Marjapensaita hyötypuutarhaan ja kaunistukseksi Kuolanpioni

Täytyy aloittaa kuolanpionista, jonka sain mieheni kummitädiltä. Olisin mielelläni laittanut pionin ihan pihan keskiosaan mutta se olisi todennäköisesti ollut aivan liian paahteinen ja tuulinen paikka pionille. Nyt pioni sai uuden kodin polun varrelta hyötypuutarhaan mennessä. Sijainti on sellainen, että pioni näkyy hyvin pihalla liikkuessa. 

Kuolanpionin siemenkodat ovat upeita ja jännityksellä odotan, loukkaantuiko pioni siirrosta ja ei kuki ensi kesänä vai saisinko nauttia jo ensi kesänä kukista ja siemenkodista. Tältä vuodelta saan ainakin kaksi ellen kolme kaunista siemenkotaa, jotka aion kuivata ja käyttää somistuksena. Jos tällaisia liimaisi esimerkiksi kuorittuun oksaan niin lopputuloksena olisi upea puukukka. 

Muutakin on tapahtunut eli aikaisemmin mainitun sipulimaan kaivamisen lisäksi olen kaivanut paikat marjapensaille ja istuttanut ne; ja saanut kaivuuoperaatiossa taas paljon lisää kiviä. Vanhemmiltani sain punaherukan, jota leikkasin aika raa'alla kädellä ja mielenkiinnolla odotan kuinka pensas selviää siirrosta ja rajusta leikkaamisesta. Lisäksi istutin karviaisen ja kaksi pensasmustikkaa. 

Ensimmäisenä tulee kuva marjapuskien alueesta ennen raivausoperaatiota; tai olen kaatanut tätä kuvaa ottaessa jo muutaman parimetrisen männyn tuosta pois. Taustalla näkyy myös yhdestä männystä pystyyn jättämäni varsi oksatököineen ja siihen mietiskelin, josko laittaisin jonkin köynnöksen nousemaan ensi vuonna vartta pitkin. 

Nykyinen näkymä suunnilleen samasta kuvakulmasta

Ja hieman eri kuvakulmasta, jossa näkyy myös toinen omenapuumme.

Pienet pikkuruiset pensaat alla rivistönä polun vartta myötäillen. Rivistön viimeisenä on karviainen, Hinnonmäen keltainen, mutta se erottuu äärimmäisen huonosti tässä kuvassa. Karviaisen vieressä oleva pensasmustikka on Aino ja Ainon jälkeen tuleekin Alvar. Jos pensasmustikat viihtyvät hyvin, istutan niitä todennäköisesti ainakin pari lisää. Talvisuojaus eli jänisverkotus täytyisi vaan vielä tehdä, ettei pensaat häviä parempiin suihin (lisäys 31.8.14: talvisuojaus tehty eli rumat verkot laitettu ympärille). 

 

Alla oleva kuva on mökin ja liiterien väliseltä polulta ja otin sen siksi, jotta näkee kuinka hyvin pioni tulee esiin ja näkyy, vaikka ei ihan pihan keskiosiin paahteisesta paikasta johtuen päässytkään. 

Puolukkaa ja kanervaa ympäristössä kasvaa runsaasti ja se leviää hiljalleen. Haluaisinkin, että ne täyttäisivät heinikoituneet alueet pikku hiljaa, jotta tämä olisi metsäpuutarha. Paikka, jossa luonnostaan tässä metsässä viihtyvät kasvit eläisivät yhdessä itse istuttamieni hyöty- ja koristekasvien kanssa. Kuorikattteella päällystetyt (keskeneräiset) polut saisivat erotua nimenomaan enemmän näiden luonnonkasvien myötä, jotta alue ei ole pelkkää kuorikatetta. Koristekasveja hyötypuutarhan alueelle tulee pionin lisäksi muitakin mutta niiden osalta olen siirtänyt katseeni jo ensi vuoden puolelle. 

Kauhean kuvauksellinen ei meidän hyötypuutarhan alue vielä ole, vaikka siihen olen tehnyt jo ison työn. Haasteellisen kaivuumaaston vuoksi työskentely on hidasta mutta toisaalta edetessään sitäkin antoisampaa. Livenä katsellessa ympäristö näyttää sievemmältä, joskin silti hieman räjähtäneeltä. Mutta hiljaa hyvä tulee.