Violettia ja oranssia

Kuvattu 25.6.-26.6.2016

Nyt en enää kunnolla hahmota enkä jaksanut blogista tarkistaa, että oliko se viime vai edellinen kesä kun kuljetin keisarinkruunut vanhempieni pihasta mökille. Sen varmaankin tarinoin jo silloin, että nämä ovat muisto mammasta eli äitini äidistä. Lapsena olen kuljettanut mamman pihasta nämä vanhempieni pihaan ja nyt ne ovat mökillä muistona. 

Tällä hetkellä keisarinkruunujen lisäksi vieressä kukkii jalopähkämö ja yhdessä ne muodostavat upean väriyhdistelmän: violetti ja oranssi. Tästä kun mennään muutamia kesiä eteenpäin niin kasvit ja kukinta runsastuu ja yhdistelmä näyttää entistä hienommalta. 

Alla olevassa kuvasa etualalla näkyy kiven vieressä uudet sinipallo-ohdakkeen taimet ja niiden edustalla tädiltäni saadut matalaksi jäävät auringonkukat. Tästä kuva- ja katsomiskulmasta näyttää mukavan vehreältä ja ihanan värikkäältä; odotan kovasti kasvien runsastumista. Saattaisin kuitenkin kaivata tähän jotakin valkoisenakin kukkivaa. 

Muutenhan tämä viime kesänä jo niin vehreä istutusalue näyttää terassin suunnasta katsottuna hieman tyhjältä, koska siitä kuoli kallionauhukset ja lisäksi olen siirtänyt tässä olleet kuunliljat muualle (uusista kodeista kuvat myöhemmin). Ja tosiaan patjarikotkin kupsahtivat, mitä olen murehtinut jo aikaisemminkin. Violettilehtisiä kallionauhuksia jouduin oikein metsästämään, jotta löysin itselleni uudet taimet ja Espoon Prisma loppujen lopuksi pelasti minut. Ihan etualan tyhjässä alueessa on väliaikaismajoituksessa puroprojektin alta pois siirtämäni mehitähdet eli niille täytyy löytää uusi koti ennen kuin ostan etualalle uusia taimia. En vain tiedä mitä siihen haluaisin ylipäätään istuttaa. 

Loppuun kuva yllä olevassa kukkapenkissä näkyvistä kukonharjoista, joita tätini jälleen minulle on edellisinä vuosina keräämistään siemenistä kasvattanut. Näistä ei tarkalleen taas tiedä minkäväristä kukkaa tulee, vaikka tätini onkin merkinnyt minkävärisistä siemenet on kerännyt. Lopputulema voi kuitenkin olla ihan jotakin muuta kuin alkuperäinen. Kauniitä nämä ovat joka tapauksessa ja olen iloinen, että tätini näitä jaksaa minulle kasvatella.