Kantapään kautta: lokakuuta 2015

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Uusi yritys valkosipulien kanssa

Ensimmäinen kasvatuskokeiluni ei ollut menestys, sillä useampi hyvin kasvuun lähtenyt kuolla kupsahti kesken kasvukauden. Onneksi edes muutama onnistui mutta nekin olivat aika pieniä. En muista yhtään mitä lajiketta mahdoin ostaa viime vuonna mutta tällä kertaa kokeilen kotimaista Alexandra lajiketta Päärynäpuun varjossa -blogin Eijan suosituksesta.

Tilasin valkosipulit Hyötykasviyhdistykseltä ja tilauksen mukana tuli hyvät ohjeet. Viime vuonnahan minä vain kuorin valkosipulit ja tungin kynnet maahan mutta tällä kertaa yritin noudattaa ohjeita. Viikko takaperin kuorin päälikerrokset ja tänä viikonloppuna irroittelin kynnet. Yritin jopa tehdä ohjeen mukaisen lämpökäsittelyn eli liottelin kynsiä tunnin 40 asteisessa vedessä. Tosin, en mitannut veden lämpötilaa vaan siinä kohtaa tuli laiskoteltua, joten en tiedä oliko tämä nyt oikeanlainen lämpökäsittely vai ei. Jos ensi kasvukausi epäonnistuu, keskityn ensi syksynä paremmin tähän lämpökäsittelyynkin.

Osasta kynsiä taisi lähteä liikaakin pintakerrosta, koska olivat niin tiiviisti toisissaan kiinni

Ei muuta kuin kynnet maahan ja yritin asetella ne silmämääräisesti n. 10 sentin välein. Riviväli ei ole kauhean suuri mutta juuri ja juuri saattaa täyttää minimisuosituksen.

Vähän kaivuupuuhiakin kuului viikonlopun ohjelmistoon eli mökkipihan ns. sisääntuloalueen toinen reunama pääsi työn alle. Kahden suuren kiven taustalle oli tarkoitus istuttaa pensaita ja ihan kivien väliin purppurapunalatvaa mutta nyt täytyy miettiä asioita hieman uudelleen. Kivien välistä löytyi nimittäin pintakerroksen alta valtava kivi eli eipä juuri siihen sitten istuteta yhtään mitään.

Monttua tähän tuli kuitenkin eli kyllä jotakin istutusta on ensi vuonna tulossa mutta tosiaan, ajatukset täytyy laittaa nyt joka tapauksessa uusiksi tuon kiven vuoksi.

Ja pienempää reunustuskiveähän tuli jälleen roppakaupalla lisää

Sisko oli tällä kertaa seurana ja apukätenä kaivuupuuhissa

torstai 22. lokakuuta 2015

Erilaista värikylläisyyttä

Nyt mennään täysin off topicin puolelle eli kauaksi puutarhasta mutta koska itämainen tanssi eli tutummin vatsatanssi on intohimoni, on ihan pakko tehdä tanssikuvajulkaisu. Olen kerran aikaisemminkin julkaissut tanssikuvia mutta tällöin julkaisin toisessa blogissani, koska tätä blogia en ollut vielä aloittanut. Jos vanhaa julkaisua haluaa kurkata, löytyy se täältä. Tosin, kyllä tanssin ja puutarhan välille yksi yhteys löytyy, sillä tanssiharrastus on pitänyt minut poissa puutarhan luota joitakin viikonloppuja tässä syksyn aikana ylimääräisten treenien vuoksi. Näin ollen syksyn aikana haaveilemani tekemiset puutarhassa ovat jääneet suurelta osin tekemättä. Vaan ehtiihän sitä myöhemminkin.

Tanssitunneilla käyn Tanssikeidas nimisessä itämaisen tanssin studiossa Helsingissä ja seuraavat kuvat ovat Tanssikeitaan 20-vuotisnäytöksestä, joka tanssittiin 10.10.2015. Itselläni oli ilo tanssia neljä eri koreografiaa. Näytöskuvat ovat kahden eri kuvaajan ottamia ja kerron kuvaajan nimen jokaisen kuvan yhteydessä.

Olen kärsinyt aika voimakkaasta esiintymisjännityksestä mutta silti vain mennyt esiintymään, jotta jännityksen saisi ajan myötä hallintaan. Tällä kertaa olo oli tanssiessa jo aika hyvä ja varma. Toivottavasti sama suuntaus jatkuu.

Unohdin kiinnittää lantiohuivin mekkoon, joten se nousi liian ylös tanssin pyörteissä

Tällaista väriloistoa tällä kertaa kun puutarhasta väriloisto on jo aika pitkälti pensasmustikoita lukuunottamatta kadonnut.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Lisää ensi kesän projektikohtia

Kuvat 26.-27.9.

Syyskuun loppupuolella julkaisin kuvia puutarhan ei niin kauniista kohdista eli tulevista projektialueista. Mukavien kommenttien johdosta intouduin kuvaamaan lisää alueita, joille haaveilen ehtiväni ensi kesänä tekemään jotakin.

Yllä oleva kuva on otettu niin, että seisoskelen mökin edustalla "pientä pihaprojektia" -alueen keskellä. Kuvassa näkyy mökille johtava pihatie ja tästä suunnasta katsottuna pihatien vasemmalla puolella on se projektialue, josta kuvia julkaisin aikaisemmin. Toinen projektialue onkin pihatien oikealla puolella, sillä haluaisin siihen jotakin, mikä reunustaa pihatietä kauniisti.

Kottikärryjen kohtaan oli tarkoitus tehdä havuistutus mutta siihen saattaakin tulla kilpikonnan ulkotarha

Muutamia askeleita eteenpäin ja uusia kuvia. Näitä tuli otettua loppujen lopuksi aika monta samasta suunnasta mutta hieman eri etäisyyksiltä. Siitä on se hyöty, että voipi talven aikana hahmotella suunnitelmia läheltä ja kaukaa katsoen. Tai sitten lähden vain työstämään ensi kesänä suunnittelematta sen kummemmin ja onpahan tallessa lähtökuvia, joihin muutosta voi myöhemmin vertailla.

Reuna-alue on tarkoitus laittaa siistiksi isoihin kiviin asti

Haastetta tähän oikeaan reunaan aiheuttaa se, että talvella tämän alueen päälle kolataan lumet, joten erilaiset pensaat voi unohtaa. Painava tiivis lumikuorma vaatii varmaan muutenkin melko kestävät kasvit alleen. Ja lisäksi niiden pitäisi olla sellaisia, ettei omia silmiä särje katsella kolatun lumen mukana kulkeutuvaa sepeliä mullan pinnalla eli aika nopeakasvuisia. Talven lumien kolauksen vuoksi tähän ei myöskään voi tehdä koholla olevaa kivireunusta eli hei hei kohopenkki ja ei muuta kuin lapiolle kaivuutöitä. :)

Samasta reunuksesta otin kuvia myös niin, että seisoskelin pihatiellä ja kuvasin mökkiin päin.

Mökin takana odottelee myös yksi projektialue. Sinne on muodostunut aika suuri korkeusero sepelin ja metsänpohjamaan välille ja siihen pitäisi keksiä jotakin mukavaa, joka rajaa mutta yhdistää mökkipuutarhan mukavasti metsään.

Ja alla olevassa kuvassa näkyvä puutarhuria odottava keskeneräinen alue jatkuu suoraan ylläolevan kuvan vasemmasta reunasta. Tuon reunusalueen tekemiseen tuo omaa haastetta se, että maa on halpaa täyttömaata eli aikalailla savimaata. Se onneksi kaataa metsään, joten ei tuossa vesi jää uima-altaaksi saven päälle.

Kyllä tässä puuha-alueita riittää, joten saapi nähdä mitä kaikkea sitä ensi kesän aikana ehtii tekemään.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Puutarhan syksyiset perhoset

Kuvattu 26.9.15

Edelleen jatkeskellaan syyskuisilla kuvilla eli tämän vuoden ensimmäiset ja viimeiset perhoskuvat tuli napsittua 26.9.15. Tänä vuonna ei mökilläkään perhosia ole ollut samaan malliin kuin aikaisempina kesinä mutta jonkin verran niitä onneksi liihotteli. Kertaakaan tähän mennessä tosin kamera ei ole ollut minkäänlaisissa kuvausvalmiuksissa.

Nauhukset tuntuvat olevan kovin perhosten mieleen. Ensi kesänä, jos kaikki tämän kesän istutukset selviävät talven yli, pitäisi puutarhassa kasvaa enemmänkin perhosten mieleen olevia kukkia. Mitä enemmän perhosia, sitä parempi. Mutta kuinka monta kuvaa voi ottaa samoista perhosista samoissa kukissa ja samana päivänä? No monta...!