Pottumaa paisui

Viime kesänä kaivoin pienen perunamaan ja tänä kesänä pitikin päästä vain möyhimään maa ja laittamaan siemenperunat multaan. Mutta innostuin laajentamaan perunamaata suuremmaksi, joten lapiota sai urakalla taas heilultella, että perunat sai maahan; tällä kertaa ihan ajoissa eli 16.5.2015. 

Kuva perunamaasta viime vuodelta

Ja tässä kuva laajennetusta pottumaasta kera perunoiden, johon multausten myötä muotoutuu kunnon penkit

Laajennusta aloittaessani totesin, että olin viime vuonna jättänyt perunamaan myös turhan matalaksi, vaikka ihan hyvin siinä perunat kasvoikin. Maata möyhiessä lapio kuitenkin kolahteli pohjalla oleviin kiviin, joten päätin laajentaessa myös syventää kaivantoa. 

Tässä kaivuupuuhat jo aloitettuna eli hieman levennetty ja vanhoja multia siirretty pois

Alla olevasta kuvasta näkyy hyvin kuinka paljon uusia kiviä taas tuli. Osa noista kivistä on vieressä sijaitsevasta sipulimaasta (johon tulee sittenkin myös porkkanaa) mutta suurin osa perunamaan alueelta. 

Tässä laajennus/syvennys multaa vaille valmiina

Ja ei kun mullat ja siemenperunat sinne muhimaan; kaksi riviä siikliä ja yksi timoa.

Viime vuonna taisin laittaa 7 siemenperunaa per rivi eli yhteensä siis 14. Tällä kertaa laajennettuun laitoin yhteen riviin 13 eli yhteensä 39. Kokeilen nyt n. 20cm välimatkaa (tai ehkä hieman vajaa tuosta) siemenperunoilla ja katson minkälaiselta sato vaikuttaa. Jos on liian tiivistä, laitan ensi vuonna pidemmät välit. 

Lueskelin netistä, että maasta saatavaan kokonaissatoon etäisyydellä ei ole kauhean suurta vaikutusta mutta mitä lähempänä siemenperunat toisiaan ovat, sitä vähemmän hyvän kokoista uutta perunaa saisi yhdestä siemenperunasta. Kuulostaa ainakin ihan loogiselta ja koska ihan vain suoraan syöntiin huvin vuoksi kasvatellaan, ei yhdestä siemenperunasta valtavaa satoa tarvitse tullakaan. 

Heikkoa tekoa on muuten rautalapiotkin, koska olen onnistunut vääntämään kivien kanssa taistellessa varren vinoon eli uuden lapion osto alkaapi olemaan edessä. Mutta kuvassa näkyvän kiven koosta voi varmaankin päätellä, että sain tehdä aika kauan töitä saadakseni sen tuolta ylös; apuahan ei voi pyytää vaan kaikki pitää väkisin yrittää tehdä itse. Ja ei liene ihme, että tuollaisten mötiköiden parissa rautalapiokin väsähtää. 

Seuraavaksi muutamat kuvat vielä eri suunnista, jossa näkyy sekä peruna- että sipulimaa. Laitoin kummankin ympärille kiviä, jotta sain rajattua mullan ja kuorikkeen toisistaan. Kuoriketta halusin ympärille, jotta se hieman siistii noita kasvualueiden reunoja ja pitää ruohot poissa. 

Meillä tehtiin samoihin aikoihin myös hieman raivausta eli mökin ja "hyötypuutarhan" välinen pieni metsä kaadettiin pois. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan jättää aluetta noin aukeaksi vaan tilalle istuttelen erilaisia havuja sekä puskia/kasveja tämän kesän aikana. Tavoittelen uutta pientä metsää tuohon mutta hillittykasvuista sellaista. 

Kuvassa näkyy myös pari puutarhakaarta, joista on tulossa köynnöstunneli; siitä myöhemmin.

Eiköhän tästäkin alueesta jossakin vaiheessa vielä ihan hyvännäköinen kokonaisuus tule kun vain jaksaa ahertaa. Ja miksi en jaksaisi. :)