Kesäloman hankintoja pihan keskiosaan (valtaisa kuvatulva)

Tulossa on erittäin paljon kuvia, sillä vihdoin olen lähikuvaillut mökin pihan keskiosiin istuttamani kasvit; voin sitten myös poistella kasvien viereen jättämäni nimikyltit, joiden avulla varmistin, etten unohda mitä olen istuttanut. Puron ja yläaltaan vierelle istutetut kasvit ensimmäisenä. 

Valkoisen pupun puolimmaiselle reunalle puroa ja molemmille puolin pientä yläallasta istutin sammalleimua kolmessa eri kukintavärissä. Nyt on vain yksi kuva, koska tällä hetkellä kaikki tietysti näyttävät ihan samalta. Taimia istutin yhteensä 6 kappaletta, koska haluan sitä runsaasti, sillä kasvin varpumainen ulkonäkö sopii hyvin kanervan kanssa. Suurin osa taimista on ns. valkoisen pupun puolella ja vain yhden taimen istutin toiselle puolelle yläallasta. Sammalleimu saisi levitä metsästä hakemani kanervan ja sammaleen sekaan. 

Metsästä haettu kanerva on viihtynyt kohtuullisen hyvin. 

Sammalleimun lisäksi "valkoisen pupun puolelle" yläaltaan ympärille istutin kaksi lusikkamaksaruohon taimea. Lusikkamaksaruohossa ihastutti vaalea värisävy ja ruusumainen ulkonäkö. Toisen taimen sijainti on hyvin lähellä sammalleimua, joten saatan joutua siirtopuuhiin, mikäli sammalleimu viihtyy ja leviää hyvin.  

Yläaltaan toisella puolella sammalleimun lisäksi olen istuttanut ohotanmarunaa, johon ihastuin untuvaisen/pehmoisen ulkonäön ja vaalean värisävyn vuoksi. Ostin kolme taimea, joiden toivon pian täyttävän kauniilla mättäällä heille varatun alueen. Tätä on ollut pakko käydä muutaman kerran silittämässä, niin mukavan pehmoinen se on. Ohotanmarunan viereltä löytyy palleroporonjäkälää, jonka olen hakenut metsästä (omasta). 

Toiselle puolen puron vartta lähelle yläallasta istutin rivistön ruskoakeenaa eli yhteensä viisi taimea lähti puutarhamyymälästä mukaani. Kasvin nähtyäni ihastuin välittömästi pieniin kauniisiin lehtiin, ihaniin pallomaisiin kukintoihin ja kokonaisväriin. Tätä kasvia haluan ihan ehdottomasti muuallekin ja paljon. En todennäköisesti malta odottaa niin kauan, että saisin jaettua nyt istutetuista vaan käyn ensi vuonna ostamassa tätä lisää. 

Ruskoakeenan jälkeen puron vartta alas mentäessä löytyy yksi nimetön maksaruoho. Jos joku tämän lukaisee ja tietää maksaruoholle nimen, otan kiitollisena vastaan. Ehkä jossakin vaiheessa yritän hyödyntää googlea. Tämä näytti niin viehättävältä, että oli pakko ostaa yksi. Jos viihtyy ja leviää hyvin, siirtelen sitä ajan myötä myös muualle kasvamaan. 

Sitten lähdetäänkin nousemaan takaisin ylös kivilaattojen toiselta puolelta, josta löytyy monta eri lajia kukonharjojen viereltä (ihan ylhäällä näkyvistä kääpiökatajista ei ole lähikuvaa). 

Ensimmäisenä kaksi eriväristä keijunkukkaa. Näissä kukkavarret taitavat kasvaa erittäin pitkäksi ja täytyy katsoa miltä kukkiessa näyttää. Jos kukkavarret ovat kovinkin pitkät niin saattaapi näyttää kukkiessa hieman epätasapainoiselta mutta ensi kesä sen paljastaa; ainahan voin ryhtyä siirto-operaatioon. Ihastuin keijunkukassa lehtien muotoihin ja kuviointeihin. 

Keijunkukkien jälkeen istutin yhden taimen tuoksumataraa, jota oli puutarhamyymälässä enää yksi yksinäinen taimi jäljellä. Täytyihän se pelastaa sieltä mukaan, koska lehdet olivat niin sievät. Jälkikäteen katsoessa tämä ilmeisesti viihtyisi hieman varjoisammassa paikassa mutta katsotaan miten pärjää tuossa. Tätä haluan myös ajan myötä lisää johonkin ja paljon. 

Tuoksumataran jälkeen löytyy jälleen yksi nimetön maksaruoho, johon myös otan kiitollisena nimen, mikäli joku sen osaa sanoa. Googlettelua en ole vielä jaksanut harrastaa. Tämäkin oikein huusi siellä kaupassa minulle, että osta minut mukaasi. :) Maksaruoho on istutettuna nyt kahden runsaasti leviävän kasvin keskelle (jos viihtyvät), joten tämän sijainti saattaa lähivuosina muuttua. Toistaiseksi saa ihastuttaa minua nykyisellä sijainnillaan. 

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu lähes heti istuttamisen jälkeen ja oikeanpuoleinen tänään eli ihan heti kasvi ei ainakaan kuollut. :)

Nimettömän maksaruohon jälkeen löytyy myös yksinäisyydestä pelastettu taimi eli harmaa-ajuruoho. Tämä oli vähän siinä ja siinä, että ostanko mutta äärettömän pikkuruiset sievät lehdet houkuttelivat minut ostamaan tämänkin ja istuttamaan tähän. Tämä saattaa näyttää erittäin hyvältä levittyään runsaasti ympäristöönsä. 

Pari kasvia lisäsin myös sinikatajien ja laakakatajien vierelle, koska havut kasvavat niin hitaasti. Vasemmasta reunasta löytyy jalokuunliljaa ja ylhäälle istutin kolme verikurjenpolven taimea. 

Ns. puroalueen ympäristöstä viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä esittäytyy pensashankintani, joka sijaitsee ala-altaan ja toisen kilpikonnan ulkotarhan välissä: kääpiöpurppurahappomarja. Halusin ko. kohtaan jotakin, joka kasvaa hallitusti hieman korkeammaksi ja tämä pensas sietää myös leikkaamista ja väri on aivan ihana. Kohta on aurinkoinen, joten pensaan pitäisi olla sävyltään kauttaaltaan punerva. Tällä hetkellä molemmat ovat vihertäviä, koska puutarhamyymälässä eivät olleet tarpeeksi aurinkoisessa kohdassa. 

Ja jotta juttu ei lopu kesken, olen saanut (toistaiseksi) valmiiksi myös harmaan ison kiven juurelle hahmottelemani istutusalueen. Kuvat ennen ja jälkeen:

Tähän taimet ostin heräteostoksena, sillä puutarhamyymälässä oli tarjouksessa 8 taimea 9cm purkissa 10 euroa ja en voinut vastustaa. Olin ajatuksissani siirtänyt tämän jo ensi vuodelle mutta tulipa siihenkin nyt saatua jo tänä vuonna kivempi ulkonäkö. 

Ihan ylös istutin kääpiövuorimännyn, joka ei, yllätys yllätys, ollut tarjouksessa. Mutta koska olin suunnitellut tähän jotakin havua kasvamaan, täytyihän sekin ostaa samalla kun nuo tarjoustaimetkin. Kääpiövuorimänty ei kasva niin korkeaksi mitä olin tähän alun perin ajatellut mutta jostain syystä kaupassa päädyin kuitenkin ostamaan tämän ja se on nyt toistaiseksi siinä. Kääpiövuorimännyn alapuolella oikeassa reunassa on lisää ohotanmarunaa, jota istutin alunperin myös puron yläaltaan vierelle. 

Vasemmalle puolelle kääpiövuorimännyn alapuolelle istutin pari sitruuna-ajuruohon taimea. Tämä kasvi ei erityisesti oikein huutanut läsnäolollaan mutta viehätti sen verran, että tarjoushintaisena lähti mukaani. Kun mietin sen tuohon runsaasti levinneenä, olen tyytyväinen hankintaani. Mistä sitä tietää, vaikka siitä tulisi ajan myötä yksi lempikasveistani; ja ihanastihan se tuoksahtaa sitruunalle.

No mutta onhan tämä erittäin kaunis kun kunnolla lähtee kasvamaan. 

Ja mitäs sitten vielä... No lisää maksaruohoja tietenkin. :D En tiedä tuleeko tämä olemaan näiden lopullinen sijainti mutta tässä ne nyt ovat toistaiseksi. Alennus ja maksaruohoja tarjolla; enhän voinut olla ostamatta. Jokin näissä maksaruohoissa vaan niin älyttömästi itseäni viehättää. Nämä ovat hieman samankaltaisia keskenään, joten ehkä eivät pääse niin oikeuksiinsa vierekkäin kasvaessaan. Voi olla, että ensi kesänä jo jompi kumpi (tai molemmat) siirtyvät uusiin paikkoihin. 

Valkomaksaruoho, ihana pampulakasvi:

Ja oregoninmaksaruoho, myös ihana pampulakasvi:

Istutusaluetta ympäröivään kivetykseen istuttelin muutamiin kohtiin aikaisemmin hankkimistani mehitähdistä otettuja alkuja. Laitoin jokaista neljää myös tähän mutta otin kuvan nyt vain yhdestä kohtaa. 

Toivottavasti ensi kesänä pääsen kuvaamaan tältä alueelta talvesta selvinneitä, kauniisti levinneitä ja kukkivia kasveja.

Perunoiden kanssa eletään jännityksessä

Toivon lämmintä syksyä, jotta ehtisimme saamaan jotakin pieniä pampulaperunoita; ensimmäisiä omasta maasta. Toivo heräsi siitä, että saattaisi sittenkin perunat ehtiä kehittymään, sillä ensimmäinen kukka ilmestyi eilen kera useiden nuppujen. Kylläpä perunan kukka onkin kaunis. 

Tänään täytyi heti herättyä syöksyä katsomaan ovatko muut nuput jo tähän varteen auenneet ja ilokseni siellä kurkisteli jo neljä auennutta kukkasta. 

Kukkia on vain tässä yhdessä varressa tässä vaiheessa mutta kaikissa varsissa on jo nuppuja eli saattaisivat ensi viikon aikana innostua kukkimaan. Alkuviikko oli sadetta mutta torstaista lähtien aurinkoa on riittänyt, vaikka välillä onkin hieman pieniä kuuroja ripsautellut. Jos sama jatkuisi, riittäisi perunoilla lämpöä kehittymiseen, ehkä. Itse perunamaa näyttää tällaiselta kasalta tällä hetkellä:

Kaivuuhommia on tullut harrastettua, sillä haluan kokeilla kasvattaa sipuleita. Mahdollisesti kokeilen valkosipulia, ruokasipulia ja ruohosipulia, joista ainakin valkosipulin voi googlen perusteella laittaa jo myöhään syksyllä maahan. Ruokasipulin kasvatusta täytyy vielä googlailla tarkemmin kuten myös ruohosipulin. Mutta monttu on kaivettuna ja kaipaa enää ison satsin multaa. 

Ja kuten aikaisemminkin kaivaessa, lapio kolahteli jokaisella iskulla kiveen. Alla olevasta kuvasta näkee kuinka paljon kiviä kertyi tuosta pienestä sipulimaasta. Nämä kivet saavat jäädä tähän kekoon talven ajaksi ja sijoittelen ne ensi kesänä johonkin päin pihaa somisteeksi. 

Lähes valmis lammen ja puron ympäristö

Olen saanut lammen ja puron ympäristön lähes valmiiksi ja olen erittäin tyytyväinen tähänastiseen näkymään. Pientä viilausta toki vielä ajan myötä tähän tulee mutta tämän kesän osalta alue jää tähän vaiheeseen. Odotan nyt jo ensi kevättä, jotta näen miten kasvit säilyvät hengissä ja kuinka kasvit lähtevät talven jälkeen virkoamaan ja täyttämään aluetta.  

Punervan kiven takana näkyy ison männyn runko, jonka kaatamisen jälkeen tilalle istutan hieman korkeammaksi kasvavan havun tuomaan mukavasti korkeuseroa istutusalueelle. Männyn sijainti on niin hankala, että joudumme todennäköisesti kaadatuttamaan sen. Ympäristössä on vain suhteellisen kapea sektori vapaata kaatotilaa. 

Kasvivalintojen kanssa kävi vähän siten, että valikoin sitä sun tätä. Pyrin katsomaan, että lapuissa luki, että kävisi aurinkoon, sillä tähän kohti pihaa paistaa pitkin päivää aurinko eli aika kuivaa aluetta on. Mutta aika näyttää kuinka kasvit pärjäävät ja tarvittaessahan voin myös siirrellä kasveja, jos nyt valittu sijainti näyttää huonolta. 

Pienen lammen ympärille jätin vielä toistaiseksi toivorikkaana aitauksen, joka olen rakentanut punakorvakilpikonnaamme Marttia varten. Martti pääsi karkaamaan tänä kesänä aitauksestaan verkkokatosta huolimatta ja on edelleen kadoksissa. :( Ellei Marttia talveen mennessä löydy, puran ensi vuonna verkkoseinät pois, koska niille ei enää sitten ole tarvetta. 

Alkukesästä istutin punervan kiven alapuolella kaksi sinikatajaa ja laakakatajan ja nyt ne saivat rinnalleen vielä vähän muitakin kasveja. Havut kasvavat niin hitaasti, että halusin alueeseen hieman lisävehreyttä; ainakin siihen asti, kunnes havut valtaavat alueen. Jalokuunliljat ovat hieman kokeilumielessä tuossa eli saattaapi olla liian aurinkoinen paikka. Toisaalta tätä alakulmaa alkaa mökki varjostamaan kohtuullisen nopeasti eli saattavat jopa pärjätäkin. 

Alueelta löytyy nyt tosiaan melko monipuolinen kattaus erilaisia kasveja. Vasemmanpuoleisesta kuvasta näkee, että olen jopa laittanut vieri viereen eri kasveja toistaiseksi kasvamaan. Kahden kasvin kanssa kävi esimerkiksi niin, että molempia oli enää yhdet taimet jäljellä ja päätin pelastaa ne meidän mökin pihaan kasvamaan. Siirtelen näitäkin sitten tarpeen mukaan, mikäli kasvit viihtyvät ja leviävät hyvin. 

Puutarhamyymälöissä kävin ihan heräteostosperiaateella eli en ollut suunnitellut etukäteen mitään hankintoja; valinnat tein ihan ulkonäköperiaatteella (ja katsoen, että pitäisi käydä aurinkoonkin). Eri puutarhamyymälöistä ehdottomasti paras tällä seudulla oli Puutarhakeskus Jaakkola, josta jatkossa pääsääntöisesti haen kaikki kasvit mökille. 

Tämän alueen esittely jatkuu vielä myöhemmin kasvien lähikuvilla, koska ihan jo itseänikin varten minun täytyy ikuistaa kaikki kasvit nimineen ja istutuspaikkoineen, jotta muistan mitä mihinkin keväällä pitäisi odottaa. Pahinta olisi, jos rikkaruohona repisin pois jotakin, jonka olen varta vasten istuttanut. 

Laattakivet ja laakakataja löysivät paikkansa

Vanhempani kävivät saunomassa mökillä ja toivat mukanaan heidän pihastaan laattakiviä sekä laakakatajan. Suunnitelmissa on korvata erilaisin matalemmaksi jäävin havuin ns. pihaa kehystävät männyt (sekä pihan ja hyötypuutarha-alueen väliset), joten tämä laakakataja sai päätyä ensimmäisenä maahan aloittamaan istutusalueen. 

Tällainen näkymä oli ennen raivaamista ja kaivamista...

Ja tällainen hikisen urakan jälkeen; kuorikate puuttuu, koska sitä täytyisi tilata iso satsi. 

Laattakivien sijoittamiselle mielessäni oli erinäisiä vaihtoehtoja mutta loppujen lopuksi laattakivet päätyivätkin pihapuromme vierelle. Pihan keskiosa on muutenkin mukava saada tämän kesän aikana siistiksi, koska se on ollut aika ryteikkö. Alla oleva "ennen laattakiviä -kuva" on jo aika siististä tilanteesta otettu. Joskus täytyy kaivella kuvakansioita, jotta löytää miltä tilanne ihan alkukesästä esimerkiksi näytti. 

Yksi laattakivi tuossa vielä etsii paikkaansa ja toisella puolen mökkiä muutama muukin. 

Tämä oli tällainen päähänpisto/kokeilu, joka itseasiassa näyttääkin ihan kivalta. En tiedä kuinka sepeli mahtaa toimia laattojen alustana mutta saanhan korjattua sitä myöhemmin, jos tarve tulee. Laattakivien reunoille sepelin ja puron/istutusten väliin haen lähipäivinä jotakin matalaa maanpeittokasvia somistamaan aluetta. Tällöin laattapolku uppoaa mielestäni paremmin kokonaisuuteen (kunhan kasvit runsastuvat). Lisäksi oikealle puolelle heti alimman laattakiven alle jätin paikan isommalle istutukselle. Mitä siihen istutan? Hmm... Taidan ratkaista sen puutarhamyymälässä. :)

Sepeliä, kivikon pelastamista ja muuta

Valtava määrä sepeliä saapui mökin pihaan perjantaina 1.8.14. Ensimmäisen kuorman kuljettaja "valutti" mökin edustalta kohti pihatietä ja toisen kumosi mökin parkkipaikalle. Ennestään parkkipaikka ja liitereiltä mökille vievä polku oli päällystetty sepelillä ja ns. oleskeluterassin puoli oli hiekkapinnalla. Nyt sepeli saatiin kauttaaltaan mökin ympärille, joten pysyy terassikin puhtaampana. 

Mieheni ja hänen ystävänsä olivat urakoineet monta tuntia sepelin parissa kunnes vasta itse pääsin paikalle. Ja voi kauhistus, sepeliä oli levitetty myös osittain kivikkopuutarhan päälle; uloin mehitähti oli ihan sepelin peitossa ja koko kivikon reunus oli jäänyt sepelin alle. Olisi pitänyt huomata ottaa siitäkin näystä kuva mutta riensin pelastamaan kasvejani ja ylipäänsä kivikon ulkonäköä. 

Ennen kivikko oli selkeästi sepelipinnan yläpuolella mutta uuden sepelikerroksen myötä kasvit jäivät aika pitkälti samalle tasolle. Mutta kaivettuani kiviä sepelin alta niin, että sain jälleen selkeän reunan aikaiseksi, on kivikko edelleen kaunis. Sepelipinta ilmeisesi myös painuu sateiden myötä hieman alaspäin. Alla kuvat ennen ja jälkeen uuden sepelin. 

Toisaalta "pelastusoperaation" jälkeen kivikko on reunoiltaan siistimpi kuin mitä oli ennen uutta sepeliä; mehitähdenkin sain pelastattua, joten ei tapahtunut vahinkoa. Kivikon taustalle vielä jossakin vaiheessa havuistutukset siisteine kuorikatepintoineen niin silmä lepää. 

Mysteerimaksaruohot ovat alkamassa kukkimaan. Olen eräässä facebookin puutarharyhmässä saanut hyviä vinkkejä siihen mitä nämä maksaruohot voisivat olla. Täytyy tehdä varmistusgooglailua vielä sen jälkeen kun kukkivat kunnolla. Eihän nimillä varsinaista merkitystä ole mutta olisihan se mukava tietää mitä on istuttanut ja tällöin voisi kirjoitellakin niistä oikeilla nimillä. 

Vihertävässä maksaruohossa on ihanan hempeät vaaleat kukat. En tiennyt yhtään mitä odottaa mutta nämä sopivat erinomaisesti. Kyllä tulee ajan myötä olemaan upea näky kun maksaruoho pääsee kunnolla leviämään ja kukkii runsaalla alueella. Lisäksi ilokseni huomasin, että pieni istuttaessa irronnut alku on edelleen hyvinvoiva. 

Luumun sävyiseen maksaruohoon on puhkeamassa jotain ihanan hehkuvaa. Jännityksellä odotan miltä kasvi näyttää kun kukat aukeavat kunnolla. Sen tiedän, että en voi pettyä, koska värisävy näyttää tuolta. 

Toinen "miksi en huomannut kuvata" -harmistukseni on ison harmaan kiven ympäristö. Se oli päässyt pahasti rikkaruohoittumaan ja sain tehdä aikamoisen työn peratessani sitä ampiaisten ja kimalaisten keskellä. Olisi ollut mukava jälkikäteen katsoa ennen ja jälkeen kuvat mutta myöhäistä on kun perkaaminen on jo tehty. 

Tähän hahmottelin istutusalueen ja nyt on mietinnässä mitä istuttaisin. Jokin hieman korkeampi havu ja reunoille jotakin matalempaa maanpeittokasvia; ja tietysti vielä enemmän kiviä. 

Toisessa blogissani olen kilpikonnan ulkotarhan rakentamisen yhteydessä ottanut eri suunnasta ns. vaihekuvia, joten julkaisen ne tässäkin. Näistä kuvista näkee hyvin kuinka paljon horsmaa, vadelmaa sun muuta kiven ympärillä kasvoi ja kuinka siistiksi se tuli. Vielä kun siihen hankkii jotakin kaunista kasvamaan ympärille niin johan kelpaa katsella. 

Perunoillekin kuuluu hyvää, kai... Korkeutta varret ovat kasvaneet ja aloinkin miettimään, mahtavatko kasvaa vain vartta eikä varsinaisia perunoita tule ollenkaan. En oikein ole edes varma milloin voisin ensimmäisen kerran kokeilla möyriä mullassa ja etsiskellä mahdollisia perunoita. Noh, katsellaan ja mietiskellään.