Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mustikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mustikka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Puuhun pakeneva sisilisko

Kuvattu 25.6.2016

Hyötypuutarhan puolella on ollut pientä polkuprojektia ja uuden polun tekeminen vaatii pintamaan poistamista. Tai pintamaan poistaminen kuorikatteen alta kannattaa ja sekin on tullut opittua kantapään kautta. Kyllähän suoraan pintamaan päällekin kuorikatteen avulla tehdyt polut ihan kohtuullisesti toimivat mutta korjailua niihin on joutunut jo tekemään. 

Mutta vielä ei polkuprojektikuvia, koska kuvat ovat vielä valintavaiheessa eli nyt esittäytyy kaivuupuuhia pelästynyt sisilisko; pieni parka, joka paniikissa pakeni puuhun kun lapio lähti heilumaan. Jos olisin liskon sieltä varvikon seasta huomannut, en olisi aloittanut niin raivolla maan lapioimista. Onneksi häntää ei paetessa pudottanut. 




Hyötypuutarhan alueella luonnostaan kasvavat mustikat ovat melko aurinkoisessa paikassa ja sadosta vaikuttaisi tulevan runsas. Jonkin verran olen kypsiä mustikoita tässä parin viikon aikana jo saanut napsia suuhun. Pensasmustikoissa sen sijaan ei vielä kypsiä mustikoita näy. 


Vaskitsankin olen muuten tässä lyhyen ajan sisällä nähnyt kaksi kertaa mutta harmillisesti kamera ei ole ollut saatuvilla. Kaunis liskoeläin. 

tiistai 11. elokuuta 2015

Hurjaa marjasatoa

Tai sitten ei niin hurjaa... Mutta omia marjoja kuitenkin. Meillä on yksi pieni karviaispensas ja siitä kertyi n. kaksi desiä marjoja. Yhdestä itsestään ilmestyneestä mustaherukkapensaasta jopa hurjat nelisen desiä marjaa. Lisäksi ohimennen keräilin hieman vajaan puoli litraa mustikoita pihassa olevista mustikkamättäistä. 

Nämä kaikki päätyivät suoraan pakkaseen, sillä en välitä syödä näitä marjoja suoraan tuoreena. Mansikat ja vadelmat kuuluvat itselläni tuoreena syötäviin marjoihin. Mutta ajatuksena on, että nämä voi joskus talvella napata pakkasesta ja tehdä esimerkiksi pieni kiisseli talvipäivien piristykseksi.  

Mustikkaa riittää kyllä enemmänkin jos vain innostun keräämään



torstai 16. heinäkuuta 2015

Hyötypuutarhan kuulumisia

Kuvia ajalta 9.-12.7.

Istutin rivillisen Timoa nopeamman kasvutahdin lisäksi siksi, että siinä on kauniin väriset kukat. Joskin olin lukenut useammasta paikasta, että Timo ei välttämättä kuki ollenkaan. Siispä viime viikonloppuna olinkin erityisen iloinen, koska pääsin ihastelemaan Timon kauniita violettivalkoisia kukkia. 


Muutenkin perunamaa voi hyvin ja myös peuran rokottama pää on lähtenyt jatkamaan kasvuaan mukavasti. Toki varret ovat siinä päädyssä selkeästi lyhyemmät kuin rauhaan jätetyssä päädyssä. Kyselin eräässä facebook-ryhmässä, että koska sitä uskaltautuisi lähteä nostamaan perunoita niin, että syötävää riittäisi koko loppukesäksi (eli nostettavat olisivat hyvässä syöntikoossa) ja sain vinkkiä, että mullan seasta voisi varovasti kaivella perunoita niin, että jättää pienet jatkamaan kasvuaan. Täytyypä lähiviikkoina uskaltautua tonkimaan Timoja. Siiklit saavat kasvaa ihan rauhassa vielä. 


Perunoita ihastellessani huomasin kaunista oranssia siellä seassa ja pääsin kuvaamaan tämän kesän ensimmäistä perhosta. Toki olen perhosia nähnyt kesän aikana mutta ovat lepatelleet niin nopeasti karkuun, etten ole ehtinyt edes ajattelemaan kameraa. No enhän minä tätä perhosta tunnistanut mutta päätin yrittää etsiä Luontoportin avulla nimeä ja tämä taitaa olla Piippopaksupää? Näyttää kauniilta perunanlehdillä. 



Minähän upottelin ruusupapuja perunapenkkien vakoihin peuransyömään päähän mutta perunanvarret olivat kasvaneet niin paljon, että ruusupavun taimet olivat hukkumaisillaan sinne sekaan. Siispä taimet purkkeineen ylös vaoista ja uuteen väliaikaispaikkaan, sillä kuten aikaisemmasta julkaisusta näki, ei puutarhakaari ole vielä valmis niitä vastaanottamaan. Siirsin taimet samaan paikkaan, johon olin jättänyt taimia selviämiskokeiluun ja koska kokeilutaimet olivat hyvässä hapessa, saivat ne nyt kavereita vierelleen. 

"Kokeilutaimet" ovat nämä kolme suurinta isossa yhteiruukussa


Koska kaikki taimet olivat myöskin säilyneet väliaikaisviritelmistä huolimatta hengissä, vein kymmenen taimea ystävälleni; minulle ei millään mahtuisi nämä kaikki. Edelleen itselleni jäi taimia loppujen lopuksi 18 kappaletta, koska löysin yhdestä kukkamaasta vielä kaksi myöhäisherännyttä uutta taimea. Taimista seitsemän on kukkamaissa (tai niistä kaksi kasvimaassa) ja loput 11 on uudessa väliaikaispaikassa. Ei tämäkään määrä kyllä helposti minulla mihinkään mahdu mutta katsotaan. 

Ystäväni oli eilen istuttanut nämä taimet ja kehui, että juuristo oli hyvässä kunnossa eikä vielä ollenkaan liian ahtaasti ruukussa. Tämä oli mukava kuulla, koska on meinannut iskeä hieman aikataulustressi kun näiden sijoituspaikka ei valmistu. Nyt se alkava stressi hävisi. 

Lahja ystävälle :)

Kasvimaakuvakin täytyy laittaa, jossa kaikki ovat jatkaneet hyvin kasvuaan. Missähän vaiheessa sitä voisi napata ensimmäisiä sipuleita ylös maasta? Kai niitä hieman pienempänäkin voisi jo aloittaa syömään, sillä jos jätän kaikki syksylle, tulee säilytysongelmia. Maa-artisokkakin on kasvanut tosi hyvin ja jännittääkin kuinka korkeaksi se mahtaa vartensa kasvattaa. Olen nähnyt kuvia, jossa varret ovat pidempiä kuin aikuinen mies ja sen jälkeen näyttää tässä kyllä hassulta. 



Ja pieni marjapäivityskin eli tavalliset mustikat ovat alkaneet kypsymään ja niitähän on mättäinä tuolla mm. kasvimaankin vierellä. Ihan hyvä määrä tulossa ja suurehkojakin ovat. Ajattelin ensimmäistä kertaa eläissäni keräillä niitä jonkin verran pakkaseen. 


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Toinenkin uusi istutusalue

Viime kesänä kulutin useita tunteja mökin "keskipihan" parissa saaden sen jo aika hyvään valmiuteen. Suuren punertavan kiven vierellä kasvoi kuitenkin suuri mänty, joka oli tarkoitus tänä vuonna kaataa, joten sen edusta täytyi aikaisemmin jättää vielä vapaaksi. Mänty kaadettiin alkukeväästä ja nyt kannon vierellä on uusi istutusalue. 


Viime viikonloppuna istuttelin uudelle alueelle jaloangervoa, pikkutöyhtöangervoa, ohotanmarunaa sekä sitruuna-ajuruohoa. Kaksi jälkimmäistä siirsin pihan toisesta istututusalueesta tähän uuteen kohtaan. Vapaata tilaa jäi vielä ja tänä viikonloppuna olen nekin täyttänyt mutta siitä ottelen kuvat myöhemmin; suurin osa istutetuista kasveista tuli nimittäin juurakkona, joten eipä tämä kohta vielä juuri tämän kummemmalta näytä.


Yllä kuva miltä keskipiha kauempaa tällä hetkellä näyttää. Tai oikeastaan ylempää, sillä otin tämän kuvan seisoessani kiven päällä. Ei taida jäädä epäselväksi tätä kuvaa katsoessa, että tykkään kivistä todella paljon. Laattakivien välissä virtaa meidän pikkuinen puro. 


Laattakivethän sain vanhemmiltani ja ne on aseteltu tähän sillä ajatuksella, että matalat maanpeittokasvit saisivat levitä melko runsaasti tässä alueella mutta silti säilyy kohdat, joita pitkin voin kulkea huoltamassa tätä aluetta. Ja kyllähän laattakivet muodostavat tavallaan mukavat polut tuohon alueelle. 


Yllä lähempää kuva puron yläaltaasta, johon pumppaamme puropumpulla veden ja sieltä se saa lähteä lorisemaan alas. Kanervien sekaan istutin viime vuonna mm. sammalleimua ja ne ovat lähteneet nyt jo leviämään aika mukavasti. Alla puroalue vielä toisesta suunnasta. 


Puro laskee altaaseen, jonka kivetän loppuun tänä kesänä. Aikaisemmin altaan ympärillä on ollut verkkoseinät sekä katto, koska punakorvakilpikonnamme vietti siellä kesälomat. Mutta menetimme kilpikonnamme viime kesänä, joten nyt aidat on otettu pois ja altaan voi kivettää loppuun. Kivetys olisi vienyt aika paljon uimatilaa pois altaasta, joten sen vuoksi en aiemmin ole sitä kivettänyt. Altaan taustalla on maakilpikonniemme kesätarhat, joista toinen odottaa kattoremonttia, ennen kuin siellä voi jälleen turvallisesti asustella. 


On tämä alue hieman muuttunut; alapuolella kuva vuodelta 2013. 


Ihan pelkkää kivetystä tähän altaaseen ja ympärille ei tule vaan kyllä kasvejakin istutan jonkin verran, koska silloin kokonaisuus näyttää mielestäni kivemmalta. Valkoalpia tähän ainakin haluan. 



Yllä ja alla olevista kuvista näkee tasoeroa mökin ja parkkipaikan/liitereiden välillä; mökin katon kulma näkyy kummassakin kuvassa. Alla olevassa kuvassa näkyy myös istutusalue, josta siirsin ohotanmarunat ja sitruuna-ajuruohot uuteen alueeseen. 


Ohotanmarunoiden ja sitruuna-ajuruohojen tilalle istutin loput jaloangervot. En ole varma onko niiden taso lopullinen vai korotanko tätä vielä kivien avulla korkeammaksi mutta toistaiseksi saavat olla näin. Etualalla kasvaa valkomaksaruohoja ja oregoninmaksaruohoa ja ne saavat myöhemmin siirtyä johonkin muualle ja tähän tulee jotakin runsaampaa tilalle (ainakin näillä näkymin). 


Alla kuva viime vuodelta siitä miltä istutusalue näytti ennen pikkumuutoksia. 



Mies on kasannut luonnonkivistä pienen muurin, jotta lipputangon ympäriltä saadaan maata korotettua niin, ettei maan korottaminen haittaa tai edellytä muutoksia jo valmiisiin kohtiin tässä pihan keskiosassa. Kivimuurista tuli mielestäni todella kiva ja sujautinkin sinne hieman kivikkokasveja kasvamaan. 


Täytyy harrastaa lisäksi taas näitä ennen - välivaihe - jälkeen kuvasarjoja uuden istutusalueen osalta. En ole alunperin tajunnut ottaa kuvaa ihan täysin todellisesta ennen tilanteesta, sillä tähän "ennen" kuvaan on ehditty jo raahaamaan kaksi isoa kiveä. 







Ja koska tässä kuvia on jo tuhottoman paljon, laitetaan muutama vielä. Alla olevassa kuvassa näkyy hyvässä kasvussa oleva tuoksumatara, jonka viime vuonna istutin. Tämä käsittääkseni on enemmän puolivarjoisten paikkojen kasvi mutta meillä se sijaitsee hyvin aurinkoisella paikalla ja hyvin ainakin toistaiseksi näyttää viihtyvän. Tuoksumataran taustalla on väliaikaissijoituksessa neljä mantsuriankärhöä, jotka odottavat puutarhakaariviritelmän valmistumista. 


Ihan viimeisenä kuva ensimmäisestä istutusalueestani, joka pääsee tänä kesänä jo remonttiin. Yksi remontin syy on se, että tämä jäi ympärillä olevan sepelin lisäämisen jälkeen hieman montulle eli korotusta täytyy tehdä. Lisäksi en taida jaksaa odottaa, että havuista kasvaa runsaat "puskat", joten vaihdan havujen tilalle jotakin muuta, josta saan runsautta ja kasvien korkeuseroa nopeammin. 


Oravanmarjaa on ilmestynyt tähän runsain mitoin. Tai oikeastaan palannut sillä ennen kuin tähän kaivelin istutukset, tässä taisi muistaakseni oravanmarjaa kasvaa runsaasti. En ole nyppinyt niitä pois, koska ovat mielestäni kauniita. 


Oravanmarjan lisäksi mustikkaa kasvaa tässä lähellä ja sitäkään en aio repiä missään vaiheessa pois. Luontaiset kasvit yhdessä itse istuttamien kanssa kelpaavat enemmän kuin hyvin omaan makuuni.