torstai 25. joulukuuta 2014

Erilaisia kukkia

Muutama vuosi sitten tutustuin neulahuovutuksen saloihin ja sillä tavalla täytyi toteuttaa vanhemmilleni 60-vuotislahjat, koska neulahuovuttaminen on ihan mukavaa puuhaa. Ensimmäisessä kuvassa on äidilleni muutama päivä sitten tehty huovutustyö, johon kukkien lisäksi tein perhosia, koska äiti on "perhoshullu". Käytän huovuttamisessa muotteja mutta siistin lopputulosta aina vielä senkin jälkeen kun olen ottanut huovutetut palat muoteista pois. Kun jatkaa huovutusta niin, että pitää "palasta" toisessa kädessä, tulee tikattua kerran jos toisenkin myös itseään sormeen. Äidin lahjaa tehdessä totesin, että kukkia on helpompi huovuttaa kuin perhosia mutta pienen harjoittelun jälkeen perhosistakin tuli ihan sieviä. Perhosten väri paljastaa äidin lempivärin mutta yhteen perhoseen hupsauhtin myös omaa lempiväriäni eli violettia.


Toinen huovutustyö on tehty isälleni viime vuonna ja siihen toteutin erilaisia kukkia. Ruusuja tein kahta eri kokoa jättämällä pienemmistä ruusuista ns. isoimmat osaset pois, jolloin asetelmaan sai enemmän elävyyttä. Molemmissa asetelmissa ruukkujen sisälle on laitettu kuivakukka-asetelmiin tarkoitettu "sieni", johon rautalankojen avulla olen tökkinyt kukat ja perhoset kiinni. 


 Hyvää joulua kera huovutettujen kukkien!

tiistai 2. joulukuuta 2014

Sipulit laitettu kaikessa hiljaisuudessa

Uuden perheenjäsenemme myötä (leopardigekko lapsonen) mökillä on tullut käytyä nyt huomattavan vähän ja ennen lapsosen kotiutumista tietokoneella kulutettu aika hurahti tiedonhankinnan parissa. Vaan ihan täysin ilman puutarhatöitä ei syksy ole edennyt vaan niin valko- kuin kukkasipulitkin ovat päätyneet mullan suojiin kevättä odottamaan.

Sipulimaata varten kaivoin jo aikaisemmin alueen, joka odotti ja odotti saavansa multaa, jotta pääsen istuttamaan valkosipulinkynnet maahan. No itsestänihän se mullan "saaminen" oli kiinni mutta tuossa marraskuun puolella sujautin vihdoin sekä mullat että kynnet maahan.



Plantagenissa oli myynnissä (ja vielä tarjouksessa) erilaisia sipuleita ja johonkin tällaiseen Messidor-nimiseen päädyin kuvauksia lukemalla. Kynsiä tuli kolmesta valkosipulista yhteensä 21, joka on ihan riittävän runsas määrä alkukokeilulle. Ja myönnettäköön, tuosta määrästä kolme on niitä ns. sisimpiä kynsiä, koska netistä löydetyistä ohjeista huolimatta halusin kokeilla mitä niistä kasvaa. Mutta jos kasvatus onnistuu ja pääsen syksyllä nostamaan valkosipuleita maasta, on 18 valkosipulia ihan riittävä määrä.

Taisipa olla niin, että valoisan ajan käytin kierrellen kameran kera kuvaamassa metsikössä luontoa mutta istuttaa voi pimeälläkin. Mies on virittänyt valon toisen liiterin päähän, joka valaisee melko hyvin hyötypuutarhan aluetta. 


Mullalla täytin vain n. puolet sipulimaan alueesta, koska multaa ei riittänyt suoraan koko alueelle. Lopputila on varattu ruoka- ja ruohosipuleille, joten ehdin hankkimaan lisää multaa ensi keväänä. Alla olevassa kuvassa näkyy myös kumossa oleva maitotonkka, joka pääsee ensi kesänä somistautumaan kukkasin. 


Ensimmäiset kukkasipulit istutin lokakuussa mutta kuvat ovat vain lojuneet kamerassa. Suuri kysymys oli, että mihin, sillä minulla ei ollut mitään erityistä paikkaa niitä varten. Halusin ne sijainnille, jossa saan niitä helposti ihastella mutta jossa ei niin haittaa, jos tekemäni istutus näyttääkin rumalta tai tylsältä. En ole aikaisemmin istuttanut kukkasipuleita, joten kevät näyttää tuleeko istutuksesta sen näköinen kuin olen päässäni hahmotellut. Viimeksi luettelinkin jo ostokseni:

Lumikello
Espanjansinililja
Tulppaani Black Parrot
Tulppaani Snow Crystal
Tarhahyasintti Jan Bos

Vetkuttelin sijaintiongelman vuoksi istuttamisen kanssa jonkin aikaa kunnes pihalla kävellessä sopiva sijainti valkeni: pihatien reunassa kohdassa, jossa tie ns. avautuu parkkialueeksi. Kyseiseen kohtaan on suora näkymä mökin terassin kapeammalta puolelta. Toisaalta taas se on sen verran kauempana muista istutuksista, että epäonnistuessaan se ei rumenna niitä.

Oikealla näkyvän männyn vieressä on kaksi isoa kiveä = tuleva kukkasipuleiden paikka



Jos istutus näyttää hyvältä, kaivan sipulit kertaalleen ylös ja suunnittelen istutukset uudelleen niin, että kukintaa riittäisi koko kesälle; nythän nämä kaikki ovat alkukesän kukkijoita (tai ainakin luulen niiden olevan). Lisäksi siinä vaiheessa aion laajentaa istutusaluetta isojen kivien takapuolellekin niin, että korkeaksi kasvavaa kukkaa näkyy kivien välistä. 


Kaunis sammal peittää osittain suurempaa kiveä.

Lankesin ostamaan lisää kukkasipuleita tarjouksesta samalla kun kävin hakemassa valkosipuleita. Ennen kuin ehdin niitä istuttamaan, satoi lumi maahan kera kevyen pakkasen eli aikaisemman istutusalueen pintamulta oli jäässä. Tarkoitukseni oli törkkiä uudet hankinnat vanhojen sekaan mutta nytpä täytyikin tehdä uusille sipuleille ihan oma alueensa. Yllä olevassa kuvassa näkyy oikeanpuoleisen kiven vierellä kaunis kanto ja se saikin kehystyksekseen kukkasipuleita. Tällä kertaa vain kahta erilaista:

Kirjopikarililja
Porslinihyacintti


Kannon juurelle laitetut kivet löytyivät maata kaivaessa.

Lisäksi ostin lisää lumikelloja, jotta saan enemmän lumen keskeltä tulevasta keväästä kertovia kukkia. Lumikellot pääsivät peruna- ja sipulimaan vierelle paikkaan, jossa olin kehystänyt kivillä kaksi pikkuruista kantoa. Kantojen ylöskaivamisen sijaan ajattelin, että piilotan ne istutusten keskelle.



Meillä odotellaan myös täyttömaata saapuvaksi ja mieheni rajasi suunnitellun alueen nauhalla. Tuolle sijainnille on tarkoitus parin vuoden sisään rakentaa pyöröhirsinen puuliiteri. Alemmasta kuvasta näkee paremmin sijaintia eli tulisi mökin vierelle niin, että sieltä on lyhyehkö matka kuljettaa polttopuuta mökkiin sisälle.



Nyt puutarha on täysin talvilevolla ja puuhastelut jatkuvat keväällä; näin ollen blogikin viettää suurimmilta osin hiljaiseloa kevääseen asti. Kamera tosin on aina mökillä mukana talvellakin; josko sitä innostuisi ahertamaan puuaskareiden parissa (jatkamaan keskeneräisiä projekteja) tai kuvaamaan puutarhaa talviasussaan.

Pssst... Kaksi kaunotarmaksaruohoani olivat viimeksi mökillä ollessani täysin kuukahtaneita. Jotenkin kuvittelin, että maksaruohot talvehtisivat kuihtumatta kokonaan. Olivatkohan nämä nyt sitten vain yhden kesän nautinto?