Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kallionauhus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kallionauhus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Unohtuneet ilahduttajat

Kuvattu 13.5.-14.5.2017

Muisti tekee välillä tepposet, sillä alkukeväästä kuvittelin, että olen syksyllä laittanut vain krookuksia multaan muhimaan mutta en muita sipulikukkia. Tässä kevään myötä totesin, että jotain tulppaaneitakin olen lehtien perusteella laittanut mutta muuta en tietenkään.

Yhtenä päivänä kuitenkin tajusin, että ostinhan minä hyasintteja (näin muisteli siskonikin hänelle tätä tarinoidessa). Mietin, että mahdoinkohan unohtaa laittaa ne maahan kun ei ollut mitään mielikuvaa mihin ne muka olisin istuttanut eikä kukkapenkeissä näkynyt alkujakaan. Ehdin olemaan jo aika harmissani ja oletin törmääväni jossain vaiheessa sipulipussukoihin.

Vaan... Perjantaina mökillä odotteli terhakat hyasinttien alut mullassa. Jippii!


Siinä samassa palautuivat syksyiset mielikuvat siitä hetkestä kun sipuleita maahan sijoittelin ja mietin miten ne asettelisin. Kuinka ihmeessä voi ihmisen mieli tyhjentyä näin totaalisesti. Pääasia on, että sipulit ovat maahan päätyneet ja jossakin vaiheessa saan nautiskella hetken ihanista hyasinteista kukkapenkissä. 


Ei hyasintit ainoita unohduksen kohteita olleet sillä ns. havupenkistä alkoi pilkistelemään lehtiä. Muistan kyllä, että istutin tämän istutusalueen toiseen päätyyn kasveja mutta näemmä olen hankkinut kallionauhustakin ja istuttanut sitä tuonne taustalle. Kesä näyttää oliko hyvä idea vai ei. Joka tapauksessa olen iloinen unohtuneesta hankinnasta ja toivon, että se näyttää hyvältä tuolla. Havut jäävät kylläkin koon suhteen toistaiseksi vielä kallionauhuksen jalkoihin.  


Kallionauhus

Ps. Toisessa kukkapenkissä minulla on tummalehtistä (luumu) kallionauhusta. Vielä ei näy pienintäkään elettä siitä, että sieltä pyrkisivät maan pinnalle nousemaan. Toivon, että se johtuu ihan vain siitä, että ko. kukkapenkki on varjoisammassa kohdassa kuin näiden kallionauhusten koti ja pian sieltä jo kurkottelevat valoa kohti. 

Ja 17.5.17 illalla vielä pieni lisäys tähän julkaisuun. Facebook muistutteli minua, että vuonna 2015 tähän aikaan hyasintit olivat jo ihan täydessä kukassa ja nyt vasta noin pikkuruisina alkuina. Hieman myöhässä siis kevät. :) Alla samoihin aikoihin kuvattuja kuvia vuodelta 2015:





keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Puutarhan syksyiset perhoset

Kuvattu 26.9.15

Edelleen jatkeskellaan syyskuisilla kuvilla eli tämän vuoden ensimmäiset ja viimeiset perhoskuvat tuli napsittua 26.9.15. Tänä vuonna ei mökilläkään perhosia ole ollut samaan malliin kuin aikaisempina kesinä mutta jonkin verran niitä onneksi liihotteli. Kertaakaan tähän mennessä tosin kamera ei ole ollut minkäänlaisissa kuvausvalmiuksissa. 

Nauhukset tuntuvat olevan kovin perhosten mieleen. Ensi kesänä, jos kaikki tämän kesän istutukset selviävät talven yli, pitäisi puutarhassa kasvaa enemmänkin perhosten mieleen olevia kukkia. Mitä enemmän perhosia, sitä parempi. Mutta kuinka monta kuvaa voi ottaa samoista perhosista samoissa kukissa ja samana päivänä? No monta...! 












perjantai 25. syyskuuta 2015

Pitkäkestoiset kukkijat poseeraavat

Kuvattu 13.9.015 (ja viimeiset kuvat 19.9.15)

Kun isotähtiputki aloitti kukintansa, luulin, että ensimmäisenä kesänä se ei jaksa kukkia kuin ihan muutaman kukan verran. Mutta se on yllättänyt minut iloisesti ja kukkia loppujen lopuksi tuli paljon ja kukinta on kestänyt pitkään. Heinäkuun lopussa ensimmäiset kukat olivat auenneet parhaaseen loistoonsa (kuva) ja edelleen 13.9.15 kukat näyttivät näin hyviltä. 

Väri tosin on jo hieman haaleampi mutta silti kaunis


Joutuukohan sitä ostamaan joskus vielä lisää isotähtiputkea eri värisenä

Isotähtiputken taustalla kukkii edelleen upeana hehkuva jaloangervo. Kylläpä näissäkin on kukinta kestänyt todella pitkään, koska kukinta alkoi heinäkuun puolen välin paikkeilla (kuvajulkaisu). Isotähtiputken ja jaloangervon kukintojen värit vierekkäin näyttää omasta mielestä tosi hienolta. 



Alla vielä kuva kauempaa kukkapenkistä, jossa yllä olevissa kuvissa esiintyvät kasvit asustelevat. Tästä kukkapenkistä tuli sellainen violettien, vaaleanpunaisten ja punaisten kukkien valtakunta, jota raikastaa vaalealla lehdistöllään hopeatäpläpeippi ja ohotanmaruna. Etualalla olevien pikkutöyhtöangervojen kukinta tosin on kermanvalkoinen ja kyläkurjenpolvi kukki valko-violetein kukin. Räväkkyyttä värimaailmaan tulee silloin kun etureunan kivetyksen seassa kasvava keltamaksaruoho kukkii. Minulla kun mikään ei saa olla liian "seesteistä". 

Ylhäällä keskellä näkyy myös pitkän varren päässä vaaleanpunainen jaloangervo

Ja toisaalta tätä aluetta tulee kuitenkin katsottua paljon myös kokonaisuutena, jolloin eriväristen kasvien määrä lisääntyykin vuodenajasta riippuen. Alla näkyy myös yksi keskeneräisyyskin eli istutusalueita olisi tarkoitus jatkaa pidemmälle kuin missä tuo kivireunus on, jonka edustalla könöttää tyhjä kukkapurkki. Olen tainnut siitä aikaisemminkin jo kirjoitella mutta tässä kohtaa sepelialue laskee parkkipaikan reunasta alaspäin ja ajatuksena on peittää istutuksillä koko "alaspäin laskeva alue". Tällöin parkkipaikan sepelialue päättyy tasaisena istutusalueisiin. Todennäköisesti istutan siihen vain tuollaisia ihan matalia kasveja, jotta ne eivät liikaa peitä näkyvyyttä taustalla oleviin istutuksiin. 

Ja väliaikaisesti siellä kököttää edelleen myös nuo maanpeitehavut

Ison punertavan kiven takaa kurkistelee keltaista ja siellä minun kallionauhukseni edelleen kukkii. Kukat tosin alkavat hiljalleen näyttää jo hieman nuupahtaneilta. Nuupahtaneet kukat ovat keränneet elämänsä loppupuolella olevia kimalaisia. 


Kallionauhusten vieressä kasvaa mesisilkkiyrtti Green Parrot, joiden osalta tänä vuonna en kukinnasta saati hienoista siemenkodista päässyt nauttimaan. Kustakin istutetusta juurakosta kasvoi yksi varsi lehtineen, joista yksi näkyy heti tuossa kallionauhuksen lehden vierellä vasemmalla. Nyt ei auta muuta kuin jännittää kuinka se talvehtii eli pääsenkö ensi kesänä jo ihastelemaan kukintaa ja keräilemään siemenkotia vai toteamaan, että eipä maasta noussutkaan mitään. Puutarhaelämä on jännittävää. :) 

Taustalla kauniine vihreine lehtineen on keijunkukka


Lopuksi pari 19.9.15 kauempaa otettua kuvaa pihanäkymistä. 



keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kukkapenkkejä ja kukintaa

Kuvat ajoilta 21.-23.8.15 sekä 4.9.15

Mies ja uusi tietokonepeli = vaimo ei pääse tietokoneelle. Mur! No ei auta valittaa, koska pääsääntöisesti kone on vapaana iltaisin ja minun valloittamani. Täytyy välillä tyytyä siihenkin, että kuvat odottavat joko kamerassa tai tietokoneen kansioiden syövereissä. 

Olen pariin otteeseen nappaillut pihakuvia ja lähempiä kuvia istutuksista ja niitä tässä elo-syyskuun ajalta. Loput kuvat jääkin edelleen odottamaan, koska kello juoksee taas eteenpäin enkä toisaalta halua yhdestä julkaisusta kilometrin mittaista. :)

21.8.15 otettu kuva

Ja sama alue 4.9.15; ei valtavaa muutosta mutta lisäkasvua kuitenkin

Siellä kukonharja (vai mikä töyhtö lieneekään) aurinkoisina päivinä on oikein hehkunut (22.8.15)

Ja samaa pöheikköä myös 21.8.15

Olen jo julkaissut aikaisemmin kallionauhukseni kukkivana ja tällaisen palluran, josta pilkisteli jo uusi kukka. Nämä alla olevat olen kuvannut aikaisemmin, jolloin kuvatessa ihmettelin miksi lehdet ovat tuollaisella pallukalla mutta johan se on selvinnyt kukinnan myötä. 

22.8.15

Meillä on lähes kaikkialla erittäin aurinkoista mutta kallionauhus on sellaisessa kukkapenkissä, jota mökki alkaa jossakin vaiheessa päivää varjostamaan. Ja erittäin hyvä niin, sillä kuumana paahdekautena lehdet alkoivat auringossa lurpsahtamaan mutta virkosivat hyvin nopeasti päästyään varjoon. Tämä ei taitaisi pärjätä missään muussa kukkapenkissä, mikä on harmi, koska voisin ottaa tätä mielelläni johonkin toiseenkin kohtaan. 

Lurpsahdus 23.8.15

Ja samaisesta kukkapenkistä vielä vähän kuunliljan kukintaa 22.8.15

23.8.15

4.9.15; kuvaajakin sinne heitti oman varjonsa

Kaikki loput kuvat on kuvattu 4.9.15. Siellä ne patjarikotkin muuten edelleen asustavat "väliaikaisesti" tuolla kukkapenkin etureunassa kuunliljojen edustalla. Hyvin ovat kyllä kasvaneet, koska tällä hetkellä ei enää juurikaan erota mihin yksi taimi loppuu ja toinen alkaa. Tai osa niistä on tarkoitus jättää mutta puolet piti siirtää muualle. Myös mantsuriankärhöt jäivät väliaikaiseen istutuspaikkaansa ainakin ensi kesään asti ja ne ovat tuolla keskellä tuota ison kiven edustaa. 


Ohotanmaruna ehti sittenkin tuuheutumaan vielä tänä kasvukautena (toisesta paikasta siirrettäessä oli kituvan näköinen eli aika harva); no, ensi kesänä se on todella upea pöheikkö

Täältä suunnasta tämä näyttää ihanan kaaosmaiselta; kivien ja kukkien sekamelskalta

Herkkä ohotanmaruna lähempää (tämä on 23.8.15 kuvattu)

En muista olenko pohtinut tänne sitä, että siirtäisin alla näkyvästä kukkapenkistä hopeatäpläpeipin kokonaan pois, koska sen kasvuvauhti on todella voimakas. Mutta nyt kahtena viimeisimpänä mökkeilukertana olen päättänyt, että en siirrä. Tykkään siitä niin paljon juuri tuossa, että siirsin tuosta huonosti kasvaneen kyläkurjenpolvi Dark Reiterin kokonaan pois, jotta senkin tilan saa pitää hopeatäpläpeippi. Sitruuna-ajuruohon reunasta saatan peippiä karsia voimakkaammin pois, jotta sitruuna-ajuruoho saa lisää kasvutilaa mutta muuten yritän vain pitää peipin jotenkin aisoissa. En haluaisi poistaa nimittäin edustalla kasvavia pikkutöyhtöangervoitakaan tuosta, koska se tuo mukavaa piristystä etureunaan. 

Tässä on ihanasti yhtäaikaa violetistä punervaan eri sävyjä näissä kukissa ja varsinkin livenä se hivelee omaa silmääni todella paljon. Peippi on kukkinut runsaasti ihan jo tänä kesänä (kuten myös tässä kuvassa kukinnan jo lopettanut kyläkurjenpolvi Double Jewel) mutta muilta odotan runsaampaa kukintaa ensi vuonna. Ja ah, ihana kahden taimen hopeamarunapöheikköni siinä aivan täydellisenä. 

Alareunassa keskellä oleva pöheikkö on väliaikaisistutuksessa oleva arovuokko. Tai siis ei se kokonaan väliaikaisistutuksessa ole, sillä ajattelin hieman sitä tuohon jättää mutta täytyy vain muistaa pätkiä kukkavarret heti kukinnan jälkeen pois, ettei se siemennä itseään tuohon liikaa vaan pysyisi aloillaan. Arovuokon vierellä näkyy jalokello, jossa kuvaushetkellä oli vielä yksi violetti kello. 

Vasemmassa alakulmassa näkyy parit matalat havut, jotka siirrän pois kunhan keksin sijainnin. Niiden tilalle tulee jotakin matalaa kukkivaa. 


Tässä pois siirretty kyläkurjenpolvi Dark Reiter väliaikaisistutuksessa. Yksikään näistä taimista ei ole kasvanut hyvin, joten saa nähdä minkälaista kasvu on ensi vuonna (vai onko sitä ollenkaan). Lehdistön tumman luumun sävy on kadonnut, koska raukka ei saanut peipin valloituksen vuoksi enää aurinkoakaan. 

Lopuksi mökin terassin ulkopuolella sapuskaa päivystävä hämähäkki

tiistai 8. syyskuuta 2015

Kukkivaa

Kuvattu 4.9.-6.9.15

Nyt ihan vain kukkaihastelua. Olen iloinen, että nauhukseni ehtii hieman kukkimaan jo tänä kesänä, vaikka olen ne juurakkona kesäkuussa vasta istuttanutkin. Kasvin väriyhdistelmä on täydellinen ja en malta odottaa sitä, että tulevina vuosina ne kasvavat suuremmaksi ja kukkivat runsaammin. 



Lisää kukintaa on vielä tulossa

Kohtuullisen lähellä kallionauhusta asustelee tänä kesänä istuttamani sinipallo-ohdakkeet, jotka ilokseni tekivät kukkapallerot jo tänä vuonna ja ovat vihdoin aloittaneet varsinaista kukintaakin. Nauhukset ja sinipallo-ohdake näkyvät samalla silmäyksellä ja väriyhdistelmä on hieno. Näiden välimaastossa kukkii vaaleanpunaisen ja viininpunaisen sävyissä tädiltä saadut kukonharjat ja en voi kuin ihastella. Miltä näyttääkään värit siinä vaiheessa kun sinipallo-ohdakekin on runsas pöheikkö. 



Sulkaneilikoiden kukinnasta mainitsinkin jo edellisessä puutarhakaarijulkaisussa

Tässä siis lähikuvaa kauniista kukista

Myös reunusasterini on innostunut aloittamaan kukinnan lähellä sulkaneilikoita

Kukassa on myös ruusupapu, joista osa kiipeilee pystyyn jätettyä pientä männynrunkoa pitkin kasvimaan vierellä puutarhakaaren lisäksi. Tämä runko taitaisi olla järkevintä kuoria, jotta kestäisi pidempään mutta en ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi. 


Myös blogin bannerissa komeileva nimetön maksaruoho on kohta täydessä kukassa. Edelleen harmittaa, ettei tullut ostettua tätä kuin yksi taimi mutta pidän silmät auki, jos löytäisin joskus tätä vielä lisää. Tämä väriyhdistelmä on vaan niin kaunis. Jos joku tälle nimen tietää, otan kiitollisena vastaan.