lauantai 30. elokuuta 2014

Marjapensaita hyötypuutarhaan ja kaunistukseksi Kuolanpioni

Täytyy aloittaa kuolanpionista, jonka sain mieheni kummitädiltä. Olisin mielelläni laittanut pionin ihan pihan keskiosaan mutta se olisi todennäköisesti ollut aivan liian paahteinen ja tuulinen paikka pionille. Nyt pioni sai uuden kodin polun varrelta hyötypuutarhaan mennessä. Sijainti on sellainen, että pioni näkyy hyvin pihalla liikkuessa. 

Kuolanpionin siemenkodat ovat upeita ja jännityksellä odotan, loukkaantuiko pioni siirrosta ja ei kuki ensi kesänä vai saisinko nauttia jo ensi kesänä kukista ja siemenkodista. Tältä vuodelta saan ainakin kaksi ellen kolme kaunista siemenkotaa, jotka aion kuivata ja käyttää somistuksena. Jos tällaisia liimaisi esimerkiksi kuorittuun oksaan niin lopputuloksena olisi upea puukukka. 



Muutakin on tapahtunut eli aikaisemmin mainitun sipulimaan kaivamisen lisäksi olen kaivanut paikat marjapensaille ja istuttanut ne; ja saanut kaivuuoperaatiossa taas paljon lisää kiviä. Vanhemmiltani sain punaherukan, jota leikkasin aika raa'alla kädellä ja mielenkiinnolla odotan kuinka pensas selviää siirrosta ja rajusta leikkaamisesta. Lisäksi istutin karviaisen ja kaksi pensasmustikkaa. 

Ensimmäisenä tulee kuva marjapuskien alueesta ennen raivausoperaatiota; tai olen kaatanut tätä kuvaa ottaessa jo muutaman parimetrisen männyn tuosta pois. Taustalla näkyy myös yhdestä männystä pystyyn jättämäni varsi oksatököineen ja siihen mietiskelin, josko laittaisin jonkin köynnöksen nousemaan ensi vuonna vartta pitkin. 


Nykyinen näkymä suunnilleen samasta kuvakulmasta

Ja hieman eri kuvakulmasta, jossa näkyy myös toinen omenapuumme.

Pienet pikkuruiset pensaat alla rivistönä polun vartta myötäillen. Rivistön viimeisenä on karviainen, Hinnonmäen keltainen, mutta se erottuu äärimmäisen huonosti tässä kuvassa. Karviaisen vieressä oleva pensasmustikka on Aino ja Ainon jälkeen tuleekin Alvar. Jos pensasmustikat viihtyvät hyvin, istutan niitä todennäköisesti ainakin pari lisää. Talvisuojaus eli jänisverkotus täytyisi vaan vielä tehdä, ettei pensaat häviä parempiin suihin (lisäys 31.8.14: talvisuojaus tehty eli rumat verkot laitettu ympärille). 

 

Alla oleva kuva on mökin ja liiterien väliseltä polulta ja otin sen siksi, jotta näkee kuinka hyvin pioni tulee esiin ja näkyy, vaikka ei ihan pihan keskiosiin paahteisesta paikasta johtuen päässytkään. 


Puolukkaa ja kanervaa ympäristössä kasvaa runsaasti ja se leviää hiljalleen. Haluaisinkin, että ne täyttäisivät heinikoituneet alueet pikku hiljaa, jotta tämä olisi metsäpuutarha. Paikka, jossa luonnostaan tässä metsässä viihtyvät kasvit eläisivät yhdessä itse istuttamieni hyöty- ja koristekasvien kanssa. Kuorikattteella päällystetyt (keskeneräiset) polut saisivat erotua nimenomaan enemmän näiden luonnonkasvien myötä, jotta alue ei ole pelkkää kuorikatetta. Koristekasveja hyötypuutarhan alueelle tulee pionin lisäksi muitakin mutta niiden osalta olen siirtänyt katseeni jo ensi vuoden puolelle. 

Kauhean kuvauksellinen ei meidän hyötypuutarhan alue vielä ole, vaikka siihen olen tehnyt jo ison työn. Haasteellisen kaivuumaaston vuoksi työskentely on hidasta mutta toisaalta edetessään sitäkin antoisampaa. Livenä katsellessa ympäristö näyttää sievemmältä, joskin silti hieman räjähtäneeltä. Mutta hiljaa hyvä tulee.

 

perjantai 29. elokuuta 2014

Kesäloman hankintoja pihan keskiosaan (valtaisa kuvatulva)

Tulossa on erittäin paljon kuvia, sillä vihdoin olen lähikuvaillut mökin pihan keskiosiin istuttamani kasvit; voin sitten myös poistella kasvien viereen jättämäni nimikyltit, joiden avulla varmistin, etten unohda mitä olen istuttanut. Puron ja yläaltaan vierelle istutetut kasvit ensimmäisenä. 


Valkoisen pupun puolimmaiselle reunalle puroa ja molemmille puolin pientä yläallasta istutin sammalleimua kolmessa eri kukintavärissä. Nyt on vain yksi kuva, koska tällä hetkellä kaikki tietysti näyttävät ihan samalta. Taimia istutin yhteensä 6 kappaletta, koska haluan sitä runsaasti, sillä kasvin varpumainen ulkonäkö sopii hyvin kanervan kanssa. Suurin osa taimista on ns. valkoisen pupun puolella ja vain yhden taimen istutin toiselle puolelle yläallasta. Sammalleimu saisi levitä metsästä hakemani kanervan ja sammaleen sekaan. 


Metsästä haettu kanerva on viihtynyt kohtuullisen hyvin. 

Sammalleimun lisäksi "valkoisen pupun puolelle" yläaltaan ympärille istutin kaksi lusikkamaksaruohon taimea. Lusikkamaksaruohossa ihastutti vaalea värisävy ja ruusumainen ulkonäkö. Toisen taimen sijainti on hyvin lähellä sammalleimua, joten saatan joutua siirtopuuhiin, mikäli sammalleimu viihtyy ja leviää hyvin.  



Yläaltaan toisella puolella sammalleimun lisäksi olen istuttanut ohotanmarunaa, johon ihastuin untuvaisen/pehmoisen ulkonäön ja vaalean värisävyn vuoksi. Ostin kolme taimea, joiden toivon pian täyttävän kauniilla mättäällä heille varatun alueen. Tätä on ollut pakko käydä muutaman kerran silittämässä, niin mukavan pehmoinen se on. Ohotanmarunan viereltä löytyy palleroporonjäkälää, jonka olen hakenut metsästä (omasta). 




Toiselle puolen puron vartta lähelle yläallasta istutin rivistön ruskoakeenaa eli yhteensä viisi taimea lähti puutarhamyymälästä mukaani. Kasvin nähtyäni ihastuin välittömästi pieniin kauniisiin lehtiin, ihaniin pallomaisiin kukintoihin ja kokonaisväriin. Tätä kasvia haluan ihan ehdottomasti muuallekin ja paljon. En todennäköisesti malta odottaa niin kauan, että saisin jaettua nyt istutetuista vaan käyn ensi vuonna ostamassa tätä lisää. 




Ruskoakeenan jälkeen puron vartta alas mentäessä löytyy yksi nimetön maksaruoho. Jos joku tämän lukaisee ja tietää maksaruoholle nimen, otan kiitollisena vastaan. Ehkä jossakin vaiheessa yritän hyödyntää googlea. Tämä näytti niin viehättävältä, että oli pakko ostaa yksi. Jos viihtyy ja leviää hyvin, siirtelen sitä ajan myötä myös muualle kasvamaan. 



Sitten lähdetäänkin nousemaan takaisin ylös kivilaattojen toiselta puolelta, josta löytyy monta eri lajia kukonharjojen viereltä (ihan ylhäällä näkyvistä kääpiökatajista ei ole lähikuvaa). 


Ensimmäisenä kaksi eriväristä keijunkukkaa. Näissä kukkavarret taitavat kasvaa erittäin pitkäksi ja täytyy katsoa miltä kukkiessa näyttää. Jos kukkavarret ovat kovinkin pitkät niin saattaapi näyttää kukkiessa hieman epätasapainoiselta mutta ensi kesä sen paljastaa; ainahan voin ryhtyä siirto-operaatioon. Ihastuin keijunkukassa lehtien muotoihin ja kuviointeihin. 



Keijunkukkien jälkeen istutin yhden taimen tuoksumataraa, jota oli puutarhamyymälässä enää yksi yksinäinen taimi jäljellä. Täytyihän se pelastaa sieltä mukaan, koska lehdet olivat niin sievät. Jälkikäteen katsoessa tämä ilmeisesti viihtyisi hieman varjoisammassa paikassa mutta katsotaan miten pärjää tuossa. Tätä haluan myös ajan myötä lisää johonkin ja paljon. 



Tuoksumataran jälkeen löytyy jälleen yksi nimetön maksaruoho, johon myös otan kiitollisena nimen, mikäli joku sen osaa sanoa. Googlettelua en ole vielä jaksanut harrastaa. Tämäkin oikein huusi siellä kaupassa minulle, että osta minut mukaasi. :) Maksaruoho on istutettuna nyt kahden runsaasti leviävän kasvin keskelle (jos viihtyvät), joten tämän sijainti saattaa lähivuosina muuttua. Toistaiseksi saa ihastuttaa minua nykyisellä sijainnillaan. 


Vasemmanpuoleinen kuva on otettu lähes heti istuttamisen jälkeen ja oikeanpuoleinen tänään eli ihan heti kasvi ei ainakaan kuollut. :)


Nimettömän maksaruohon jälkeen löytyy myös yksinäisyydestä pelastettu taimi eli harmaa-ajuruoho. Tämä oli vähän siinä ja siinä, että ostanko mutta äärettömän pikkuruiset sievät lehdet houkuttelivat minut ostamaan tämänkin ja istuttamaan tähän. Tämä saattaa näyttää erittäin hyvältä levittyään runsaasti ympäristöönsä. 




Pari kasvia lisäsin myös sinikatajien ja laakakatajien vierelle, koska havut kasvavat niin hitaasti. Vasemmasta reunasta löytyy jalokuunliljaa ja ylhäälle istutin kolme verikurjenpolven taimea. 




Ns. puroalueen ympäristöstä viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä esittäytyy pensashankintani, joka sijaitsee ala-altaan ja toisen kilpikonnan ulkotarhan välissä: kääpiöpurppurahappomarja. Halusin ko. kohtaan jotakin, joka kasvaa hallitusti hieman korkeammaksi ja tämä pensas sietää myös leikkaamista ja väri on aivan ihana. Kohta on aurinkoinen, joten pensaan pitäisi olla sävyltään kauttaaltaan punerva. Tällä hetkellä molemmat ovat vihertäviä, koska puutarhamyymälässä eivät olleet tarpeeksi aurinkoisessa kohdassa. 




Ja jotta juttu ei lopu kesken, olen saanut (toistaiseksi) valmiiksi myös harmaan ison kiven juurelle hahmottelemani istutusalueen. Kuvat ennen ja jälkeen:


Tähän taimet ostin heräteostoksena, sillä puutarhamyymälässä oli tarjouksessa 8 taimea 9cm purkissa 10 euroa ja en voinut vastustaa. Olin ajatuksissani siirtänyt tämän jo ensi vuodelle mutta tulipa siihenkin nyt saatua jo tänä vuonna kivempi ulkonäkö. 


Ihan ylös istutin kääpiövuorimännyn, joka ei, yllätys yllätys, ollut tarjouksessa. Mutta koska olin suunnitellut tähän jotakin havua kasvamaan, täytyihän sekin ostaa samalla kun nuo tarjoustaimetkin. Kääpiövuorimänty ei kasva niin korkeaksi mitä olin tähän alun perin ajatellut mutta jostain syystä kaupassa päädyin kuitenkin ostamaan tämän ja se on nyt toistaiseksi siinä. Kääpiövuorimännyn alapuolella oikeassa reunassa on lisää ohotanmarunaa, jota istutin alunperin myös puron yläaltaan vierelle. 


Vasemmalle puolelle kääpiövuorimännyn alapuolelle istutin pari sitruuna-ajuruohon taimea. Tämä kasvi ei erityisesti oikein huutanut läsnäolollaan mutta viehätti sen verran, että tarjoushintaisena lähti mukaani. Kun mietin sen tuohon runsaasti levinneenä, olen tyytyväinen hankintaani. Mistä sitä tietää, vaikka siitä tulisi ajan myötä yksi lempikasveistani; ja ihanastihan se tuoksahtaa sitruunalle.


No mutta onhan tämä erittäin kaunis kun kunnolla lähtee kasvamaan. 

Ja mitäs sitten vielä... No lisää maksaruohoja tietenkin. :D En tiedä tuleeko tämä olemaan näiden lopullinen sijainti mutta tässä ne nyt ovat toistaiseksi. Alennus ja maksaruohoja tarjolla; enhän voinut olla ostamatta. Jokin näissä maksaruohoissa vaan niin älyttömästi itseäni viehättää. Nämä ovat hieman samankaltaisia keskenään, joten ehkä eivät pääse niin oikeuksiinsa vierekkäin kasvaessaan. Voi olla, että ensi kesänä jo jompi kumpi (tai molemmat) siirtyvät uusiin paikkoihin. 

Valkomaksaruoho, ihana pampulakasvi:



Ja oregoninmaksaruoho, myös ihana pampulakasvi:



Istutusaluetta ympäröivään kivetykseen istuttelin muutamiin kohtiin aikaisemmin hankkimistani mehitähdistä otettuja alkuja. Laitoin jokaista neljää myös tähän mutta otin kuvan nyt vain yhdestä kohtaa. 


Toivottavasti ensi kesänä pääsen kuvaamaan tältä alueelta talvesta selvinneitä, kauniisti levinneitä ja kukkivia kasveja.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Perunoiden kanssa eletään jännityksessä

Toivon lämmintä syksyä, jotta ehtisimme saamaan jotakin pieniä pampulaperunoita; ensimmäisiä omasta maasta. Toivo heräsi siitä, että saattaisi sittenkin perunat ehtiä kehittymään, sillä ensimmäinen kukka ilmestyi eilen kera useiden nuppujen. Kylläpä perunan kukka onkin kaunis. 


Tänään täytyi heti herättyä syöksyä katsomaan ovatko muut nuput jo tähän varteen auenneet ja ilokseni siellä kurkisteli jo neljä auennutta kukkasta. 



Kukkia on vain tässä yhdessä varressa tässä vaiheessa mutta kaikissa varsissa on jo nuppuja eli saattaisivat ensi viikon aikana innostua kukkimaan. Alkuviikko oli sadetta mutta torstaista lähtien aurinkoa on riittänyt, vaikka välillä onkin hieman pieniä kuuroja ripsautellut. Jos sama jatkuisi, riittäisi perunoilla lämpöä kehittymiseen, ehkä. Itse perunamaa näyttää tällaiselta kasalta tällä hetkellä:


Kaivuuhommia on tullut harrastettua, sillä haluan kokeilla kasvattaa sipuleita. Mahdollisesti kokeilen valkosipulia, ruokasipulia ja ruohosipulia, joista ainakin valkosipulin voi googlen perusteella laittaa jo myöhään syksyllä maahan. Ruokasipulin kasvatusta täytyy vielä googlailla tarkemmin kuten myös ruohosipulin. Mutta monttu on kaivettuna ja kaipaa enää ison satsin multaa. 


Ja kuten aikaisemminkin kaivaessa, lapio kolahteli jokaisella iskulla kiveen. Alla olevasta kuvasta näkee kuinka paljon kiviä kertyi tuosta pienestä sipulimaasta. Nämä kivet saavat jäädä tähän kekoon talven ajaksi ja sijoittelen ne ensi kesänä johonkin päin pihaa somisteeksi.