Kuvattu 13.5.-14.5.2017
Viime viikolla murehdin alppipiikkiputken tilannetta, sillä edeltävänä viikonloppuna ei maan pinnalla näkynyt vielä mitään. Alppipiikkiputki on niin kaunis kasvi, että sen säilyminen tuntuu ihan pakkomielteeltä ja haluaisin siitä kasvavan kunnon pöheikön ajan myötä. Yritin ajatella, että ehkä se ei vielä vain ole säistä johtuen sieltä jaksanut tupsahtaa maan pinnalle ja se ajatus oli myös totuus; perjantaina mökillä odottelikin jo pienet mullan seasta kurkistelevat alut eli huoli oli turha.
Alppipiikkiputki
Kameran eteen pääsivät myös muutamat muut ahkerat kohti aurinkoa ponnistelevat kasvit. Kultatyräkki on myös mielestäni useassa eri kasvuvaiheessa hyvin kuvauksellinen. Tällä hetkellä minua viehättää lehdistössä oleva punerva sävy.
Kultatyräkki
Kääpiöjapaninakileijan söpöt lehdet
Tarha-alpi alexander eli valkovihreälehtinen versio
Hiekkamaruna oli pikkuruisena taimena nukkapintaisine lehtineen erittäin suloinen kasvi ja pakkohan sitä oli ostaa. Istutin sen etupihan kukkapenkkiin yhteen päätyyn ja viime syksynä sain todeta, ettei tämä ole mikään pienen kukkapenkin eikä ehkä isommankaan kukkapenkin kasvi. Tämä leviää valtavaa tahtia ja jo yhden kesän aikana pikkuruisesta taimesta tuli valtavan laajan alueen peittävä kasvusto. Alla olevassa kuvassa näkee kuinka vahvaa vartta tämä kasvi kasvattaa. Ihana tämä lehdistö on edelleen eli minun täytyy vain löytää tälle oikea paikka, jossa se saa kasvaa kesät rauhassa (ja keväisin aina julmasti leikkelen puutuneet varret pienemmäksi).
Hiekkamaruna
Aika kaljulta kukkapenkit näin kaukaa katsoen vielä näyttävät, vaikka paljon on lisää kasvua jo tapahtunutkin. Nyt tarvittaisiin ripaus vesisateita (ei enää toivottavasti maata kylmettäviä lumisateita) ja sen jälkeen reippaasti lämpöä niin kasvit pyrähtäisivät oikein kunnolla tähän uuteen kauteen.
Ihania taimivauvoja!
VastaaPoistaTämä on sitä aikaa, jolloin pitää suurinpiirtein polvillaan kukkapenkin äärellä kasvua katsella. Muutoksia tulee ihan päivässä.
Sormellakin tulee käytyä välillä vähän tupsuttelemassa tärkeimpien kasvien luona mullan pintaa ja kurkisteltua joko siellä näkyisi piilossa olevaa kasvua. Muutamat antavat vielä odotella itseään enkä muista ovatko normaalistikin hieman myöhäisempiä. Ja tosiaan, lähes polvillaan ollessa sitä vasta huomaa ne kaikista uusimmat ihanat taimivauvat. :)
PoistaIhanasti jo kasvua. Monesti meinaa kärsivällisyys loppua ja epäusko iskeä noiden verkkaisempien nousijoiden kanssa. Onneksi yleensä puskevat ylös kuitenkin.
VastaaPoistaViime vuonna kävi niin, että istutin uusia kasveja jo yhteen kohtaan, josta oletin kasvien kuolleen. Kasvit olivatkin ottaneet edellisestä haastavasta talvesta sen verran itseensä, että alkoivat kasvamaan vasta kesän puolivälin jälkeen ja nyt ko. sijainnilla on ahdasta. En tiedä mihin se kärsivällisyys aina katoaa. :)
Poista