tulee jotakin matalaa kukkivaa. 


Tässä pois siirretty kyläkurjenpolvi Dark Reiter väliaikaisistutuksessa. Yksikään näistä taimista ei ole kasvanut hyvin, joten saa nähdä minkälaista kasvu on ensi vuonna (vai onko sitä ollenkaan). Lehdistön tumman luumun sävy on kadonnut, koska raukka ei saanut peipin valloituksen vuoksi enää aurinkoakaan. 

Lopuksi mökin terassin ulkopuolella sapuskaa päivystävä hämähäkki

perjantai 7. elokuuta 2015

Ihanat mökkituliaiset

Tätini kerää vuosittain kukonharjoista siemenet ja kasvattaa seuraavana vuonna siemenistä itse uusia kukonharjoja. Tänä vuonna tätini kasvatti parvekelaatikollisen verran niitä myös minulle. Pitkän ajan kokemuksen kautta hän kertoi, että siemenistä kasvatetut eivät koskaan näytä samalta kuin mistä hän on siemet kerännyt mutta ei se mitään, koska nämä näyttävät upeilta. 

Sain nämä jo viime viikon maanantaina eli 27.7. kun äitini ja tätini tulivat kyläilemään päiväkseltään mökillä ja istutin sekä kuvasin nämä 28.7.




Istutin kukonharjat ryppäänä kohtaan, josta siirsin laakakatajan pois odottelemaan jotakin muuta sijaintia. Viimeinenkin havu siis lähti tästä kohtaa pois. Nyt kukonharjat saavat asustella ja kasvaa tässä tämän kesän. Tätini kertoi, että kasvuvauhti on runsaasti myöhässä viileän kesän vuoksi mutta josko nyt kasvupyrähdyksiä tulisi enemmän kun erittäin lämpöistä on riittänyt koko viikon. 



Kukonharjojen lisäksi sain tuliaisena Jalokellon ja alla on kuva kohdasta, johon sen haaveilen istuttavani. Vielä en sitä kuitenkaan ole istuttanut, koska kääpiökatajaa on siinä istutuspaikalla tiellä ja ne pitäisi siirtää johonkin muualle. Kauniisti tämä kukkii tässä purkissaankin ja pysyy hyvin hengissä kun vain muistan kastella. :) 



Tässä näkyy kauempaa tuo haaveilemani istutuspaikka

Arovuokkokin innostui kukkimaan uudelleen

tiistai 16. syyskuuta 2014

Pieniä iloja kasvun ihmeestä

Melkoisen tuoreena puutarhurina sitä iloitsee kovin pienistä asioista; "kukkimisesta viis, kunhan edes lehtien määrä lisääntyy!" No ei nyt ihan noinkaan mutta ilahduin tajuttuani kesälomalla istuttamieni kasvien selkeästi jo kasvaneen istutusajankohtaan nähden. Kasvun on pakko tarkoittaa viihtymistä. Lomalla kasveja katseli ihan päivittäin, joten tajusin kasvun ja muutokset vasta katselemalla aikaisemmin ottamiani valokuvia. 


Tämä maksaruoho on viihtynyt puron varressa ja runsaantumisen lisäksi myös muuttanut väriään. Alapuolen kuva on istutuksen jälkeen otettu ja yläpuolen kuva reilu viikko sitten; melkoinen värimuutos. Vai lieneekö maksaruoho ottanut mallia viereen istutetuista ruskoakeenoista ja siksi muuttanut väriään rusehtavan punervaan suuntaan (heko heko). Miltähän tämä näyttää silloin kun kukkii; en malttaisi odottaa. 

Ihanaa, ehkäpä ensi kesän aikana tämä täyttää jo kokonaan varatun alueen ja alkaa leviämään luonnollisesti (ja luvallisesti) sieltä myös varsinaisen "alueensa" ulkopuolelle. 



Myös toinen samaan aikaan istuttamani maksaruoho on mukavasti ja huomaamatta runsastunut. Tämän maksaruohon osalta tuo hempeän vihertävä väri oli se syy miksi kasviin alunperin ihastuin mutta rubiininpunaiset kukat korvaavat tummuneet lehdet; eikä lehtien väri mitenkään ruma ole hieman tummempanakaan. 


Yläpuolella maksaruoho komeilee uudessa ulkoasussaan ja alapuolella poseeraa vienosti samainen kasvi juuri istutuksen jälkeen.

Odotan tämän leviämistä sitä varten hahmotetulle alueelle innolla, koska sitä paremmalta tämä näyttää (yllätys yllätys) mitä paremmin tämä leviää. Tietysti jossain vaiheessa kasvi ylittää rajansa mutta silloin saan siirrettyä uusia alkuja johonkin muualle puutarhassa.

Aurinko selkeästi aiheuttaa värimuutoksen lehtiin ja kunhan maksaruoho on päässyt tässä valloilleen, voisin huvin vuoksi kokeilla tätä hieman varjoisampaan paikkaan. Siellä jos viihtyy, pysyisi värisävy luultavasti hempeän vaaleana.

Tämän maksaruohon kukat muuten muistuttavat kovin paljon luumun sävyisen korkean maksaruohon kukkia.



Ja jotta maksaruohoista höliseminen ei lopu kahteen, täytyy esitellä vielä kolmannenkin kasvua. Tämä maksaruohohan pääsi muuttamaan meidän mökkipuutarhaan jo ennen kesäloman isompia puutarhaurakointeja.


Maksaruoho on reilussa kahdessa kuukaudessa runsastunut huomattavasti ja kunhan selviää talvesta, pääsen ensi kesänä jo jakamaan tätä niin, että täyttää kivikkoa runsaammalta alueelta. Jälleen alapuolelle laitoin aikaisemmin julkaistun juuri istuttamisen jälkeen otetun kuvan. Tämä taitaa ulkonäöltään olla edelleen se kaikista ihanin ostamistani maksaruohoista värin ja muotojen vuoksi; sekä myös hempeän vaaleiden kukkien. En vain tiedä kannattaisiko nuo ylemmässä kuvassa näkyvät jo kuivahtaneet kukkavarret napsia pois vai jätänkö ne vain tuonne sekaan sojottamaan. 


Mahtavatkohan kaikki maksaruohot lähteä juurtumaan ihan vain tökkäämällä irrotetun varren maahan? Tämä ainakin näyttää juurtuvan, koska muutamat istuttaessa irronneet pätkät ovat myös kesän aikana runsastuneet. 

Jotta ei mene ihan maksaruohottuneeksi tämä jutustelu, kuvasin myös keijunkukkia, jotka ovat innostuneet kasvattamaan runsaasti uusia lehtiä. 


Keijunkukkien istutuspaikka valikoitui täysin sen mukaan, että lehdet ovat niin upeat. Tällä hetkellä ajatuksissani en anna keijunkukkien koskaan kukkia vaan pätkäisen kukkavarret pois, koska kukkivana istutusten korkeuserot näyttäisivät mielessäni hassulta, jos kukkavarret kasvavat kovinkin pitkiksi. Ehkä minun täytyy ensi kesänä kuitenkin kokeilla miltä ihan käytännössä kokonaisuus näyttäisi ennen varsien katkomista. 

Kesäkukkia ei meillä luultavasti tulla koskaan näkemään suurta kirjoa mutta kukonharjoja täytyy saada kyllä jatkossakin. Minähän meinasin tappaa janoon nämä heti istutuksen jälkeen, koska sää oli helteinen ja en päässyt kastelemaan kukkia; lopputuloksena viikon päästä istuttamisesta minua odotti kuihtunut näky. 


Mutta runsas vesi auttoi ja kukonharjat ovatkin kasvaneet koko loppukesän upeana ja runsaana ryhmänä. Tätini lupasi minulle keräämiään siemeniä, jotta voisin kokeilla kasvattaa ihan siemenestä näitä ensi kesänä (mutta kera varoituksen, ettei näin jalostetun kasvin siemenistä tule koskaan samannäköistä kuin mistä siemenet on kerätty). 

Huonoon aikaan otettu kuva (mökki varjostaa) mutta tuuhea on "puska"

Tähän kohtaan täytyy varmaankin ostaa juuri näitä versioita aina kaupasta ja kokeilen istuttaa siemenistä kasvatetut johonkin muuhun kohtaan puutarhaa. Ja jatkossa muistan helteisillä keleillä, että täyttelen isoja limupulloja vedellä ja tungen ne ylösalaisin multaan; näin tein ensimmäisen kurpsahduksen jälkeen myös tänä kesänä ja ehkä se pelasti kukkaset helteen aiheuttamalta janolta.