keskiviikko 26. elokuuta 2015

Muutama mökkikuva

Otin alkulomasta muutamia uusia kuvia mökistä eri suunnista, joten tässäpä ne. En tiedä miksi ei tullut otettua uusia kuvia kun taivas helotti sinisenä puolet lomasta; se olisi ollut niin kaunis tausta. 


Kesäloman aikana oli alkujaan ajatuksena pinnoittaa sokkeli sekä listoittaa mökki sisältä mutta kävikin niin, että koko loma meni puutarhan tekemisen parissa. Noh, ehtii sokkelin ja listat myöhemminkin. 


 


tiistai 25. elokuuta 2015

Uusi ihastus

Kameran muistikortti pullistelee kuvia loppuloman ajalta (joka valitettavasti on nyt loppu). Olimme kaksi viikkoa yhtäaikaa lomalla mieheni kanssa ja tuona aikana täytyi jakaa mökkiläppäri molempien kesken, joten en ole ehtinyt käymään valokuvia läpi. Mutta uuteen projektiin liittyen olen googlaillut kasveja ja löysin uuden ihastuksen, joka oli ihan pakko saada: Alppipiikkiputki. Siitä alla pikainen kännykkäräpsy. 


En tulevana viikonloppuna pääse lähtemään mökille, joten täytyy yrittää pitää nämä neljä taimea hengissä puolisentoista viikkoa. Mutta puutarhamyymälässä oli enää neljä taimea jäljellä, joten en uskaltanut ottaa riskiä ja hakea vasta ensi viikolla. Kävin puutarhamyymälä Muhevaisessa Kontulassa ja taidan joutua käymään vielä uudelleen paremmalla ajalla katsomassa mitä muuta voisin napata mukaani, sillä siellä oli todella monipuolisesti valikoimaa. 

perjantai 14. elokuuta 2015

Ruusupapua ja muuta kaunista

Ruusupapuni ovat vihdoin päässeet asustamaan puutarhakaaren vierelle viime viikolla. Toiselle puolelle pääsin tekemään istutukset 3.8.15 ja toiselle puolelle 7.8.15. Kaariprojekti on siis edistynyt ja valokuviakin on tullut otettua matkan varrella ja täytyy jonakin päivänä saada aikaiseksi käytyä kuvat läpi.

Eilen itseasiassa vasta kuvasin kokonaisuutta istutusten kera, koska edellisenä päivänä sain aikaiseksi raivattua vieressä rehottaneet villivadelmat pois. Mutta kerrottakoon, että olen itse tyytyväinen, vaikka siinä vielä hommaa riittääkin mutta ainakin istutukset ovat nyt valmiina ja kaarihöskä tukevasti (toivottavasti) maassa kiinni. Tässä kuitenkin pikkukurkistusta osaan kaarien ympärillä kasvavista kasveista aikaisemmin otettujen kuvien kera. 

Ruusupapu houkutteli kukillaan lemmenleikkeihinkin

Minulla on sekä tätä kaksiväristä että kokonaan punaistakin


Alunperin olin ajatellut, että kaarien molemmille puolille tulee ihan vain istutuspaikat kaaren ympärille kasvaville köynnöksille mutta laajemmathan siihen tuli tehtyä. Näin ollen uusista heräteostoksistani vierelle pääsivät asustamaan 3.8.15 istutetulle puolelle lehtosalviat, siniakeenat sekä osa sulkaneilikoista. 


Lehtosalviakin selkeästi kelpaa kimalaisille

Lehtosalviassa ihastuin näihin kukkavarsiin. Violetti on lempivärini ja tässä sitä on vaaleana ja tummana. Kukkavarsi näyttää kauniilta senkin jälkeen kun siitä on itse kukka tipahtanut pois. Toivottavasti tämä talvehtii hyvin. 

Aivan totaalisen upea väriyhdistelmä

Siniakeena; ihanat lehdet ja tähän pitäisi tulla myös piikkipallerot kuten ruskoakeenaan

Sulkaneilikka; tämän kukintaa odotan ensi vuonna paljon

Kasvimaan vierailija

Olipa kerran pupu tupuna, joka päätti, että kasvimaahan on istutettu hänelle herkkuja kasvamaan. Ja ilmeisesti tämä pupu tupuna on pyörinyt aika kauan tässä meidän mökkihälinöissä, koska ei tuntunut kauheasti pelkäävän minua. Ainoastaan kännykkä oli mukana, joten räpsin kuvia tupunasta sitten kännykällä. 

Olisi pitänyt pelästyttää pupu pois mutta en raaskinut, koska oli todella suloinen. Se kostautuu varmasti sitten osittain syötynä satona mutta katsotaan miten käy. Pupu tupuna on nimittäin näkynyt tämän kuvaushetken jälkeen lähes joka päivä. Yksi kukkamaistani ainakin on mukava paikka piileskellä. Mutta tässä kuvatulva ensitreffeistä. 







Näitä reunassa olevia rikkiksiä saa toki popsia


"Nämä ruohosipulit kasvavat huonosti, ovat varmasti tarkoitettu minun sapuskaksi."


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Yhden ohotanmarunan uusi koti

Yksi kituvasta kolmikosta pääsi korvaamaan alla olevasta kukkamaasta pois siirtämäni verikurjenpolvet. Täällä olen siis juoksennellut kasvit kottikärryissä. Verikurjenpolvet toki näyttivät kauniilta tuossa kukkiessaan mutta lehdistön kasvun vuoksi en tykännyt siitä kukkamaan reunuskasvina, joten verikurjenpolvi sai lähtöpassit. Ohotanmaruna kasvattaa tuuhean mättään, joten se on oikein omiaan tähän reunalle. 


Täytyy myöntää, että en ihan kauheasti tykkää myöskään kahdesta värikkäästä kuunliljasta ja saa nähdä siirränkö ne jonakin kesänä tuosta kokonaan pois vai alanko tykkäämään niistä kun kasvavat runsaammaksi. Tänä kesänä tuskinpa niillä jaksan enää tehdä mitään uutta istutuspaikkaa, joten seuraavan talven vähintäänkin saavat vielä asustaa tuossa. Tästäkin muutoksesta täytyy olla ennen ja jälkeen -kuvat: 

Ennen

Jälkeen

Heikosti kasvanut mätäs ei kuvassa ihan niin hyvin erotu kuin livenä katsottaessa mutta olen itse tyytyväinen muutokseen. Ohotanmaruna sopii tähän väritykseltäänkin hyvin, koska siinä on samaa kuin toisessa reunassa olevassa vihertävässä keijunkukassa sekä etualalla olevissa kuunliljoissa. 

Kunhan etualalla olevat kuunliljat tuosta kasvattavat juurakoitaan, tulee siihen riittämään varmasti nykyisten viiden sijaan vain kaksi ja saan vietyä muut kuunliljat kaunistamaan jotakin muuta kohtaa puutarhassa. Tällä hetkellä on hyvä olla noin monta, jotta näyttää vehreämmältä.

Tulisipa ensi kesänä kasvua jo niin paljon, että tähän muodostuu kunnon korkeuserot

Aikaisemmin kirjoittelin myös siitä, kuinka toinen näistä jalokuunliljoista on kasvattanut itselleen mutanttivarren. Tämä mutantti näyttää olevan nyt ainoa, joka on ryhtynyt jopa kukkimaan. 




Ja keijunkukat kun tuli mainittua, nappasin niistä lähempää kuvaa. Alkukesästä näytti siltä, että eivät kasva ihan niin tuuheana kuin olisi toivottavaa ja ajattelinkin, että taitaa niilläkin olla multaa liian vähän. Mutta päätin katsella kuinka käy ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että on sitkeä kasvi ja yrittää pärjäillä tässä kohtaa. Tähänkään en voi syvemmälle kaivaa monttua mutta tarvittaessa hieman voin korottaa, jos jossakin vaiheessa se tuntuu olevan tarpeen. 



Yksi kasvukuva täytyi ottaa todella hyvin rehevöityneestä kukkamaastanikin. Ja siellä jälleen paistattelee päivää myös erittäin hyvin kasvanut ohotanmarunamätäs. Tai tässähän niitä on vierekkäin istutettuna kaksi ja ensi keväänä varmaan toisen siirrän muualle, koska yksi riittäisi täyttämään tämän kohdan hyvin. En tiennyt niiden kasvavan ihan näin runsaaksi mättääksi näin nopeasti sillä nämä kaksi ostin viime syksynä ihan puolikuolleen näköisenä alennusmyynnistä. 

19.7.15 kuvattu

9.8.15 kuvattu; täytyykin mennä jälleen leikkelemään hopeatäpläpeippiä, jotta ei valtaa koko aluetta

tiistai 11. elokuuta 2015

Kituvat ohotanmarunat pelastettu

Heinäkuussa myönsin, että olin istuttanut ohotanmarunoita ihan liian vähäiseen multatilaan; teksti löytyy täältä ja julkaisun ihan lopusta. Tajuttuani mokan, ajattelin siirtäväni kaksi ohotanmarunaa muualle ja lisääväni yhdelle lisää multaa. Mutta kun tuli tehtyä ensimmäisellä lomaviikolla heräteostoksia, päätinkin laittaa osan heräteostoksistani ohotanmarunoiden tilalle eli toistaiseksi mennään tällaisella ratkaisulla. Uutena asukkaana pihan keskikohtaan pääsi siis piikkipäivikki. 


Piikkipäivikin uskoisin pärjäävän huomattavasti vähäisemmässä mullassa kuin mitä ohotanmaruna vaatii. No nyt se kokeillaan. Toki lisäsin tähän multaa ennen istutusta mutta en pysty kaivamaan kauhean syvää monttua tähän sähköjohtojen vuoksi. 

Ennen

Jälkeen

Istutin violettina kukkivan piikkipäivikin lisäksi myös keltaisena kukkivaa mutta keltainen versio ei vielä ole kukkiaan aukonut. Nuppuja on kyllä näkyvissä. Tykkäsin tässä kovasti ohotanmarunasta ja tässä saattaa joskus jopa käydä niin, että tuon tähän takaisin ohotanmarunamättään mutta toisaalta aika kiva se näinkin olisi, jos piikkipäivikit leviäisivät tuohon (ja tietysti ylipäätään, että talvehtivat hyvin). 


Toisesta suunnasta ennen

Ja samasta suunnasta jälkeen

Varsinkin näistä jälkimmäisistä ennen ja jälkeen -kuvista näkyy hyvin, että kyllähän ohotanmaruna tuo enemmän muotoa tähän pikkualtaan ympärille mutta kukkivana katseen kyllä kiinnittää myös piikkipäivikki kirkkaalla kukinnallaan. 

Ennen istuttamista ottamassani kuvassa näkyy vähän paremmin lehtien muodot. Kasvin pitäisi mehevien lehtiensä ansiosta pystyä pärjäämään hyvinkin kuivissa paikoissa ja nyt se sellaiseen kyllä pääsi. Jos aurinko paistaa, tuohon porottaa ihan koko päivän. 


Piikkipäivikkien lisäksi istutin lyydianmaksaruohoa, joka kuului myös näihin heräteostoksiini. Tätä en ostanut kuin ihan yhden taimipurkin vain, joten sujautin sen piikkipäivikkien vierelle kokeiluun, että kuinka pärjää ja talvehtii. Hauska palleroinen maksaruoho. 



Kituvat ohotanmarunat ovat päässeet muualle puutarhassa asustamaan ja "paljastan" uudet sijainnit myöhemmissä teksteissä. 

Hurjaa marjasatoa

Tai sitten ei niin hurjaa... Mutta omia marjoja kuitenkin. Meillä on yksi pieni karviaispensas ja siitä kertyi n. kaksi desiä marjoja. Yhdestä itsestään ilmestyneestä mustaherukkapensaasta jopa hurjat nelisen desiä marjaa. Lisäksi ohimennen keräilin hieman vajaan puoli litraa mustikoita pihassa olevista mustikkamättäistä. 

Nämä kaikki päätyivät suoraan pakkaseen, sillä en välitä syödä näitä marjoja suoraan tuoreena. Mansikat ja vadelmat kuuluvat itselläni tuoreena syötäviin marjoihin. Mutta ajatuksena on, että nämä voi joskus talvella napata pakkasesta ja tehdä esimerkiksi pieni kiisseli talvipäivien piristykseksi.  

Mustikkaa riittää kyllä enemmänkin jos vain innostun keräämään