torstai 9. heinäkuuta 2015

"Rikkaruohon" kukintaa

Ja edelleenkin jatkan 28.6. otetuilla kuvilla. Olen ihmetellyt erilaisia puutarha-aiheisia keskusteluita seuratessani, että kauniitakin kukkia revitään rikkoina pois, jos joku vain sanoo sen olevan rikkakasvi. 

Kysyjä: "Kukkapenkissäni kasvaa tällainen kaunis kukka. Säilytänkö vai hävitänkö eli onko jokin rikka?"
Vastaaja: "Tuo on rikka"
Kysyjä: "Kiitos vastauksesta, revin pois!"

Toki revin itsekin ulkonäöstä huolimatta kaikki sellaiset pois, jotka ovat päättäneet kasvaa mielestäni väärään paikkaan mutta jos ihastuu johonkin Suomessa luonnonvaraisena kasvavaan kasviin ja se on ilmestynyt sopivalle sijainnille niin mitä se haittaa, vaikka joku sitä rikkakasviksi sanoisikin. Se lakkaa olemasta rikka silloin kun itse päättää, että tuon kasvin kuuluu kasvaa juuri tuossa. 

Kaunis Rohtotädyke, joka kelpaa myös kilpikonnieni sapuskaksi mutta en raaski juurikaan kerätä

Joitakin tädykelajeja viljellään myös perennoina (google kertoi) mutta ellei puutarhassani kasvaisi Rohtotädykettä luonnonvaraisena ja näkisin tätä puutarhamyymälässä, ostaisin. :) Nämä luonnonvaraiset tädykkeet tosin taitavat saada kasvaa puutarhoissa helpommin kuin moni muu. Minulla on Rohtotädykettä kaksi melko suurta kasvustoa tällä hetkellä mutta molemmat harmillisesti sellaisissa paikoissa, että jäävät puutarharemontin jalkoihin. Tarkoituksenani on kuitenkin yrittää pelastaa nämä ja siirtää ne johonkin, missä saisivat kasvaa ja levitä ihan rauhassa. 


Kilpikonnieni ruokakeräilyn myötä olen ylipäätään oppinut tietämään tämän nimen. Rohtotädykkeen lisäksi mökkipuutarhasta on löytynyt Orvontädykettä ja Nurmitädykettä mutta huomattavasti vähäisempinä määrinä. Rohtotädykkeenkin sanotaan olevan sinikukkainen mutta omiin silmiini tämä väri on vaalea violetti. Nurmitädyke taas näyttää selkeästi siniseltä.


Vaaleanpunaisia jalokieloja ostin viisi juurakkoa ja niistä varsinkin kolme lähtivät oikein reippaaseen kasvuun; yksi jopa oli ryhtynyt kukkimaankin. Kunpa nämä viihtyisivät valitulla sijannilla ja runsastuisivat. 



Kuolanpionini kukki vain vajaan viikon. Tätä kuvanottohetkeä ennen kuvasin yhden auenneen kukan mutta viimeksi mökillä ollessani kukka oli jo kuihtunut ja siementen muodostaminen alkanut; myös siinä pienemmässä nupussa, jonka kukintaa en ehtinyt näkemään ollenkaan. Edelleenkin minua tosin kukintaa enemmän kiinnostaa siemenkodat mutta harmikseni tässä isommassa on vain neljä "sakaraa", joten tästä ei muodostu ihan niin kaunis auetessaan kuin viisisakaraisesta. Pienemmästä kukasta taas on näillä näkymin tulossa viisisakarainen siemenkota. 


Mutta löysin minä viimeksi kuihtuneiden kukkien lisäksi vielä yhden uuden nupun. Tämä tosin on varmasti nyt jo kukkinut ja kuihtunut puolentoista viikon aikana. Toivottavasti sieltä tulisi toinen viisisakarainen siemenkota. 


Alla oleva viime vuonna julkaisemani kuva kertoo miksi niitä siemenkotia himoitsen. Haluan lisää näitä puisen näköisiä kukkia, jotka kuivattelen koristekäyttöä varten. 


4 kommenttia:

  1. Kiva bloggaus. Pionit ovat todella kauniita, mutta kukka kestää vain lyhyen aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harmillisen lyhyen ajan tosiaan kukinta kesti. Tämä kolmas nuppu oli muuten ihan kupsahtanut eli ei ollut päässyt edes kukintaan asti, vaikka oli noin terhakka kuvatessa.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, että itse voi päättää mikä on rikkakasvi ja mikä ei. Itse pidän luonnonkukista todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annoin joidenkin heinäkasvien kasvaa aika kauan hyötypuutarhan alueella, koska näyttivät siellä kivalta. Nyt niitin alueen niistä puhtaaksi, koska alkoivat olla jo liiankin valloittava osuus. Ja yhden kannon vierelle on ilmestynyt jotakin tosi hentoista köynnöstävää kaunista kasvia. Täytyy jossakin vaiheessa yrittää etsiä sille nimi ihan omaksi iloksi mutta muutin ko. alueen istutussuunnitelmia niin, että saa kasvaa siinä. :)

      Poista