Sekalaisia kukkijoita ja blogille oma instagram tili

Kuvattu 28.5.2017

Olen hurahtanut akileijoihin mutta tällä hetkellä minulta löytyy vasta pari erilaista akileijaa; kääpiöjapaninakileija ja jaloakileija 'Spring Magic Rose and Yellow'. Muhevaisella käydessä yritin katsella josko löytyisi jotakin kaunista uutta akileijaa puutarhaamme koristamaan mutta tarjolla olleet eivät tällä kertaa sykähdyttäneet tarpeeksi.

Onneksi verkkokaupat pelastavat ja kännykällä päädyin Taimimoision verkkokauppaan akileijoja kuolaamaan. Epäilevänä erkkinä päätin googlata perinteisesti "Taimimoisio kokemuksia" ja päädyin kukkaiselämää -blogiin, jossa Satu kehui Taimimoisiolta tilaamiaan taimia; siispä akileijat (3kpl) ostoskoriin ja tilausta kehiin. Ei ostoskori pelkästään akileijoista täyttynyt mutta muut listautukoot tänne tilauksen tultua.

Entäpä Facebookin kyky vakoilla ihmisten tekemisiä? No tietenkin Facebook päätti akileija googlausten jälkeen mainostaa minulle Viherpeukaloilla myynnissä olevaa upeaa akileijaa. Hmm... Ostoskoriin mars ja lähetä tilaus. Enkä viitsinyt sieltäkään pelkästään yhdestä kasvista maksaa toimituskuluja. Nyt odottelenkin siis neljää uutta ihanaa akileijaa puutarhaa kaunistamaan (sekä niitä muita ostoskoriin eksyneitä).

Kääpiöjapaninakileija

Muhevaiselta nappasin mukaani pari lehtosalviaa, koska luulin aikaisempien lehtosalvioiden kuolleen. Viime viikonloppuna raahattuani uudet taimet mökille, totesin entisten olevan hengissä ja kurkistelevan mullan seasta. Nämä uudet taimet pääsivätkin siis puutarhakaaren vierustan sijasta mökin etupihan kukkapenkkiin kasvamaan.

Kimalaiset innostuivat

Muhevaisen taimet jo kukkivat kun omat vasta törkkäävät lehtiä esiin

Kaunis kultatyräkki tuo hetkessä runsaasti kesäistä keltaista väriä puutarhaan. Keltainen ei välttämättä ole ensisijainen valintani kun etsin uusia kukkia puutarhaan mutta tietyt keltaiset ovat ihastuttaneet ja puutarhaan päätyneet.

Leppäkerttukin näyttää tykkäävän

Hopeatäpläpeippi on aloittanut myös kukinnan ja tämän kauniin maanpeitekasvin kukinta kestääkin erittäin pitkään. Valkokukkainen versio antaa vielä odotuttaa kukkiaan mutta muilta osin onneksi ovat hyvässä kasvussa. Taimimoisiolla oli hieno vaaleanpunainen hopeatäpläpeippi, jossa hopeista oli lehdissä vain raita keskellä mutta tilaushetkellä se oli tilapäisesti loppu. Eniten tykkään tosin tästä, jossa hopeisuutta on suurin osa lehden pinta-alasta. 

Kimalaiset tykkäävät kovasti myös hopeatäpläpeipeistä ja käyvät ahkerasti työntelemässä nenäänsä kukkaputkiloihin. Tällä kertaa ei kuitenkaan kukaan saapunut poseeraamaan valokuviin. 

Sepelille eksynyt hopeatäpläpeippi on edelleen hengissä. Kyllä tämä aika kestävä näyttää olevan. 

Arovuokko on pian kukassa

Vuorenkilven kukat ovat kauniit kun niitä keskittyy katsomaan

Syksyn hankinta korallikanukka on selvinnyt talven yli

Erittäin kylmänä kevät päivänä siirretyt maa-artisokat ovat ilmestyneet pinnalle

Ei taida tänä kesänä ehtiä kukkimaan ellei tule pitkä lämmin syksy

Ps. Päädyin perustamaan instagram tilin puutarhalleni, jotta voin nopeammalla aikataululla heitellä esim. kännykällä napattuja kuvia: kantapaan_kautta. Jos sinulla on oma tai seurailet hyviä puutarhaan keskittyneitä instagram tilejä, heitä vinkkiä kommenttikenttään. 

Puutarhan kevätsiivous ja kivihommia

Kuvattu 15.4.-1.5.17

Itselleni tärkeät vaiheet puutarhan hoitamisessa ovat syksyllä viimeistenkin rikkaruohojen kitkeminen ennen lumien tuloa ja keväällä kukkapenkkien siivoaminen kuolleista kasvinosista ja erityisen ahkera kitkeminen. Tästä vuodesta lähtien otan tavaksi myös lannoittamisen sekä kukkapenkkien kevyen lisämullittamisen heti alkukeväästä ja myöhemmin kesällä lisälannoitusta. Näillä välineillä uskon, että puutarha voi hyvin ja keskikesän kitkeminen pysyy kurissa.  

Rikkaruohojen kitkeminen on itselleni rentouttavaa puuhastelua puutarhan parissa eli en koe sitä rasitteena. Kun ahkerasti keväällä kitkee, pysyy kukkapenkit aika puhtaana loppukesän melko vähäiselläkin kitkemisellä eikä rikkikset pääse valloittamaan multa-alaa juuristollaan. Tällöin jää enemmän aikaa taas muulle puutarhan hoidolle. 

Aika ankeilta puutarhakuvat vielä näyttävät kun tarjolla on pääsääntöisesti multaa ja kiviä mutta nappailin silti kuvia kevätsiivousten ja lisämullitusten jäljiltä. Niihin on myöhemmin mukavaa tehdä vertailua kun kasvit alkavat kasvamaan silmissä. Ja jääpä muistiin kasvutahti myöhemmillekin vuosille kevään tulon vertailun näkökulmasta. Kevätsiivous oli ajankohtainen ennen pääsiäistä olevalla lomaviikolla. 

Keskipiha; 15.4. yllättävän lumisateen jälkiä vielä hieman nähtävissä

Vähän kuvia kesken aherruksen

Sisääntulon vierellä olevassa viime kesänä valmistuneessa istutusalueessa on hieno iso pystyreunainen kivi. Jos oikein muistan, tämä kivi taisi olla kaivuukiviröykkiön alla piilossa kun otin tästä kuvia. Nyt en jaksa tarkistaa vaan joka tapauksessa esittelen itseäni ilahduttaneen maan alta löytyneen yllätyksen. 

Tässä kohden ei tarvinut itse miettiä missä kukkapenkin reuna menee, koska tämä vaikuttaa olevan vain pieni osa ihan valtavasta kivestä. Siispä luonto päätti kukkapenkin rajan tältä osin ja hieno raja onkin. Vierelle istutin kivikkosuopayrttiä (muistaakseni) ja toivon sen ajan myötä valahtavan osittain tuohon kivireunuksen päälle. 

Vappuviikonloppuna tuli leikittyä hieman kivenpyörittäjän kylää, sillä aloitin parkkipaikan reunuksen vuoraamisen isoilla kivillä. Homma on hidasta, koska käyn etsiskelemässä sopivan isoja kiviä pitkin metsäplänttiämme ja sieltä raahaan yksitellen tähän parkkipaikalle. Onneksi ei tarvitse pelätä, että kivet loppuisivat kesken ja kiire tämän osalta ei sinänsä ole. Joskin tämä kohta alkaa olemaan ainoa selkesti erittäin keskeneräisen näköinen, joka pistää omaan silmääni. 

Tässä näkyy ajatusta miten parkkipaikan reunus on tarkoitus vuorata kivillä; sekaan maksaruohoja.

Muutaman kiven saa vielä raahata ennen kuin tämä reunusta on siisti/valmis

Hyötypuutarhan puolellakin on tapahtunut eli kasvimaan möyhin ja lisäsin siihen aika reippaasti multaa sekä lannoitusta. Tarkoitukseni oli alunperin syksyllä hakea naapurista hepan herkkua mutta se jotenkin jäi, joten turvauduin puutarhamyymälän lannoitteisiin.

Lannoitetta

Viime kesänä tehdyn pikkuliiterin vierellä ollut kukkapenkki menetti syksyllä lähes viimeisetkin perennansa ja tämän lempinimi tästä lähtien on varikko. Nimen keksi siskoni kun kertoilin, että en haluakaan tällä alueella ylläpitää erityistä perennapenkkiä vaan voisin ennemminkin käyttää tuota aluetta kasvien väliaikaispaikkana. Semmoistakin kun aina tarvitsee, jos saa jonkun hienon lahjakasvin eikä sille ole vielä hyvää sijaintia tai myöhemmin kasveja jakaessa tarvitsee jakopaloille väliaikaiskotia. 

Tyhjänä rikkaruohoille otollisena paikkana tätä ei kuitenkaan kannata koko ajan pitää, joten tässä voi kesällä kasvatella hyötykasveja. Nyt hieman yli puolet tästä alueesta nappasi itselleen pikkukasvimaasta ylösnostetut maa-artisokat sekä ruohosipulit; ja ehkäpä laitan ainakin porkkanaa tähän kasvamaan. 

Aika reippaasti kuljetin tähän lisämultaa ennen kuin sujauttelin maa-artisokat multaan piiloon ja tietysti lisäsin myös lannoitetta. 

Tällainen perennapenkki tämä oli vielä viime kesänä

Nyt kun yläpuolella vilahti kuva viime kesältä, muistin, että ohikulkeva polkukin näyttää tällä hetkellä ihan rakennustyömaalta. Ulkonäkö johtuu siitä, että puoliskoni kaivoi polun auki ja laittoi maan alle kulkemaan sähköjohdon taustan pikkuliiterille. Täytyy kevään mittaan laittaa uudet katteet polulle, jolloin näyttää jälleen ihan uudelta. 

Mullan lisäystä

Multa oli osittain vielä jäässä mutta päältä sai jo sulanuttakaivettua

Talven maassa olleet maa-artisokat

Ja jotta puutarhapuuhien päätteeksi voi aina iltaisin lämmittää saunan, täytyy polttopuita kohta tilata lisää, sillä puupinot liiterissä alkavat ehtymään. Polttopuiden pinoaminen ei ole kaikista mieluisinta puuhaa itselleni mutta tehtävä se on. 

Maa-artisokka kukkii

Kuvattu 26.9.15

Lokakuu alkoi mutta blogi pysyy vielä jonkin aikaa syyskuisissa kuvissa. Sain alkukesästä maa-artisokan mukuloita kaveriltani ja innostuin tätä kokeilemaan kaikista eniten kauniin kukinnan vuoksi. Tässä olenkin innolla odotellut, että koska kukintaa pääsen näkemään ja viime viikonloppuna se tapahtui. Yksi hieno ja suuri keltainen kukka kurkisteli kasvimaasta. 

Maa-artisokka kasvaa parhaimmillaan todella korkeaksi mutta meillä jäätiin näin ensimmäisenä kasvukautena alle kahden metrin. Sen verran korkea varsi oli kuitenkin, että vartta täytyi taivuttaa, jotta kukan sai kuvattua. Laitoin julkaisun ensimmäisen kuvan Facebookin puutarharyhmään ja kuvallisten kommenttien mukaan toisilla huitoo parhaimmillaan kolmessa metrissä varsien pituudet; aikamoisia jättejä. 

En osannut valita näiden kahden kukkakuvan välillä, joten laitan molemmat

Kuva maa-artisokkakasvustostani huijaa pituuden suhteen eli näyttävät matalemmilta kuvassa kuin todellisuudessa ovat mutta kauhean runsasta ei ensimmäisen vuoden kasvu vielä ollut. En aio käyttää mukuloita tänä vuonna vielä yhtään vaan jätän ne talveksi maahan. Keväällä kaivan kaiken ylös ja siirrän parempaan paikkaan ja jaan samalla juurimukuloita suuremmalle alueelle. Ehkä ensi vuonna voisin jo kokeilla tehdä esimerkiksi sosekeittoa, jota niin kovin kehutaan (jos satoa löytyy riittävästi). 

Melkein pääsi käymään tosin vahinko ja meinasin unohtaa kuvata odotetun kukinnan. Onneksi mökin lähtösiivouksen yhteydessä katsoin makuuhuoneen ikkunasta ja näin korkeuksiin kurkoittelevan kukkasen ja lähdin sitä heti kuvaamaan, jotta ei enää uudelleen lipsahda pois mielestä. 

Hyötypuutarhan kuulumisia

Kuvia ajalta 9.-12.7.

Istutin rivillisen Timoa nopeamman kasvutahdin lisäksi siksi, että siinä on kauniin väriset kukat. Joskin olin lukenut useammasta paikasta, että Timo ei välttämättä kuki ollenkaan. Siispä viime viikonloppuna olinkin erityisen iloinen, koska pääsin ihastelemaan Timon kauniita violettivalkoisia kukkia. 

Muutenkin perunamaa voi hyvin ja myös peuran rokottama pää on lähtenyt jatkamaan kasvuaan mukavasti. Toki varret ovat siinä päädyssä selkeästi lyhyemmät kuin rauhaan jätetyssä päädyssä. Kyselin eräässä facebook-ryhmässä, että koska sitä uskaltautuisi lähteä nostamaan perunoita niin, että syötävää riittäisi koko loppukesäksi (eli nostettavat olisivat hyvässä syöntikoossa) ja sain vinkkiä, että mullan seasta voisi varovasti kaivella perunoita niin, että jättää pienet jatkamaan kasvuaan. Täytyypä lähiviikkoina uskaltautua tonkimaan Timoja. Siiklit saavat kasvaa ihan rauhassa vielä. 

Perunoita ihastellessani huomasin kaunista oranssia siellä seassa ja pääsin kuvaamaan tämän kesän ensimmäistä perhosta. Toki olen perhosia nähnyt kesän aikana mutta ovat lepatelleet niin nopeasti karkuun, etten ole ehtinyt edes ajattelemaan kameraa. No enhän minä tätä perhosta tunnistanut mutta päätin yrittää etsiä Luontoportin avulla nimeä ja tämä taitaa olla Piippopaksupää? Näyttää kauniilta perunanlehdillä. 

Minähän upottelin ruusupapuja perunapenkkien vakoihin peuransyömään päähän mutta perunanvarret olivat kasvaneet niin paljon, että ruusupavun taimet olivat hukkumaisillaan sinne sekaan. Siispä taimet purkkeineen ylös vaoista ja uuteen väliaikaispaikkaan, sillä kuten aikaisemmasta julkaisusta näki, ei puutarhakaari ole vielä valmis niitä vastaanottamaan. Siirsin taimet samaan paikkaan, johon olin jättänyt taimia selviämiskokeiluun ja koska kokeilutaimet olivat hyvässä hapessa, saivat ne nyt kavereita vierelleen. 

"Kokeilutaimet" ovat nämä kolme suurinta isossa yhteiruukussa

Koska kaikki taimet olivat myöskin säilyneet väliaikaisviritelmistä huolimatta hengissä, vein kymmenen taimea ystävälleni; minulle ei millään mahtuisi nämä kaikki. Edelleen itselleni jäi taimia loppujen lopuksi 18 kappaletta, koska löysin yhdestä kukkamaasta vielä kaksi myöhäisherännyttä uutta taimea. Taimista seitsemän on kukkamaissa (tai niistä kaksi kasvimaassa) ja loput 11 on uudessa väliaikaispaikassa. Ei tämäkään määrä kyllä helposti minulla mihinkään mahdu mutta katsotaan. 

Ystäväni oli eilen istuttanut nämä taimet ja kehui, että juuristo oli hyvässä kunnossa eikä vielä ollenkaan liian ahtaasti ruukussa. Tämä oli mukava kuulla, koska on meinannut iskeä hieman aikataulustressi kun näiden sijoituspaikka ei valmistu. Nyt se alkava stressi hävisi. 

Lahja ystävälle :)

Kasvimaakuvakin täytyy laittaa, jossa kaikki ovat jatkaneet hyvin kasvuaan. Missähän vaiheessa sitä voisi napata ensimmäisiä sipuleita ylös maasta? Kai niitä hieman pienempänäkin voisi jo aloittaa syömään, sillä jos jätän kaikki syksylle, tulee säilytysongelmia. Maa-artisokkakin on kasvanut tosi hyvin ja jännittääkin kuinka korkeaksi se mahtaa vartensa kasvattaa. Olen nähnyt kuvia, jossa varret ovat pidempiä kuin aikuinen mies ja sen jälkeen näyttää tässä kyllä hassulta. 

Ja pieni marjapäivityskin eli tavalliset mustikat ovat alkaneet kypsymään ja niitähän on mättäinä tuolla mm. kasvimaankin vierellä. Ihan hyvä määrä tulossa ja suurehkojakin ovat. Ajattelin ensimmäistä kertaa eläissäni keräillä niitä jonkin verran pakkaseen.