maanantai 29. syyskuuta 2014

Puutarhan "olevia ja tulevia" somisteita

Perunannoston lisäksi viime viikonloppuna tuli maalailtua, sillä hankimme mökille koristekaivon ja majakan eräältä yksityishenkilöltä, joka on itse nämä tehnyt. Meillä ei ollut tarkoitus vielä tässä vaiheessa näitä hankkia mutta eräällä kauppareissulla näimme myynti-ilmoituksen ja se oli menoa. Koristekaivosta halusin ehdottomasti juuri tuollaisen pyöröhirsipaneelista toteutetun version.


Majakka oli jo valmiiksi maalattu mutta koristekaivo oli puhtaalla puupinnalla; ja onhan se mukavinta saada koristekaivo samaan sävymaailmaan rakennusten kanssa. Majakka taas saa olla selkeästi erivärinen, koska sen tarkoitus on "kiinnittää huomio". Keskellä metsää se varmaan huolehtii siitä, etten aja kottikärryjen kanssa tuota suurta kiveä päin. ;) Päällä oleva valo valaisee melko hyvin pihan keskiosaa pimeällä; saisinkohan siitä jossakin vaiheessa onnistuneen kuvan otettua.


Koristekaivoa varten rautakaupasta haettiin Valtti Akvacoloria sävyllä 5071 Tatti sekä Vinhaa sävyllä 546X. Vinhan sävyn kanssa tuskastelin kaupassa, koska en ollut laittanut mihinkään ylös mökkiin valitsemaani sävyä (kyllähän sen muistaa...). Mutta onnistuin valikoimaan oikean sävyn seuraavan päättelyn kautta: sävy oli puutalot-värikartasta, sävy alkoi numerolla 5, mallipalikka näytti kaupassa kovin tummahkolta rusehtavalta todellisuuteen verrattuna, sävy ei taittanut voimakkaasti keltaiseen tai harmaaseen ja se löytyi yhdestä kaunis talo -lastusta vuorilautoihin tarkoitettuna sävynä; helppoa. :D

Ruskeat osuudet on maalattu kahteen kertaan mutta vaaleat vasta kerran. Onneksi Vinha kuivuu niin nopeasti, että uskallan ensi viikonloppuna maalata vielä toisen kerroksen (vaikka suositelluimmat maalausajat ovat tältä vuodelta jo ohitse). Vapaalla kädellä ilman teippauksia mennään. Vielä ei ainakaan tullut mitään vaaleita söhryjä tummempiin osioihin. 


Ja kun näihin puutarhakoristeisiin päästiin niin minulla on kotona ollut pitkään kaksi suurta kilpikonnakoristetta, jotka kokonsa perusteella lienevät ensisijaisesti ulkokäyttöön suunniteltuja; toinen on viettänyt aikaansa parvekkeellamme ja toinen kilpikonnahuoneessamme. Mies kysyi perjantaina, että miksi en ota niitä mökille. Niinpä... Nyt ne ovat mökin pihaa somistamassa ja mahtuvat/sopivat sinne kyllä todella paljon paremmin. 



Ja pikavilkaisua vielä tuleviin koriseluihin eli kasvimaakyltteihin. Hyötypuutarhailuni on niin pienimuotoista, että en tarvitsisi kasvimaille erillisiä kylttejä; muistan kyllä mitä missäkin kasvaa. Mutta haluan väkerrellä kylttejä ihan alueen somistamiseksi.

Lopputulokset ovat varmaankin erilaiset kuin alkuperäiset hahmotelmat, koska suunnitelmani muuttuvat tehdessä. Toisinaan se johtuu siitä, että alkuperäinen suunnitelma onkin käytännössä hankala toteuttaa ja sujuvoitan sitä; toisinaan ihan vain mieli muuttuu matkan varrella. Ensimmäiset kyltit olen jo hahmotellut paperille; sipulimaan kylttiä hieman jo aloitellutkin. 


Tässäpä siis mukavaa puuhastelua talvipäiviin tai kevääseen tai milloinka tulee sellainen tunne, että haluan jatkaa näpertelyä puun parissa (ja silloinkin voin valita jatkanko kylttejä, keskeneräistä vessapaperitelinettä vai koivupölkystä tulevaa pöytää). Näistä kylteistä on tarkoitus tulla hyvin massiivisia kuten alla olevan "sipulin" koosta ehkä voi arvioida. Sipuli on vasta raakasahattu ja seuraavaksi on hionnan vuoro. 


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Perunayllätys

Ilmeisesti yöpakkaset olivat käväisseet mökillä, koska kaikki perunoiden varret olivat laonneet "uuvahtaneina" maahan. Ei muuta kuin varret kokonaan poikki ja kokeilemaan mahtaisiko mullan alta löytyä jotakin (perunathan laitettiin maahan vasta 5.7., joten toiveet eivät olleet kovin korkealla). Hämmästys ja ilo oli kyllä valtaisa, sillä maasta löytyi oikein hyvän kokoisia kauniita perunoita. 


Perjantai-iltana nostin vain yhden "ituperunan" tuottaman saldon. En olisi uskonut, että näin paljon sieltä perunaa löytyy. 


Lauantaina kävin möyrimässä mullassa iltasella lisää ja edelleen ihan hyvällä lopputuloksella. Nämä perunat lähtivät mökiltä mukaan eli tulevalla viikolla meidän ruokalistalta löytyy, noh mitäpä muutakaan kuin perunaa omasta maasta. :) Tämä onnistuminen intoutti suunnittelemaan perunamaan laajennusta ensi vuodelle. Mutta ensi vuonna laitan perunat ajoissa maahan, jotta saisimme hyödynnettyä ne suunnitellusti: suoraan maasta kattilaan eikä mitään jääkaappisäilömistä kuten nyt. Tarkoituksena ei ole kasvattaa perunoita niin, että siitä riittäisi kotiin ja talven varalle vaan ihan pienimuotoisesti mökkievääksi. 


Ehkä noin puolet perunoista jäi vielä maahan ja ne ajattelin nostaa ensi viikonloppuna ja tuoda kotiin. Meillä ei ole kellaritiloja, jossa voisi perunoita säilyttää, joten nämä täytyy syödä yhteen putkeen kun näin myöhäiseksi perunoiden valmistuminen venyi oman aikaansaamattomuuden vuoksi. 


tiistai 16. syyskuuta 2014

Pieniä iloja kasvun ihmeestä

Melkoisen tuoreena puutarhurina sitä iloitsee kovin pienistä asioista; "kukkimisesta viis, kunhan edes lehtien määrä lisääntyy!" No ei nyt ihan noinkaan mutta ilahduin tajuttuani kesälomalla istuttamieni kasvien selkeästi jo kasvaneen istutusajankohtaan nähden. Kasvun on pakko tarkoittaa viihtymistä. Lomalla kasveja katseli ihan päivittäin, joten tajusin kasvun ja muutokset vasta katselemalla aikaisemmin ottamiani valokuvia. 


Tämä maksaruoho on viihtynyt puron varressa ja runsaantumisen lisäksi myös muuttanut väriään. Alapuolen kuva on istutuksen jälkeen otettu ja yläpuolen kuva reilu viikko sitten; melkoinen värimuutos. Vai lieneekö maksaruoho ottanut mallia viereen istutetuista ruskoakeenoista ja siksi muuttanut väriään rusehtavan punervaan suuntaan (heko heko). Miltähän tämä näyttää silloin kun kukkii; en malttaisi odottaa. 

Ihanaa, ehkäpä ensi kesän aikana tämä täyttää jo kokonaan varatun alueen ja alkaa leviämään luonnollisesti (ja luvallisesti) sieltä myös varsinaisen "alueensa" ulkopuolelle. 



Myös toinen samaan aikaan istuttamani maksaruoho on mukavasti ja huomaamatta runsastunut. Tämän maksaruohon osalta tuo hempeän vihertävä väri oli se syy miksi kasviin alunperin ihastuin mutta rubiininpunaiset kukat korvaavat tummuneet lehdet; eikä lehtien väri mitenkään ruma ole hieman tummempanakaan. 


Yläpuolella maksaruoho komeilee uudessa ulkoasussaan ja alapuolella poseeraa vienosti samainen kasvi juuri istutuksen jälkeen.

Odotan tämän leviämistä sitä varten hahmotetulle alueelle innolla, koska sitä paremmalta tämä näyttää (yllätys yllätys) mitä paremmin tämä leviää. Tietysti jossain vaiheessa kasvi ylittää rajansa mutta silloin saan siirrettyä uusia alkuja johonkin muualle puutarhassa.

Aurinko selkeästi aiheuttaa värimuutoksen lehtiin ja kunhan maksaruoho on päässyt tässä valloilleen, voisin huvin vuoksi kokeilla tätä hieman varjoisampaan paikkaan. Siellä jos viihtyy, pysyisi värisävy luultavasti hempeän vaaleana.

Tämän maksaruohon kukat muuten muistuttavat kovin paljon luumun sävyisen korkean maksaruohon kukkia.



Ja jotta maksaruohoista höliseminen ei lopu kahteen, täytyy esitellä vielä kolmannenkin kasvua. Tämä maksaruohohan pääsi muuttamaan meidän mökkipuutarhaan jo ennen kesäloman isompia puutarhaurakointeja.


Maksaruoho on reilussa kahdessa kuukaudessa runsastunut huomattavasti ja kunhan selviää talvesta, pääsen ensi kesänä jo jakamaan tätä niin, että täyttää kivikkoa runsaammalta alueelta. Jälleen alapuolelle laitoin aikaisemmin julkaistun juuri istuttamisen jälkeen otetun kuvan. Tämä taitaa ulkonäöltään olla edelleen se kaikista ihanin ostamistani maksaruohoista värin ja muotojen vuoksi; sekä myös hempeän vaaleiden kukkien. En vain tiedä kannattaisiko nuo ylemmässä kuvassa näkyvät jo kuivahtaneet kukkavarret napsia pois vai jätänkö ne vain tuonne sekaan sojottamaan. 


Mahtavatkohan kaikki maksaruohot lähteä juurtumaan ihan vain tökkäämällä irrotetun varren maahan? Tämä ainakin näyttää juurtuvan, koska muutamat istuttaessa irronneet pätkät ovat myös kesän aikana runsastuneet. 

Jotta ei mene ihan maksaruohottuneeksi tämä jutustelu, kuvasin myös keijunkukkia, jotka ovat innostuneet kasvattamaan runsaasti uusia lehtiä. 


Keijunkukkien istutuspaikka valikoitui täysin sen mukaan, että lehdet ovat niin upeat. Tällä hetkellä ajatuksissani en anna keijunkukkien koskaan kukkia vaan pätkäisen kukkavarret pois, koska kukkivana istutusten korkeuserot näyttäisivät mielessäni hassulta, jos kukkavarret kasvavat kovinkin pitkiksi. Ehkä minun täytyy ensi kesänä kuitenkin kokeilla miltä ihan käytännössä kokonaisuus näyttäisi ennen varsien katkomista. 

Kesäkukkia ei meillä luultavasti tulla koskaan näkemään suurta kirjoa mutta kukonharjoja täytyy saada kyllä jatkossakin. Minähän meinasin tappaa janoon nämä heti istutuksen jälkeen, koska sää oli helteinen ja en päässyt kastelemaan kukkia; lopputuloksena viikon päästä istuttamisesta minua odotti kuihtunut näky. 


Mutta runsas vesi auttoi ja kukonharjat ovatkin kasvaneet koko loppukesän upeana ja runsaana ryhmänä. Tätini lupasi minulle keräämiään siemeniä, jotta voisin kokeilla kasvattaa ihan siemenestä näitä ensi kesänä (mutta kera varoituksen, ettei näin jalostetun kasvin siemenistä tule koskaan samannäköistä kuin mistä siemenet on kerätty). 

Huonoon aikaan otettu kuva (mökki varjostaa) mutta tuuhea on "puska"

Tähän kohtaan täytyy varmaankin ostaa juuri näitä versioita aina kaupasta ja kokeilen istuttaa siemenistä kasvatetut johonkin muuhun kohtaan puutarhaa. Ja jatkossa muistan helteisillä keleillä, että täyttelen isoja limupulloja vedellä ja tungen ne ylösalaisin multaan; näin tein ensimmäisen kurpsahduksen jälkeen myös tänä kesänä ja ehkä se pelasti kukkaset helteen aiheuttamalta janolta. 


torstai 4. syyskuuta 2014

Harmaita hiuksia maksaruohosta

Ostamani luumun sävyinen maksaruoho on äärettömän ihana mutta on jo kolmisen viikkoa aiheuttanut minulle hieman "harmaita hiuksia". Vielä hetki sitten maksaruoho näytti tältä:


Mutta jostain syystä erityisesti tämä yksittäisesti istutettu maksaruoho on alkanut "kuolettamaan varsiaan" eli varsi ihan kuin mätänee keskivaiheilta ja yläosa kaatuu maahan. Lopputuloksena näkyy tällaisia töröttäviä varsia:


Toisaalta varsien "kuoltua" tilalle on kasvanut hiljalleen uusia vihertäviä varsia kuten alla olevasta kuvasta taas näkyy. Varret ovat kasvaneet sille puolelle maksaruohoa, josta ensimmäisenä nuupahti pois varret. Alkuperäiseen istutettuun taimeen kuuluvat oikeastaan nuo varret, jotka tällä hetkellä kukkivat. 


Varsien nuupahtamisen aikaan yläosat ovat vielä erittäin elinvoimaisen näköiset, joten olen siirrellyt niitä hätävarapaikkoihin siinä toivossa, että ainakin jossain päin saisin tämän kauniin maksaruohon säilymään. Toivottavasti hätävarapaikoille siirretyt juurtuvat ja lähtevät kasvamaan. 



Pariskuntana istutetut ovat pärjänneet paremmin mutta sieltäkin on joitain varsia nuupahtanut. Uutta kasvua näkyy runsaasti vaikka vanhoja varsia ei niin paljon olekaan nuupahtanut.


Toivottavasti tämä on vain se tapa miten kyseinen maksaruoho elää ja voi hyvin, sillä eihän tällaisia pieniä rubiineja sisältävästä maksaruohosta haluaisi millään luopua. 

(tämä todennäköisesti on Sedum telephium 'Purple Emperor')

Voikohan tällaisen korkean maksaruohon juurelle laittaa kasvamaan jotakin matalaa vai tukahduttaisiko matala tämän korkean ajan myötä?