Reunusasteri

Kuvattu 19.9.15 ja 26.9.15

Reunusasteri oli kesäloman heräteostos, sillä lehdistö näytti mukavalta ja kukka ihan kivalta. Niinpä mukaani lähti tuolloin yksi violetti ja kaksi valkoista taimea. Yhden kuvan julkaisin jo aikaisemminkin kun tämä "violetti" oli lähtenyt kukkimaan mutta kukinnan värityshän ei ole ollenkaan sellainen minkälainen tässä lajikkeessa (erbstgruss von Bresserhof) olisi pitänyt olla. 

Haittaa värin muuttumisesta ei ole, koska tykkään tästä väristä paljon enemmän kuin siitä minkälaisen luulin ostaneeni. Olisin kuitenkin halukas tietämään lajikkeetkin oikein, joten laittelin kyselyä puutarhalle kuvan kera. Sain hyvin nopeasti vastausta, että heillä on ollut myynnissä myös toista lajiketta nimeltä Anneke, joka on punaisempi kuin lajike, jonka luulin ostaneeni. Todennäköisesti taimet ovat menneet perennapöydissä sekaisin. Eli tällä hetkellä elän ajatuksessa, että tämän reunusasterini lajike olisikin siis Anneke. 

Reunusasterit sijaitsevat puutarhakaaren vierellä

Valkoiset reunusasterini eivät vielä kukkineet 19.9.15 mutta onneksi viime viikonloppuna 26.9.15 oli jo pari kukkaa auennut, sillä pari seuraavaa viikonloppua menevät tanssiharrastuksen parissa. Nyt olen päässyt kuvaamaan kumpaakin väriä vähintään kerran. Nuppuja valkoisissa taimissa on erittäin paljon. 

Näistä kuvakulmista voisi luulla, että reunusasteria on runsaamminkin...

...mutta siellä ne vaatimattoman kokoiset reunusasterit kurkistelevat kivikasan edustalla lähellä kaarta

Muutakin pientä yllätystä puutarhakaaren luota löytyi 26.9.15:

 Jopas jotakin, puutarhakaaressa asusteleva ruusupapu oli tehnyt yhden ison palon

Kukkivaa

Kuvattu 4.9.-6.9.15

Nyt ihan vain kukkaihastelua. Olen iloinen, että nauhukseni ehtii hieman kukkimaan jo tänä kesänä, vaikka olen ne juurakkona kesäkuussa vasta istuttanutkin. Kasvin väriyhdistelmä on täydellinen ja en malta odottaa sitä, että tulevina vuosina ne kasvavat suuremmaksi ja kukkivat runsaammin. 

Lisää kukintaa on vielä tulossa

Kohtuullisen lähellä kallionauhusta asustelee tänä kesänä istuttamani sinipallo-ohdakkeet, jotka ilokseni tekivät kukkapallerot jo tänä vuonna ja ovat vihdoin aloittaneet varsinaista kukintaakin. Nauhukset ja sinipallo-ohdake näkyvät samalla silmäyksellä ja väriyhdistelmä on hieno. Näiden välimaastossa kukkii vaaleanpunaisen ja viininpunaisen sävyissä tädiltä saadut kukonharjat ja en voi kuin ihastella. Miltä näyttääkään värit siinä vaiheessa kun sinipallo-ohdakekin on runsas pöheikkö. 

Sulkaneilikoiden kukinnasta mainitsinkin jo edellisessä puutarhakaarijulkaisussa

Tässä siis lähikuvaa kauniista kukista

Myös reunusasterini on innostunut aloittamaan kukinnan lähellä sulkaneilikoita

Kukassa on myös ruusupapu, joista osa kiipeilee pystyyn jätettyä pientä männynrunkoa pitkin kasvimaan vierellä puutarhakaaren lisäksi. Tämä runko taitaisi olla järkevintä kuoria, jotta kestäisi pidempään mutta en ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi. 

Myös blogin bannerissa komeileva nimetön maksaruoho on kohta täydessä kukassa. Edelleen harmittaa, ettei tullut ostettua tätä kuin yksi taimi mutta pidän silmät auki, jos löytäisin joskus tätä vielä lisää. Tämä väriyhdistelmä on vaan niin kaunis. Jos joku tälle nimen tietää, otan kiitollisena vastaan. 

Puutarhakaariprojektin jatko-osa

Kuvattu 1.8.-22.8.15

Jos tämän puutarhakaariprojektin edistäminen oli tahmeata, on sitä ollut myös valokuvien läpikäynti. Luulen, että se johtuu levottomasta ympäristöstä, jossa tähänastinen kokonaisuus tuntuu kuvissa hieman hukkuvan. Tykkään kovasti lopputuloksesta, vaikka keskenhän se vielä on ja kaarihässäkkä kököttää vain paikoillaan ilman varsinaista tarkoitusta. Käyttötarkoitus muodostuu vasta siinä vaiheessa kun saan polun tehtyä kaarelta perunamaalle.

Itse kaarikokonaisuuden tekeminen oli ihan mukavaa, joskin hyvin hidasta kieputella rautalangalla verkkoa kiinni kahden valmiskaaren väliin mutta kaaren paikan ja istutusalueiden työstäminen alkoi tuntumaan jo pakkopullalta. Pelästyin siis jo alkulomasta, että tähänkö se koko motivaatio puutarhan parissa tältä vuodelta loppui mutta onneksi se liittyi vain tähän kaariprojektiin. Se toki oli jo ihan mukavaa vaihetta kun pääsi istuttamaan kasvit istutusalueisiin.

Olen mietiskellyt, että motivaatio-ongelmat saattoivat aiheutua siitä, että ruusupavut odottivat niin pitkään istuttamista, että tuli paineet saada istutuspaikat tehtyä. Eli oli tavallaan pakko edistää juuri tuota tiettyä hommaa. Puutarhatöitä tykkään tehdä eniten niin, että aikataulu on täysin vapaa ja siitä yritän jatkossa pitää kiinni.

Siellä se nyt kuitenkin kököttää; myöhemmin lähikuvat istutuksista

Näistä tämä homma aikaisemmin lähti liikkeelle

Seuraavaksi pitikin kaivella maata pois ja sommitella kahitiilet tukijaloiksi; vatupassi ja mittanauha tietysti apuvälineenä, jotta kaari tulee suoraan.

Kaaren päätin kiinnittää tiiliin sementtilaastilla (S30) täyttämällä tiilten reiät

Kaaressa oli niin lyhyet jalat, että halusin lisätukea pitämään kaaren paikoillaan tiilissä, jotta pysyisi paikoillaan kovemmassakin tuulessa. Oli pakko tehdä tällainen tiiliviritelämä, koska tähän maahan ei pysty lyömään esimerkiksi harjateräksestä taivutettuja lisäkiinnityksiä. 

Löysin liiteristä jotakin tällaista metallinauhaa ja päätin tehdä tukikiinnikkeet siitä

Taivuttelin jokaiseen kulmaan omansa ja upotin näiden avulla kaaren kiinni betoniin

Istutusalueiden kaivuu, kivetys ja mullitus tehtynä toiselle puolelle

Ja tässä istutukset jo molemmin puolin (yksi kivikasa on taustalta hävinnyt lipputangon ympärille kivimuuriksi)

Tälle puolelle olen istuttanut sulkaneilikkaa, siniakeenaa, lehtosalviaa, ohotanmarunan sekä kääpiövuorimännyn. Ohotanmaruna on yksi niistä liian vähässä mullassa kituneista raukoista mutta tässä sillä riittää paremmin kasvualustaa. Lisäksi tietysti ruusupavut.

Kokeilin laittaa suodatinkangasta, josko multa ei häviäisi hiekan syövereihin; tälle puolelle istutin myös ohotanmarunan (kolmas kituvasta kolmikosta) ja sulkaneilikkaa ja lisäksi kääpiöpurppurahappomarjan, reunusasteria sekä siirsin valkoiset verikurjenpolvet. Lisäksi ihan takaa löytyy ruusu Martin Frobisher (ja tietysti ruusupavut). 

Istutusalueet muodostavat epäsymmetriset perhosensiivet kaaren molemmin puolin

Tämä on kuvattu 6.9.15

Viimeisimmässä kuvassa sulkaneilikka on innostunut kukkimaan kuten myös reunusasteri, joka ei juurikaan tässä erotu. Seuraava vaihe olisi peittää kaaren keskialue betonilla ja upotella siihenkin pieniä kiviä, jotta saa tähänkin mukulakiveyksen. Tai no sitä ennen todennäköisesti teen tästä sen kuorikatteella päällystetyn polun kulkemaan perunamaalle.

Lisäksi suunnitelmissa on, että tämän edustalla virtaisi joskus pieni puro, jonka ylitse kuljettaisiin kaarisiltaa pitkin. Mutta nämä tapahtuvat sitten joskus. Polku on ainoa, jota olen suunnitellut vielä tälle syksylle tehtäväksi. Kyllä tästä vielä kokonaisuutenakin hieno tulee kunhan saan ympäristönkin siistiksi. Nyt tyydyn tykkäämään yksityiskohdista ja vierellä olevista istutusalueista. Ja tietysti itse kaaresta. :)

Ruusupapua ja muuta kaunista

Ruusupapuni ovat vihdoin päässeet asustamaan puutarhakaaren vierelle viime viikolla. Toiselle puolelle pääsin tekemään istutukset 3.8.15 ja toiselle puolelle 7.8.15. Kaariprojekti on siis edistynyt ja valokuviakin on tullut otettua matkan varrella ja täytyy jonakin päivänä saada aikaiseksi käytyä kuvat läpi.

Eilen itseasiassa vasta kuvasin kokonaisuutta istutusten kera, koska edellisenä päivänä sain aikaiseksi raivattua vieressä rehottaneet villivadelmat pois. Mutta kerrottakoon, että olen itse tyytyväinen, vaikka siinä vielä hommaa riittääkin mutta ainakin istutukset ovat nyt valmiina ja kaarihöskä tukevasti (toivottavasti) maassa kiinni. Tässä kuitenkin pikkukurkistusta osaan kaarien ympärillä kasvavista kasveista aikaisemmin otettujen kuvien kera. 

Ruusupapu houkutteli kukillaan lemmenleikkeihinkin

Minulla on sekä tätä kaksiväristä että kokonaan punaistakin

Alunperin olin ajatellut, että kaarien molemmille puolille tulee ihan vain istutuspaikat kaaren ympärille kasvaville köynnöksille mutta laajemmathan siihen tuli tehtyä. Näin ollen uusista heräteostoksistani vierelle pääsivät asustamaan 3.8.15 istutetulle puolelle lehtosalviat, siniakeenat sekä osa sulkaneilikoista. 

Lehtosalviakin selkeästi kelpaa kimalaisille

Lehtosalviassa ihastuin näihin kukkavarsiin. Violetti on lempivärini ja tässä sitä on vaaleana ja tummana. Kukkavarsi näyttää kauniilta senkin jälkeen kun siitä on itse kukka tipahtanut pois. Toivottavasti tämä talvehtii hyvin. 

Aivan totaalisen upea väriyhdistelmä

Siniakeena; ihanat lehdet ja tähän pitäisi tulla myös piikkipallerot kuten ruskoakeenaan

Sulkaneilikka; tämän kukintaa odotan ensi vuonna paljon