tiistai 29. syyskuuta 2015

Reunusasteri

Kuvattu 19.9.15 ja 26.9.15

Reunusasteri oli kesäloman heräteostos, sillä lehdistö näytti mukavalta ja kukka ihan kivalta. Niinpä mukaani lähti tuolloin yksi violetti ja kaksi valkoista taimea. Yhden kuvan julkaisin jo aikaisemminkin kun tämä "violetti" oli lähtenyt kukkimaan mutta kukinnan värityshän ei ole ollenkaan sellainen minkälainen tässä lajikkeessa (erbstgruss von Bresserhof) olisi pitänyt olla. 


Haittaa värin muuttumisesta ei ole, koska tykkään tästä väristä paljon enemmän kuin siitä minkälaisen luulin ostaneeni. Olisin kuitenkin halukas tietämään lajikkeetkin oikein, joten laittelin kyselyä puutarhalle kuvan kera. Sain hyvin nopeasti vastausta, että heillä on ollut myynnissä myös toista lajiketta nimeltä Anneke, joka on punaisempi kuin lajike, jonka luulin ostaneeni. Todennäköisesti taimet ovat menneet perennapöydissä sekaisin. Eli tällä hetkellä elän ajatuksessa, että tämän reunusasterini lajike olisikin siis Anneke. 


Reunusasterit sijaitsevat puutarhakaaren vierellä

Valkoiset reunusasterini eivät vielä kukkineet 19.9.15 mutta onneksi viime viikonloppuna 26.9.15 oli jo pari kukkaa auennut, sillä pari seuraavaa viikonloppua menevät tanssiharrastuksen parissa. Nyt olen päässyt kuvaamaan kumpaakin väriä vähintään kerran. Nuppuja valkoisissa taimissa on erittäin paljon. 

Näistä kuvakulmista voisi luulla, että reunusasteria on runsaamminkin...

...mutta siellä ne vaatimattoman kokoiset reunusasterit kurkistelevat kivikasan edustalla lähellä kaarta

Muutakin pientä yllätystä puutarhakaaren luota löytyi 26.9.15:

 Jopas jotakin, puutarhakaaressa asusteleva ruusupapu oli tehnyt yhden ison palon

perjantai 25. syyskuuta 2015

Pitkäkestoiset kukkijat poseeraavat

Kuvattu 13.9.015 (ja viimeiset kuvat 19.9.15)

Kun isotähtiputki aloitti kukintansa, luulin, että ensimmäisenä kesänä se ei jaksa kukkia kuin ihan muutaman kukan verran. Mutta se on yllättänyt minut iloisesti ja kukkia loppujen lopuksi tuli paljon ja kukinta on kestänyt pitkään. Heinäkuun lopussa ensimmäiset kukat olivat auenneet parhaaseen loistoonsa (kuva) ja edelleen 13.9.15 kukat näyttivät näin hyviltä. 

Väri tosin on jo hieman haaleampi mutta silti kaunis


Joutuukohan sitä ostamaan joskus vielä lisää isotähtiputkea eri värisenä

Isotähtiputken taustalla kukkii edelleen upeana hehkuva jaloangervo. Kylläpä näissäkin on kukinta kestänyt todella pitkään, koska kukinta alkoi heinäkuun puolen välin paikkeilla (kuvajulkaisu). Isotähtiputken ja jaloangervon kukintojen värit vierekkäin näyttää omasta mielestä tosi hienolta. 



Alla vielä kuva kauempaa kukkapenkistä, jossa yllä olevissa kuvissa esiintyvät kasvit asustelevat. Tästä kukkapenkistä tuli sellainen violettien, vaaleanpunaisten ja punaisten kukkien valtakunta, jota raikastaa vaalealla lehdistöllään hopeatäpläpeippi ja ohotanmaruna. Etualalla olevien pikkutöyhtöangervojen kukinta tosin on kermanvalkoinen ja kyläkurjenpolvi kukki valko-violetein kukin. Räväkkyyttä värimaailmaan tulee silloin kun etureunan kivetyksen seassa kasvava keltamaksaruoho kukkii. Minulla kun mikään ei saa olla liian "seesteistä". 

Ylhäällä keskellä näkyy myös pitkän varren päässä vaaleanpunainen jaloangervo

Ja toisaalta tätä aluetta tulee kuitenkin katsottua paljon myös kokonaisuutena, jolloin eriväristen kasvien määrä lisääntyykin vuodenajasta riippuen. Alla näkyy myös yksi keskeneräisyyskin eli istutusalueita olisi tarkoitus jatkaa pidemmälle kuin missä tuo kivireunus on, jonka edustalla könöttää tyhjä kukkapurkki. Olen tainnut siitä aikaisemminkin jo kirjoitella mutta tässä kohtaa sepelialue laskee parkkipaikan reunasta alaspäin ja ajatuksena on peittää istutuksillä koko "alaspäin laskeva alue". Tällöin parkkipaikan sepelialue päättyy tasaisena istutusalueisiin. Todennäköisesti istutan siihen vain tuollaisia ihan matalia kasveja, jotta ne eivät liikaa peitä näkyvyyttä taustalla oleviin istutuksiin. 

Ja väliaikaisesti siellä kököttää edelleen myös nuo maanpeitehavut

Ison punertavan kiven takaa kurkistelee keltaista ja siellä minun kallionauhukseni edelleen kukkii. Kukat tosin alkavat hiljalleen näyttää jo hieman nuupahtaneilta. Nuupahtaneet kukat ovat keränneet elämänsä loppupuolella olevia kimalaisia. 


Kallionauhusten vieressä kasvaa mesisilkkiyrtti Green Parrot, joiden osalta tänä vuonna en kukinnasta saati hienoista siemenkodista päässyt nauttimaan. Kustakin istutetusta juurakosta kasvoi yksi varsi lehtineen, joista yksi näkyy heti tuossa kallionauhuksen lehden vierellä vasemmalla. Nyt ei auta muuta kuin jännittää kuinka se talvehtii eli pääsenkö ensi kesänä jo ihastelemaan kukintaa ja keräilemään siemenkotia vai toteamaan, että eipä maasta noussutkaan mitään. Puutarhaelämä on jännittävää. :) 

Taustalla kauniine vihreine lehtineen on keijunkukka


Lopuksi pari 19.9.15 kauempaa otettua kuvaa pihanäkymistä. 



tiistai 22. syyskuuta 2015

Tulevia projekteja

Kuvattu 23.8.15

Varoitus! Rumia kuvia tiedossa. Näissä kuvissa esiintyy yksi osa puutarhaamme, jota minun oli tarkoitus edistää tänä kesänä mutta kesä loppui ja en ole koskenutkaan tähän. Onneksi syksyn ja talven jälkeen alkaa jälleen uusi puutarhakausi ja ehkä tämä pääsee työn alle ensi kesänä. 

Kaunista eikö vain?

Tässä kasvaa mm. heinikkoa ja villivadelmaa mutta seassa tosin onneksi pilkistelee ihania potentiaalisia suuria kiviä. Tähän kulmaukseen haluan jonkinlaisen pensasistutuksen. Yhdet pensasvaihtoehdot ovat purppuraheisiangervo sekä kirjolaikkukanukka ja niiden alapuolelle runsaasti hopeatäpläpeippiä (minullahan on pistokkaita juurtumassa juuri tätä ajatusta varten). Lopulliset valinnat voivat tosin olla myös jotain ihan muuta, koska tässä on pitkä aika mietiskelylle edessä. 


Tämä maisema avautuu heti pihatien päätyttyä parkkipaikallemme. Onneks tullessa katse kiinnittyy aina puutarhan laitetumpiin osiin eikä tähän mutta kyllä tätä aika paljon tulee katseltuakin. Tämä paikka paikoin aika jyrkkäkin reuna on muodostunut kun tähän kaivettiin tasainen alue liitereitä ja parkkialuetta varten; maa-alue kun on kauttaaltaan tässä ollut rinnettä. 

Puupino on väliaikainen

Hiekan keskeltä pilkistää aika paljon suuria kiviä, joten ainoa ajatukseni tähän reuna-alueeseen tällä hetkellä on se, että kaivan kivet esille ja katson kuinka paljon sitä loppujen lopuksi löytyy. Osaan aluetta tulen todennäköisesti laittamaan sitkeitä maanpeitekasveja (erilaisia sekaisin, jotta jatkuu sama linja kuin muuallakin eli paljon kaikkea). 

Tämä loivempi osuus voisi olla omiaan maanpeitekasveille


Liitereiden vierellä taas reunus on hyvin jyrkkä mutta toisaalta täällä näkyy myös runsaasti suuria kiviä, joten lopputulos saattaa olla jopa ihan pelkkää kiviseinämääkin, jos luonto ja mieli suo. Jotain toki täytyy tehdä myös tuolle kivien yläpuolella olevalle kuivareunaiselle metsänpohjalle, jotta se ei olisi noin kuolleen näköinen. Ehkä jotakin maksaruohoa ja kiviä. 


Ja tekemättä jäi myös alla näkyvä keskeneräinen istutus pihan keskialueen reunamilta. Siinä on edelleen "maksaruohokasvattamo" eli valko- ja oregoninmaksaruohot ovat siinä rauhassa leviämässä ja lisäksi jaloangervot ovat kokeilemassa kuivaa ja paahteista paikkaa; yllättävän hyvin kesän paahdekaudenkin selvisivät. Tässä oli myös kääpiövuorimänty mutta sen siirsin puutarhakaaren vierelle. 

Tämä on kaikenkaikkiaan lättänä, joten ajatuksena oli tehdä kivireunuksesta korkeampi; mieluiten etsimällä tähän ainakin yksi tai kaksi suurta kiveä reunaa korottamaan. Mutta muuten en tiedä vielä minkälaisen istutuksen tähän tekisin. Jotain näyttävää se saisi olla mutta sellaista, että kestää paahdetta ja tässä kohtaa tuulikin pääsee puhaltelemaan aika voimakkaasti. 


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Metsänpohjapuutarha

Kuvattu 19.8.15

Pihan eri alueille/kokonaisuuksille olisi mukava keksiä "lempinimet", jotta niistä olisi helpompi kirjoittaa ja ehkäpä merkitä tunnisteillakin eri alueisiin liittyvät tarinoinnit. Nyt päätin, että alue, jossa sijaitsee omenapuut, marjapensaat, peruna- ja kasvimaat ja pieniä kukkapenkkejäkin, saapi olla nimeltään metsänpohjapuutarha, koska jätän tälle alueelle alkuperäistä metsänpohjaa enemmän ja vähemmän.

Ensimmäinen puutarhaan istuttamani kasvi; upea maksaruoho


Puron teimme puutarhaan kesällä 2013 mutta vuonna 2014 aloitimme varsinaisesti tekemään puutarhaa ja alla näkyvä kivetys oli ensimmäinen tekele, johon istutettiin sekaan kasvejakin. Kivetys jäi alunperin selkeästi sepelipintaa korkeammalle kauttaaltaan mutta sepelin lisäyksen jälkeen alimmat tasot jäivät matalemmalle kuin sepelipinta. 


Tänä kesänä minun oli tarkoitus tehdä tätä kivikkoa uusiksi niin, että saisin kivikkoon istutetut mehitähdet nostettua korkeammalle, koska kauttaaltaan koholla oleva kivikko olisi hienompi. Mutta tuli tehtyä niin paljon kaikkea muuta, etten tähän kivikkoon varsinaisesti ehtinytkään koskemaan muuta kuin rikkaruohojen putsailujen verran. 

Kivikon takana sen sijaan on muutoksia tapahtunut. Viime kesänä istutin jo kannon oikealle puolelle vanhemmilta saadun laakakatajan (vai onko tuo laakakataja...). Lisäksi kivikon keskeltä lähtevän polun vierelle istutin pionin (säkkikasan takana) sekä kaksi pensasmustikkaa (pionia vastapäätä polun toisella puolella). Tänä kesänä kanto sai toiselle puolelleen kahdesta viime talvena kärsineestä sinikatajasta yhdistetyn yhden "ehjäkasvuisen" sekä taustalle istutin vuorimännyn (vuorimännyn takana on multasäkki). 


Polun varteen tein kolme pientä kukkapenkkiä, joihin ostin muutamat uudet kasvit mutta lisäksi siirtelin kasveja muualta pihasta. Haltiankukkaa olin istuttanut tämän polun päästä löytyvään kukkapenkkiin, jossa se ei miellyttänytkään silmääni, joten kokeilen tykkäänkö siitä tässä. Lisäksi siirsin samaisesta paikasta kaksi huonosti kasvanutta kyläkurjenpolvi Dark Reiterin taimea mutta tämäkin on aika paahteinen paikka, joten saa nähdä viihtyvätkö tässäkään. Suurin ero on se, että tässä multasyvyys on parempi kuin aikaisemmassa paikassa.

Uusi ostos lähimpänä näkyvässä on keijunkukka palace purple


Tähän kukkapenkkiin ostin kaksi uutta sitruuna-ajuruohon taimea sekä hieman lisää sulkaneilikkaa. Lisäksi tässä vasemmassa reunassa on tosiaan ne siirretyt kyläkurjenpolvet (niitä ei juurikaan näy, koska ovat niin heikossa kunnossa) sekä haltiankukat. Mutta nyt en itseasiassa yhtään muista mikäs tuo tuolla oikeassa reunassa oleva onkaan nimeltään. Minun täytyy kaivella tuo tieto, koska nuo kasvilaput säilytän siihen asti kunnes olen lisännyt kasviluettelooni. 


Yhden uuden pensasmustikankin ostin ja istutin; lajike North Blue. Aikaisemmin istutetut löytyvät tuosta etualalta ja ne ovat perinteiset Aino ja Alvar. Samalla siistin pensasmustikoiden ympäristön, koska olin kaivanut sen hieman laiskasti ja siinä kasvoi pensaiden keskellä heinäkasveja sun muita; nyt on siistimpi ja tuli jälleen lisää kiviäkin. 


Viimeisin uusi metsänpohjapuutarhaan tänä kesänä tehty kukkapenkki löytyy pensasmustikoiden toiselta puolelta. Nuo oikeassa reunassa olevat taisivat olla pikkutalviota; toinen sinisellä kukalla ja toinen valkoisella. En aio jättää niitä tuohon mutta kun ne tuli ostettua niin johonkin ne täytyi tunkea talveksi. Ja tässäkin on nyt se tilanne, että juuri tällä hetkellä en muista mitä tuohon vasempaan reunaan istutin mutta sen saan tarkistettua mökillä; kuvastakin näkyy, että näiden kasvien osalta lappuset olen laittanut maahan kasvien viereen. 


Toisesta suunnasta kuvattuna näyttää tältä


Tämä alue saa paremmin muotoja kun vuorimänty sekä pensasmustikat kasvavat. Tietysti myös kukkapenkeissä olevien kasvienkin kasvu tuo lisää muotoja. Kivireunukset päädyin näihin kaikkiin havuihinkin tekemään siksi, että kiviä tuli taas niin paljon lisää kaivaessa, että tuossa ne säilyvät hyvin. Tosin osa kivistä jäi vielä pikkukasaksi tuohon pensasmustikka-alueen eteen ja taakse. 




Tähän kohtaan odotan ja toivon, että varvikko leviäisi mahdollismman nopeasti havujen keskelle; nyt siinä kasvaa jo jonkun verran puolukkaa ja mustikkaa, vaikka aika ruskealta tällä hetkellä näyttääkin. Olen tämän kesän aikana repinyt tästä aika paljon pois villivadelmaa ja heinäkasveja. 

Vuorimännyn lisäksi istuttelen tähän muitakin havuja pikkuhiljaa niin, että saisin tähän runsaahkon havuistutuksen. Täytyy vain yrittää tehdä valintoja ja istutteluita niin, ettei pensasmustikat jää ajan myötä liian varjoiseen sijaintiin. 


Pikkuhiljaa hyvä tulee. :)

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kukkapenkkejä ja kukintaa

Kuvat ajoilta 21.-23.8.15 sekä 4.9.15

Mies ja uusi tietokonepeli = vaimo ei pääse tietokoneelle. Mur! No ei auta valittaa, koska pääsääntöisesti kone on vapaana iltaisin ja minun valloittamani. Täytyy välillä tyytyä siihenkin, että kuvat odottavat joko kamerassa tai tietokoneen kansioiden syövereissä. 

Olen pariin otteeseen nappaillut pihakuvia ja lähempiä kuvia istutuksista ja niitä tässä elo-syyskuun ajalta. Loput kuvat jääkin edelleen odottamaan, koska kello juoksee taas eteenpäin enkä toisaalta halua yhdestä julkaisusta kilometrin mittaista. :)

21.8.15 otettu kuva

Ja sama alue 4.9.15; ei valtavaa muutosta mutta lisäkasvua kuitenkin

Siellä kukonharja (vai mikä töyhtö lieneekään) aurinkoisina päivinä on oikein hehkunut (22.8.15)

Ja samaa pöheikköä myös 21.8.15

Olen jo julkaissut aikaisemmin kallionauhukseni kukkivana ja tällaisen palluran, josta pilkisteli jo uusi kukka. Nämä alla olevat olen kuvannut aikaisemmin, jolloin kuvatessa ihmettelin miksi lehdet ovat tuollaisella pallukalla mutta johan se on selvinnyt kukinnan myötä. 

22.8.15

Meillä on lähes kaikkialla erittäin aurinkoista mutta kallionauhus on sellaisessa kukkapenkissä, jota mökki alkaa jossakin vaiheessa päivää varjostamaan. Ja erittäin hyvä niin, sillä kuumana paahdekautena lehdet alkoivat auringossa lurpsahtamaan mutta virkosivat hyvin nopeasti päästyään varjoon. Tämä ei taitaisi pärjätä missään muussa kukkapenkissä, mikä on harmi, koska voisin ottaa tätä mielelläni johonkin toiseenkin kohtaan. 

Lurpsahdus 23.8.15

Ja samaisesta kukkapenkistä vielä vähän kuunliljan kukintaa 22.8.15

23.8.15

4.9.15; kuvaajakin sinne heitti oman varjonsa

Kaikki loput kuvat on kuvattu 4.9.15. Siellä ne patjarikotkin muuten edelleen asustavat "väliaikaisesti" tuolla kukkapenkin etureunassa kuunliljojen edustalla. Hyvin ovat kyllä kasvaneet, koska tällä hetkellä ei enää juurikaan erota mihin yksi taimi loppuu ja toinen alkaa. Tai osa niistä on tarkoitus jättää mutta puolet piti siirtää muualle. Myös mantsuriankärhöt jäivät väliaikaiseen istutuspaikkaansa ainakin ensi kesään asti ja ne ovat tuolla keskellä tuota ison kiven edustaa. 


Ohotanmaruna ehti sittenkin tuuheutumaan vielä tänä kasvukautena (toisesta paikasta siirrettäessä oli kituvan näköinen eli aika harva); no, ensi kesänä se on todella upea pöheikkö

Täältä suunnasta tämä näyttää ihanan kaaosmaiselta; kivien ja kukkien sekamelskalta

Herkkä ohotanmaruna lähempää (tämä on 23.8.15 kuvattu)

En muista olenko pohtinut tänne sitä, että siirtäisin alla näkyvästä kukkapenkistä hopeatäpläpeipin kokonaan pois, koska sen kasvuvauhti on todella voimakas. Mutta nyt kahtena viimeisimpänä mökkeilukertana olen päättänyt, että en siirrä. Tykkään siitä niin paljon juuri tuossa, että siirsin tuosta huonosti kasvaneen kyläkurjenpolvi Dark Reiterin kokonaan pois, jotta senkin tilan saa pitää hopeatäpläpeippi. Sitruuna-ajuruohon reunasta saatan peippiä karsia voimakkaammin pois, jotta sitruuna-ajuruoho saa lisää kasvutilaa mutta muuten yritän vain pitää peipin jotenkin aisoissa. En haluaisi poistaa nimittäin edustalla kasvavia pikkutöyhtöangervoitakaan tuosta, koska se tuo mukavaa piristystä etureunaan. 

Tässä on ihanasti yhtäaikaa violetistä punervaan eri sävyjä näissä kukissa ja varsinkin livenä se hivelee omaa silmääni todella paljon. Peippi on kukkinut runsaasti ihan jo tänä kesänä (kuten myös tässä kuvassa kukinnan jo lopettanut kyläkurjenpolvi Double Jewel) mutta muilta odotan runsaampaa kukintaa ensi vuonna. Ja ah, ihana kahden taimen hopeamarunapöheikköni siinä aivan täydellisenä. 

Alareunassa keskellä oleva pöheikkö on väliaikaisistutuksessa oleva arovuokko. Tai siis ei se kokonaan väliaikaisistutuksessa ole, sillä ajattelin hieman sitä tuohon jättää mutta täytyy vain muistaa pätkiä kukkavarret heti kukinnan jälkeen pois, ettei se siemennä itseään tuohon liikaa vaan pysyisi aloillaan. Arovuokon vierellä näkyy jalokello, jossa kuvaushetkellä oli vielä yksi violetti kello. 

Vasemmassa alakulmassa näkyy parit matalat havut, jotka siirrän pois kunhan keksin sijainnin. Niiden tilalle tulee jotakin matalaa kukkivaa. 


Tässä pois siirretty kyläkurjenpolvi Dark Reiter väliaikaisistutuksessa. Yksikään näistä taimista ei ole kasvanut hyvin, joten saa nähdä minkälaista kasvu on ensi vuonna (vai onko sitä ollenkaan). Lehdistön tumman luumun sävy on kadonnut, koska raukka ei saanut peipin valloituksen vuoksi enää aurinkoakaan. 

Lopuksi mökin terassin ulkopuolella sapuskaa päivystävä hämähäkki