Pitkäkestoiset kukkijat poseeraavat

Kuvattu 13.9.015 (ja viimeiset kuvat 19.9.15)

Kun isotähtiputki aloitti kukintansa, luulin, että ensimmäisenä kesänä se ei jaksa kukkia kuin ihan muutaman kukan verran. Mutta se on yllättänyt minut iloisesti ja kukkia loppujen lopuksi tuli paljon ja kukinta on kestänyt pitkään. Heinäkuun lopussa ensimmäiset kukat olivat auenneet parhaaseen loistoonsa (kuva) ja edelleen 13.9.15 kukat näyttivät näin hyviltä. 

Väri tosin on jo hieman haaleampi mutta silti kaunis

Joutuukohan sitä ostamaan joskus vielä lisää isotähtiputkea eri värisenä

Isotähtiputken taustalla kukkii edelleen upeana hehkuva jaloangervo. Kylläpä näissäkin on kukinta kestänyt todella pitkään, koska kukinta alkoi heinäkuun puolen välin paikkeilla (kuvajulkaisu). Isotähtiputken ja jaloangervon kukintojen värit vierekkäin näyttää omasta mielestä tosi hienolta. 

Alla vielä kuva kauempaa kukkapenkistä, jossa yllä olevissa kuvissa esiintyvät kasvit asustelevat. Tästä kukkapenkistä tuli sellainen violettien, vaaleanpunaisten ja punaisten kukkien valtakunta, jota raikastaa vaalealla lehdistöllään hopeatäpläpeippi ja ohotanmaruna. Etualalla olevien pikkutöyhtöangervojen kukinta tosin on kermanvalkoinen ja kyläkurjenpolvi kukki valko-violetein kukin. Räväkkyyttä värimaailmaan tulee silloin kun etureunan kivetyksen seassa kasvava keltamaksaruoho kukkii. Minulla kun mikään ei saa olla liian "seesteistä". 

Ylhäällä keskellä näkyy myös pitkän varren päässä vaaleanpunainen jaloangervo

Ja toisaalta tätä aluetta tulee kuitenkin katsottua paljon myös kokonaisuutena, jolloin eriväristen kasvien määrä lisääntyykin vuodenajasta riippuen. Alla näkyy myös yksi keskeneräisyyskin eli istutusalueita olisi tarkoitus jatkaa pidemmälle kuin missä tuo kivireunus on, jonka edustalla könöttää tyhjä kukkapurkki. Olen tainnut siitä aikaisemminkin jo kirjoitella mutta tässä kohtaa sepelialue laskee parkkipaikan reunasta alaspäin ja ajatuksena on peittää istutuksillä koko "alaspäin laskeva alue". Tällöin parkkipaikan sepelialue päättyy tasaisena istutusalueisiin. Todennäköisesti istutan siihen vain tuollaisia ihan matalia kasveja, jotta ne eivät liikaa peitä näkyvyyttä taustalla oleviin istutuksiin. 

Ja väliaikaisesti siellä kököttää edelleen myös nuo maanpeitehavut

Ison punertavan kiven takaa kurkistelee keltaista ja siellä minun kallionauhukseni edelleen kukkii. Kukat tosin alkavat hiljalleen näyttää jo hieman nuupahtaneilta. Nuupahtaneet kukat ovat keränneet elämänsä loppupuolella olevia kimalaisia. 

Kallionauhusten vieressä kasvaa mesisilkkiyrtti Green Parrot, joiden osalta tänä vuonna en kukinnasta saati hienoista siemenkodista päässyt nauttimaan. Kustakin istutetusta juurakosta kasvoi yksi varsi lehtineen, joista yksi näkyy heti tuossa kallionauhuksen lehden vierellä vasemmalla. Nyt ei auta muuta kuin jännittää kuinka se talvehtii eli pääsenkö ensi kesänä jo ihastelemaan kukintaa ja keräilemään siemenkotia vai toteamaan, että eipä maasta noussutkaan mitään. Puutarhaelämä on jännittävää. :) 

Taustalla kauniine vihreine lehtineen on keijunkukka

Lopuksi pari 19.9.15 kauempaa otettua kuvaa pihanäkymistä.