torstai 25. joulukuuta 2014

Erilaisia kukkia

Muutama vuosi sitten tutustuin neulahuovutuksen saloihin ja sillä tavalla täytyi toteuttaa vanhemmilleni 60-vuotislahjat, koska neulahuovuttaminen on ihan mukavaa puuhaa. Ensimmäisessä kuvassa on äidilleni muutama päivä sitten tehty huovutustyö, johon kukkien lisäksi tein perhosia, koska äiti on "perhoshullu". Käytän huovuttamisessa muotteja mutta siistin lopputulosta aina vielä senkin jälkeen kun olen ottanut huovutetut palat muoteista pois. Kun jatkaa huovutusta niin, että pitää "palasta" toisessa kädessä, tulee tikattua kerran jos toisenkin myös itseään sormeen. Äidin lahjaa tehdessä totesin, että kukkia on helpompi huovuttaa kuin perhosia mutta pienen harjoittelun jälkeen perhosistakin tuli ihan sieviä. Perhosten väri paljastaa äidin lempivärin mutta yhteen perhoseen hupsauhtin myös omaa lempiväriäni eli violettia.


Toinen huovutustyö on tehty isälleni viime vuonna ja siihen toteutin erilaisia kukkia. Ruusuja tein kahta eri kokoa jättämällä pienemmistä ruusuista ns. isoimmat osaset pois, jolloin asetelmaan sai enemmän elävyyttä. Molemmissa asetelmissa ruukkujen sisälle on laitettu kuivakukka-asetelmiin tarkoitettu "sieni", johon rautalankojen avulla olen tökkinyt kukat ja perhoset kiinni. 


 Hyvää joulua kera huovutettujen kukkien!

tiistai 2. joulukuuta 2014

Sipulit laitettu kaikessa hiljaisuudessa

Uuden perheenjäsenemme myötä (leopardigekko lapsonen) mökillä on tullut käytyä nyt huomattavan vähän ja ennen lapsosen kotiutumista tietokoneella kulutettu aika hurahti tiedonhankinnan parissa. Vaan ihan täysin ilman puutarhatöitä ei syksy ole edennyt vaan niin valko- kuin kukkasipulitkin ovat päätyneet mullan suojiin kevättä odottamaan.

Sipulimaata varten kaivoin jo aikaisemmin alueen, joka odotti ja odotti saavansa multaa, jotta pääsen istuttamaan valkosipulinkynnet maahan. No itsestänihän se mullan "saaminen" oli kiinni mutta tuossa marraskuun puolella sujautin vihdoin sekä mullat että kynnet maahan.



Plantagenissa oli myynnissä (ja vielä tarjouksessa) erilaisia sipuleita ja johonkin tällaiseen Messidor-nimiseen päädyin kuvauksia lukemalla. Kynsiä tuli kolmesta valkosipulista yhteensä 21, joka on ihan riittävän runsas määrä alkukokeilulle. Ja myönnettäköön, tuosta määrästä kolme on niitä ns. sisimpiä kynsiä, koska netistä löydetyistä ohjeista huolimatta halusin kokeilla mitä niistä kasvaa. Mutta jos kasvatus onnistuu ja pääsen syksyllä nostamaan valkosipuleita maasta, on 18 valkosipulia ihan riittävä määrä.

Taisipa olla niin, että valoisan ajan käytin kierrellen kameran kera kuvaamassa metsikössä luontoa mutta istuttaa voi pimeälläkin. Mies on virittänyt valon toisen liiterin päähän, joka valaisee melko hyvin hyötypuutarhan aluetta. 


Mullalla täytin vain n. puolet sipulimaan alueesta, koska multaa ei riittänyt suoraan koko alueelle. Lopputila on varattu ruoka- ja ruohosipuleille, joten ehdin hankkimaan lisää multaa ensi keväänä. Alla olevassa kuvassa näkyy myös kumossa oleva maitotonkka, joka pääsee ensi kesänä somistautumaan kukkasin. 


Ensimmäiset kukkasipulit istutin lokakuussa mutta kuvat ovat vain lojuneet kamerassa. Suuri kysymys oli, että mihin, sillä minulla ei ollut mitään erityistä paikkaa niitä varten. Halusin ne sijainnille, jossa saan niitä helposti ihastella mutta jossa ei niin haittaa, jos tekemäni istutus näyttääkin rumalta tai tylsältä. En ole aikaisemmin istuttanut kukkasipuleita, joten kevät näyttää tuleeko istutuksesta sen näköinen kuin olen päässäni hahmotellut. Viimeksi luettelinkin jo ostokseni:

Lumikello
Espanjansinililja
Tulppaani Black Parrot
Tulppaani Snow Crystal
Tarhahyasintti Jan Bos

Vetkuttelin sijaintiongelman vuoksi istuttamisen kanssa jonkin aikaa kunnes pihalla kävellessä sopiva sijainti valkeni: pihatien reunassa kohdassa, jossa tie ns. avautuu parkkialueeksi. Kyseiseen kohtaan on suora näkymä mökin terassin kapeammalta puolelta. Toisaalta taas se on sen verran kauempana muista istutuksista, että epäonnistuessaan se ei rumenna niitä.

Oikealla näkyvän männyn vieressä on kaksi isoa kiveä = tuleva kukkasipuleiden paikka



Jos istutus näyttää hyvältä, kaivan sipulit kertaalleen ylös ja suunnittelen istutukset uudelleen niin, että kukintaa riittäisi koko kesälle; nythän nämä kaikki ovat alkukesän kukkijoita (tai ainakin luulen niiden olevan). Lisäksi siinä vaiheessa aion laajentaa istutusaluetta isojen kivien takapuolellekin niin, että korkeaksi kasvavaa kukkaa näkyy kivien välistä. 


Kaunis sammal peittää osittain suurempaa kiveä.

Lankesin ostamaan lisää kukkasipuleita tarjouksesta samalla kun kävin hakemassa valkosipuleita. Ennen kuin ehdin niitä istuttamaan, satoi lumi maahan kera kevyen pakkasen eli aikaisemman istutusalueen pintamulta oli jäässä. Tarkoitukseni oli törkkiä uudet hankinnat vanhojen sekaan mutta nytpä täytyikin tehdä uusille sipuleille ihan oma alueensa. Yllä olevassa kuvassa näkyy oikeanpuoleisen kiven vierellä kaunis kanto ja se saikin kehystyksekseen kukkasipuleita. Tällä kertaa vain kahta erilaista:

Kirjopikarililja
Porslinihyacintti


Kannon juurelle laitetut kivet löytyivät maata kaivaessa.

Lisäksi ostin lisää lumikelloja, jotta saan enemmän lumen keskeltä tulevasta keväästä kertovia kukkia. Lumikellot pääsivät peruna- ja sipulimaan vierelle paikkaan, jossa olin kehystänyt kivillä kaksi pikkuruista kantoa. Kantojen ylöskaivamisen sijaan ajattelin, että piilotan ne istutusten keskelle.



Meillä odotellaan myös täyttömaata saapuvaksi ja mieheni rajasi suunnitellun alueen nauhalla. Tuolle sijainnille on tarkoitus parin vuoden sisään rakentaa pyöröhirsinen puuliiteri. Alemmasta kuvasta näkee paremmin sijaintia eli tulisi mökin vierelle niin, että sieltä on lyhyehkö matka kuljettaa polttopuuta mökkiin sisälle.



Nyt puutarha on täysin talvilevolla ja puuhastelut jatkuvat keväällä; näin ollen blogikin viettää suurimmilta osin hiljaiseloa kevääseen asti. Kamera tosin on aina mökillä mukana talvellakin; josko sitä innostuisi ahertamaan puuaskareiden parissa (jatkamaan keskeneräisiä projekteja) tai kuvaamaan puutarhaa talviasussaan.

Pssst... Kaksi kaunotarmaksaruohoani olivat viimeksi mökillä ollessani täysin kuukahtaneita. Jotenkin kuvittelin, että maksaruohot talvehtisivat kuihtumatta kokonaan. Olivatkohan nämä nyt sitten vain yhden kesän nautinto?

perjantai 3. lokakuuta 2014

Kukkakuulumisia

Jälleen esittäytyy nimetön maksaruoho, jonka ilmeen muuttumista ihmettelin hieman aikaa sitten. Ihmettelen sitä nimittäin jälleen. Nyt kun maksaruoho on innostunut kukkimaan runsaasti, en voi todeta muuta kuin, että tämä on yksi puutarhan helmistä.



Alla vielä uudelleen aikaisemmin laittamani kuvat pienenä ja isoimpana viime viikonloppuna otettu kuva, jossa hehku näyttää jo nyt mielettömältä. Miltä tämä siinä vaiheessa näyttääkään, kun kukat ovat puhjenneet kauttaaltaan. 




Ja jälleen iloitsen myös näistä aikaisemmin istutusvaiheessa otetuista kuvista; nimittäin kuvien avulla pääsin toteamaan myös tuoksumataran osalta sen, että se on viihtynyt sijainnillaan oikein hyvin. Ylempi on istutuksen jälkeen otettu kuva ja alempana viikonloppuna kuvattu. Sävyn syventyminen ja kasvin runsastuminen näkyy erittäin selkeästi. Sijaintihan on erittäin paahteinen eli näyttää viihtyvän hyvin auringossakin.



Olisipa jo ensi kevät. Odotan niin kovasti pääseväni ihastelemaan puutarhan heräämistä talven jäljiltä. 

Jotta siellä keväällä on enemmänkin odotettavaa, yhtenä päivänä autoni kaartoi väkisin Plantageriin ja jalat veivät kukkasipulien luokse. Myönnettäköön, että ennen kukkasipuleita, jalat veivät minut väkisin katsomaan alennusperennat mutta onnistuin pitämään itseni kurissa enkä ostanut houkutuksesta huolimatta; ihan vain siksi, että en usko ehtiväni tekemään syksyn aikana enää tarpeeksi suuria kaivuu-urakoita istuttaakseni mitään ns. suurempaa kokonaisuutta (kivinen maa = hidasta tuo kaivaminen). 

Kukkasipulien luonakin keskityin hillitsemään itseäni ja ostin vain viittä eri lajiketta. Päässäni on tietynlainen mielikuva siitä miltä istutus tulee keväällä näyttämään ja onkin hauska odotella oikeaa lopputulosta. 

Sipulihankinnat:

Aloitan "harjoittelun" tällaisella pienellä määrällä. Jos saan aikaiseksi lopputuloksen, joka vastaa mielikuviani, uskaltaudun ensi syksynä "leikkimään" enemmänkin sipuleiden kanssa. :) Taimia on niin paljon helpompi istuttaa, koska pystyy juoksemaan taimipurkit kainalossa niin kauan kunnes lopputulos miellyttää. Minun oli tarkoitus istuttaa sipulit jo viime viikonloppuna mutta viikonloppu hujahtikin mm. maalaus- ja perunapuuhissa. Ainahan pitää ehtiä jonkin verran myös laiskottelemaan.

Alla on melko "mitätön" kuva verikurjenpolven kukkasesta mutta tämä on pakko julkaista siksi, että luulin verikurjenpolven kukinta-ajan olevan kesä-elokuu ja tämäpä päätti kukkia syyskuun lopulla. Mikäs siinä, ilmeisesti se viittaa siihen, että olen onnistunut sijainnin valikoimisessa.



Ohotanmarunan kukkaset näyttävät olevan hyvin mitättömän näköisiä mutta tavallaan ihan valokuvauksellisia. Kukinnan vuoksi en tätä kasvia puutarhaan kuitenkaan valikoinut, joten pikkuiset kukat piilottautukoon ihan rauhassa ihanien pehmoisten lehtimättäiden sekaan.


Ihan mukavasti on ohotanmarunakin viihtynyt, sillä taimet ovat runsastuneet loppukesän aikana. Tässä jälleen ensin istutusvaiheelta kuva ja alempana viime viikonloppuna kuvattuna. 



Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä näyttäytyy mökkipuutarhan ensimmäinen mustaherukkapensas, joka on ilmestynyt mökin taakse ihan itsestään. Tänä kesänä aloimme miehen kanssa katsomaan, että ei hyvänen aika, sehän on nimenomaan mustaherukka. Raivasin pensaan ympäristöstä kaikenmaailman rikkalaiset pois (eli käytännössä suurimmilta osin horsmat), jotta pensas pääsee kasvamaan rauhassa. 


Mustaherukka on päättänyt kasvaa sellaiselle sijainnille, jossa ei ollut tarkoitus olla mitään ns. hyötyistutuksia mutta tällä hetkellä ajatuksissa on jättää se tuohon. Se ei ole siinä tiellä ja on toisaalta hauska muisto; taidanpa ensi kesänä tehdä sen ympäristöön jonkinlaiset istutukset niin, että pensas saa "kuulua joukkoon". 


maanantai 29. syyskuuta 2014

Puutarhan "olevia ja tulevia" somisteita

Perunannoston lisäksi viime viikonloppuna tuli maalailtua, sillä hankimme mökille koristekaivon ja majakan eräältä yksityishenkilöltä, joka on itse nämä tehnyt. Meillä ei ollut tarkoitus vielä tässä vaiheessa näitä hankkia mutta eräällä kauppareissulla näimme myynti-ilmoituksen ja se oli menoa. Koristekaivosta halusin ehdottomasti juuri tuollaisen pyöröhirsipaneelista toteutetun version.


Majakka oli jo valmiiksi maalattu mutta koristekaivo oli puhtaalla puupinnalla; ja onhan se mukavinta saada koristekaivo samaan sävymaailmaan rakennusten kanssa. Majakka taas saa olla selkeästi erivärinen, koska sen tarkoitus on "kiinnittää huomio". Keskellä metsää se varmaan huolehtii siitä, etten aja kottikärryjen kanssa tuota suurta kiveä päin. ;) Päällä oleva valo valaisee melko hyvin pihan keskiosaa pimeällä; saisinkohan siitä jossakin vaiheessa onnistuneen kuvan otettua.


Koristekaivoa varten rautakaupasta haettiin Valtti Akvacoloria sävyllä 5071 Tatti sekä Vinhaa sävyllä 546X. Vinhan sävyn kanssa tuskastelin kaupassa, koska en ollut laittanut mihinkään ylös mökkiin valitsemaani sävyä (kyllähän sen muistaa...). Mutta onnistuin valikoimaan oikean sävyn seuraavan päättelyn kautta: sävy oli puutalot-värikartasta, sävy alkoi numerolla 5, mallipalikka näytti kaupassa kovin tummahkolta rusehtavalta todellisuuteen verrattuna, sävy ei taittanut voimakkaasti keltaiseen tai harmaaseen ja se löytyi yhdestä kaunis talo -lastusta vuorilautoihin tarkoitettuna sävynä; helppoa. :D

Ruskeat osuudet on maalattu kahteen kertaan mutta vaaleat vasta kerran. Onneksi Vinha kuivuu niin nopeasti, että uskallan ensi viikonloppuna maalata vielä toisen kerroksen (vaikka suositelluimmat maalausajat ovat tältä vuodelta jo ohitse). Vapaalla kädellä ilman teippauksia mennään. Vielä ei ainakaan tullut mitään vaaleita söhryjä tummempiin osioihin. 


Ja kun näihin puutarhakoristeisiin päästiin niin minulla on kotona ollut pitkään kaksi suurta kilpikonnakoristetta, jotka kokonsa perusteella lienevät ensisijaisesti ulkokäyttöön suunniteltuja; toinen on viettänyt aikaansa parvekkeellamme ja toinen kilpikonnahuoneessamme. Mies kysyi perjantaina, että miksi en ota niitä mökille. Niinpä... Nyt ne ovat mökin pihaa somistamassa ja mahtuvat/sopivat sinne kyllä todella paljon paremmin. 



Ja pikavilkaisua vielä tuleviin koriseluihin eli kasvimaakyltteihin. Hyötypuutarhailuni on niin pienimuotoista, että en tarvitsisi kasvimaille erillisiä kylttejä; muistan kyllä mitä missäkin kasvaa. Mutta haluan väkerrellä kylttejä ihan alueen somistamiseksi.

Lopputulokset ovat varmaankin erilaiset kuin alkuperäiset hahmotelmat, koska suunnitelmani muuttuvat tehdessä. Toisinaan se johtuu siitä, että alkuperäinen suunnitelma onkin käytännössä hankala toteuttaa ja sujuvoitan sitä; toisinaan ihan vain mieli muuttuu matkan varrella. Ensimmäiset kyltit olen jo hahmotellut paperille; sipulimaan kylttiä hieman jo aloitellutkin. 


Tässäpä siis mukavaa puuhastelua talvipäiviin tai kevääseen tai milloinka tulee sellainen tunne, että haluan jatkaa näpertelyä puun parissa (ja silloinkin voin valita jatkanko kylttejä, keskeneräistä vessapaperitelinettä vai koivupölkystä tulevaa pöytää). Näistä kylteistä on tarkoitus tulla hyvin massiivisia kuten alla olevan "sipulin" koosta ehkä voi arvioida. Sipuli on vasta raakasahattu ja seuraavaksi on hionnan vuoro. 


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Perunayllätys

Ilmeisesti yöpakkaset olivat käväisseet mökillä, koska kaikki perunoiden varret olivat laonneet "uuvahtaneina" maahan. Ei muuta kuin varret kokonaan poikki ja kokeilemaan mahtaisiko mullan alta löytyä jotakin (perunathan laitettiin maahan vasta 5.7., joten toiveet eivät olleet kovin korkealla). Hämmästys ja ilo oli kyllä valtaisa, sillä maasta löytyi oikein hyvän kokoisia kauniita perunoita. 


Perjantai-iltana nostin vain yhden "ituperunan" tuottaman saldon. En olisi uskonut, että näin paljon sieltä perunaa löytyy. 


Lauantaina kävin möyrimässä mullassa iltasella lisää ja edelleen ihan hyvällä lopputuloksella. Nämä perunat lähtivät mökiltä mukaan eli tulevalla viikolla meidän ruokalistalta löytyy, noh mitäpä muutakaan kuin perunaa omasta maasta. :) Tämä onnistuminen intoutti suunnittelemaan perunamaan laajennusta ensi vuodelle. Mutta ensi vuonna laitan perunat ajoissa maahan, jotta saisimme hyödynnettyä ne suunnitellusti: suoraan maasta kattilaan eikä mitään jääkaappisäilömistä kuten nyt. Tarkoituksena ei ole kasvattaa perunoita niin, että siitä riittäisi kotiin ja talven varalle vaan ihan pienimuotoisesti mökkievääksi. 


Ehkä noin puolet perunoista jäi vielä maahan ja ne ajattelin nostaa ensi viikonloppuna ja tuoda kotiin. Meillä ei ole kellaritiloja, jossa voisi perunoita säilyttää, joten nämä täytyy syödä yhteen putkeen kun näin myöhäiseksi perunoiden valmistuminen venyi oman aikaansaamattomuuden vuoksi. 


tiistai 16. syyskuuta 2014

Pieniä iloja kasvun ihmeestä

Melkoisen tuoreena puutarhurina sitä iloitsee kovin pienistä asioista; "kukkimisesta viis, kunhan edes lehtien määrä lisääntyy!" No ei nyt ihan noinkaan mutta ilahduin tajuttuani kesälomalla istuttamieni kasvien selkeästi jo kasvaneen istutusajankohtaan nähden. Kasvun on pakko tarkoittaa viihtymistä. Lomalla kasveja katseli ihan päivittäin, joten tajusin kasvun ja muutokset vasta katselemalla aikaisemmin ottamiani valokuvia. 


Tämä maksaruoho on viihtynyt puron varressa ja runsaantumisen lisäksi myös muuttanut väriään. Alapuolen kuva on istutuksen jälkeen otettu ja yläpuolen kuva reilu viikko sitten; melkoinen värimuutos. Vai lieneekö maksaruoho ottanut mallia viereen istutetuista ruskoakeenoista ja siksi muuttanut väriään rusehtavan punervaan suuntaan (heko heko). Miltähän tämä näyttää silloin kun kukkii; en malttaisi odottaa. 

Ihanaa, ehkäpä ensi kesän aikana tämä täyttää jo kokonaan varatun alueen ja alkaa leviämään luonnollisesti (ja luvallisesti) sieltä myös varsinaisen "alueensa" ulkopuolelle. 



Myös toinen samaan aikaan istuttamani maksaruoho on mukavasti ja huomaamatta runsastunut. Tämän maksaruohon osalta tuo hempeän vihertävä väri oli se syy miksi kasviin alunperin ihastuin mutta rubiininpunaiset kukat korvaavat tummuneet lehdet; eikä lehtien väri mitenkään ruma ole hieman tummempanakaan. 


Yläpuolella maksaruoho komeilee uudessa ulkoasussaan ja alapuolella poseeraa vienosti samainen kasvi juuri istutuksen jälkeen.

Odotan tämän leviämistä sitä varten hahmotetulle alueelle innolla, koska sitä paremmalta tämä näyttää (yllätys yllätys) mitä paremmin tämä leviää. Tietysti jossain vaiheessa kasvi ylittää rajansa mutta silloin saan siirrettyä uusia alkuja johonkin muualle puutarhassa.

Aurinko selkeästi aiheuttaa värimuutoksen lehtiin ja kunhan maksaruoho on päässyt tässä valloilleen, voisin huvin vuoksi kokeilla tätä hieman varjoisampaan paikkaan. Siellä jos viihtyy, pysyisi värisävy luultavasti hempeän vaaleana.

Tämän maksaruohon kukat muuten muistuttavat kovin paljon luumun sävyisen korkean maksaruohon kukkia.



Ja jotta maksaruohoista höliseminen ei lopu kahteen, täytyy esitellä vielä kolmannenkin kasvua. Tämä maksaruohohan pääsi muuttamaan meidän mökkipuutarhaan jo ennen kesäloman isompia puutarhaurakointeja.


Maksaruoho on reilussa kahdessa kuukaudessa runsastunut huomattavasti ja kunhan selviää talvesta, pääsen ensi kesänä jo jakamaan tätä niin, että täyttää kivikkoa runsaammalta alueelta. Jälleen alapuolelle laitoin aikaisemmin julkaistun juuri istuttamisen jälkeen otetun kuvan. Tämä taitaa ulkonäöltään olla edelleen se kaikista ihanin ostamistani maksaruohoista värin ja muotojen vuoksi; sekä myös hempeän vaaleiden kukkien. En vain tiedä kannattaisiko nuo ylemmässä kuvassa näkyvät jo kuivahtaneet kukkavarret napsia pois vai jätänkö ne vain tuonne sekaan sojottamaan. 


Mahtavatkohan kaikki maksaruohot lähteä juurtumaan ihan vain tökkäämällä irrotetun varren maahan? Tämä ainakin näyttää juurtuvan, koska muutamat istuttaessa irronneet pätkät ovat myös kesän aikana runsastuneet. 

Jotta ei mene ihan maksaruohottuneeksi tämä jutustelu, kuvasin myös keijunkukkia, jotka ovat innostuneet kasvattamaan runsaasti uusia lehtiä. 


Keijunkukkien istutuspaikka valikoitui täysin sen mukaan, että lehdet ovat niin upeat. Tällä hetkellä ajatuksissani en anna keijunkukkien koskaan kukkia vaan pätkäisen kukkavarret pois, koska kukkivana istutusten korkeuserot näyttäisivät mielessäni hassulta, jos kukkavarret kasvavat kovinkin pitkiksi. Ehkä minun täytyy ensi kesänä kuitenkin kokeilla miltä ihan käytännössä kokonaisuus näyttäisi ennen varsien katkomista. 

Kesäkukkia ei meillä luultavasti tulla koskaan näkemään suurta kirjoa mutta kukonharjoja täytyy saada kyllä jatkossakin. Minähän meinasin tappaa janoon nämä heti istutuksen jälkeen, koska sää oli helteinen ja en päässyt kastelemaan kukkia; lopputuloksena viikon päästä istuttamisesta minua odotti kuihtunut näky. 


Mutta runsas vesi auttoi ja kukonharjat ovatkin kasvaneet koko loppukesän upeana ja runsaana ryhmänä. Tätini lupasi minulle keräämiään siemeniä, jotta voisin kokeilla kasvattaa ihan siemenestä näitä ensi kesänä (mutta kera varoituksen, ettei näin jalostetun kasvin siemenistä tule koskaan samannäköistä kuin mistä siemenet on kerätty). 

Huonoon aikaan otettu kuva (mökki varjostaa) mutta tuuhea on "puska"

Tähän kohtaan täytyy varmaankin ostaa juuri näitä versioita aina kaupasta ja kokeilen istuttaa siemenistä kasvatetut johonkin muuhun kohtaan puutarhaa. Ja jatkossa muistan helteisillä keleillä, että täyttelen isoja limupulloja vedellä ja tungen ne ylösalaisin multaan; näin tein ensimmäisen kurpsahduksen jälkeen myös tänä kesänä ja ehkä se pelasti kukkaset helteen aiheuttamalta janolta.