lauantai 18. heinäkuuta 2015

Kaunista kukintaa ja kasvua

Vieläkin loppuja kuvia ajalta 9.7.-12.7.

Keisarinkruunun eli Ruskoliljan kukintaa sai viime viikolla ihastella. Tällä hetkellä kukat ovat parhaat päivänsä jo nähneet, joten kauhean kauaa eivät nämäkään kukat ilona ole mutta kuviin voi aina onneksi palata. Olen varmaan aikaisemminkin jo kirjoitellut, että tämä on sellainen lapsuuden muistokukka eli olen nämä kuljettanut lapsena mammani pihasta vanhempieni pihaan ja sieltä viime kesänä kaksi sipulia mökille ilahduttamaan. 

Jouduin kaivamaan kukkamaata uusiksi laittaessa sipulit ylös maasta niin, että nuput olivat jo aika suuria ja pelkäsinkin, että kukinta kärsisi tai ei jopa kukkisi ollenkaan. Onneksi pelko oli ihan turha. Tämän vierelle istutin kolme Mesisilkkiyrtti Green Parrotin juurakkoa ja kunhan ne kasvavat kunnolla ja runsautuvat, toivon lehdistön piilottavan Ruskoliljan varret kukinnan jälkeen. 


Kuvapäivitys pihan keskialueesta

Tänä kesänä ei taida suuria korkeuksia alla olevassa kuvassa näkyvät kasvit vielä tavoitella mutta koska osa on istutettu tänä kesänä juurakoista, olen iloinen tähänastisesta kasvumäärästä. Sama päteen oikeastaan kaikkiin tänä kesänä istutettuihin korkeampiin kasveihin. Istutusvälit ovat varmasti ammattilaisten mielestä liian pienet mutta olen mieluusti kolmen vuoden sisään jo jakamassa näitä sen sijaan, että odottaisin viisi vuotta ennen kuin alue kasvaa runsaan täyteen. Ja nyt jos menisin ulos ottamaan uuden kuvan (vesisateeseen), olisivat kasvit hieman taas tästä jo kasvaneet lisää kokoa. 

Patjarikkoja on edelleen etureuna täynnä mutta kyllä ne siitä ehdin johonkin muualle myöhemmin liikuttelemaan. Tuohon tein suhteellisen syvän multatilan, joten se tuntuu menevän Patjarikoilla hieman hukkaan, koska käsittääkseni tämä vaatii aika vähän pärjätäkseen silti hyvin? 

Siellä möllöttää edelleen etureunassa Patjarikkoarmeija väliaikaispaikoillaan

Yksi Kodin Kukilta tilaamistani patjarikoista innostui kukkimaan ja olin aika yllättynyt kukan väristä; minähän tilasin 9 vaaleanpunaisella kukalla varustettua taimea ja edessäni oli valkoisia kukkia. Ajattelin, että voisiko väärään väriin vaikuttaa ensimmäinen kukinta uudessa paikassa ja väärään vuodenaikaan ja lähetinkin varmistusviestiä Kodin Kukille. Sain heiltä hyvin nopeasti vastausta, että ensimmäiset kukat saattavat olla valkoisetkin vaaleanpunaisessa lajikkeessa ja sovittiin, että otan yhteyttä, mikäli vaaleanpunaisia kukkia ei ala näkymään; tällöin olen saanut vahingossa väärää väriä. Voi olla, että tämä vahvistuu vasta ensi keväänä kun on oikea aika kukkia.

Jonkin aikaa sitten ostin kyllä valkoisia ja tummanpunaisiakin Jaakkolan Puutarhakeskukselta mutta nämä kukat ovat Kodin Kukilta ostetussa taimessa. Vaaleanpunaiset ovat näistä kaikista kauneimmat, sen jälkeen tulee tämä tummanpunainen ja viimeisenä omaan makuuni valkoinen.

Aika valkoinen vaaleanpunainen

Patjarikkojen kanssa samassa kukkamaassa asustaa Verikurjenpolvi ja se on myös innokkaasti kukkinut. Tällä hetkellä näyttäisi jo siltä, että paras kukinta-aika alkaa olemaan ohitse. 


Alla olevasta kukkamaasta jos laittaisin nyt uuden kuvan, näkyisi suurin kasvuero viikon aikana. Ja tässä tilaa itselleen ahkerasti valtaa Hopeatäpläpeippi (tosin lähes yhtä hyvää vauhtia tuntuu leviävän myös Sitruuna-ajuruoho). Olin lukenut, että Hopeatäpläpeippi leviää voimakkaasti mutta leviämisvauhti yllätti silti. Minähän pääsen napsimaan tästä rönsyjä jo nyt, jotta saan sitä levitettyä muuallekin. Tätä täytyypi varmaan aika raakalla kädellä muutenkin aina näin pienessä kohtaa pienentää, jotta koko kukkamaa ei ole kohta peippien valtakuntaa. 

Jos googlen avustuksella löydetty tieto pitää paikkansa, voin vain katkoa rönsyjä ja tunkea multaan ja kasvin pitäisi juurtua?


Kasvivalintojen sopivuus toisiinsa nähden on vahvistunut omassa mielessä ja olen todella tyytyväinen valintoihini. Ja vielä tyytyväisempi olen siinä vaiheessa kun tästä ei näy yhtään paljasta multaa vaan kasvit ovat täyttäneet alueen kokonaan. Ohotanmarunan taimet ovat myös niin runsaat, että saatan niistä toisen siirtää jo tänä kesänä muualle, sillä yksi vaikuttaisi täyttävän enemmän kuin hyvin niille ajattelemani alueen; kaksi vierekkäin tönivät tällä hetkellä jo toisiaan "anna tilaa". 


Vaalealehtinen Hopeatäpläpeippi on kyllä niin kaunis, että haluan johonkin tätä ihan suurena mattonakin maata peittämään. En voi kulkea ohi tuijottelematta lehtiä ja välillä tulee vähän sormin hipelöityäkin niitä. 



Lisää täytyy laittaa kuvia myös Sitruuna-ajuruohosta, sillä viime viikonloppuna se oli jo ihan kunnolla kukassa ja kukinta näyttää jatkuvan edelleen. Jos tämän tekstin lukaisee joku Sitruuna-ajuruohoja pihassaan levittänyt/jakanut, voinko vain katkaista maahan juurtuneen varren ns. emokasvista ja tämän jälkeen siirtää johonkin muualle? Tätäkin haluan ehdottomasti siirrellä muihinkin paikkoihin puutarhassani. 





Niiiiiin kaunista!

Olen tyytyväinen :)

Lopuksi kerrottakoon, että kantapään kautta se riittävä multasyvyyskin on opeteltava. Viime kesänä istutin pihapuron pikkualtaan vierelle kolme ohotanmarunan taimea ja periaatteessa ovat kasvaneet ihan hyvin. Vaan kun vertaa näitä kolmea taimea tänä kesänä valmistuneessa kukkamaassa asuvaan kahteen taimeen, huomaa kummat ovat riittävässä multasyvyydessä. Kuvat on otettu samana päivänä ja kolmistaan asustelevat ohotanmarunat suorastaan huutelevat syvempää multaa asuinpaikakseen. 

"Kituva" kolmikko

Täytyypi yrittää jo tänä vuonna napata tuosta nuo kituvat reppanat ylös ja laittaa parempi multasyvyys. Ja todennäköisesti jätän vain yhden taimen tuohon, koska uskoisin sen ensi kesänä jo peittävän koko tuon alueen, kunhan multaa vaan on riittävästi. Tuolla alla menee muistaakseni sähköjohtoja, joten syvemmäksi kaivamisen sijaan minun täytyy yrittää jotenkin ympäristöön sopivasti korottaa kivetyksellä reunoja saadakseni enemmän kasvualustaa. 

Rehevä kaksikko

Sadekin loppui tässä jo hetki sitten tätä kirjoitellessani, joten taidan siirtyä ulos nyppimään hieman rikkiksiä ja sen jälkeen ehkäpä heiluttelemaan lapiota jatkaakseni puutarhakaaritunnelin sijoituspaikan tekemistä. Sateisen päivän vuoksi ei nyt kauhesti tänä viikonloppuna hommat etene mutta ensi viikon jälkeen alkaa onneksi loma. 

Ps. Päivitin puutarhan kasvit -sivun ja yritin tehdä siitä nyt selkeämmän. Kasvit on aakkosjärjestyksessä ja kaikki kuvat pienemmät mahdolliset. Lisäksi on linkki, josta pääseen sivulle, jossa on ihan pelkkä kasviluettelo ilman kuvia. 

6 kommenttia:

  1. Patjarikko pitää jakamisesta muutaman vuoden välein. Minulla on sekä punaista että valkoista, ja molemmat suorastaan huutavat jo päästä jaetuiksi. Ovat reppanat jääneet isompien jalkoihin ja kituvat nyt varjossa.
    Olen harkinnut myös ajuruohoa ja siemenetkin on jo hankittu, mutta paikka täytyisi ansin saada valmiiksi. Hienosti olet saanut ajuruohon kasvamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :) Minusta kasvien ylöskaivaminen on niin mukavaa ja varsinkin siinä vaiheessa kun oikeasti pääsee jakamaan niitä muuallekin tai joskus jopa jakamaan ystäville kun ei itselle enää ole sillä hetkellä tarvetta. Sitruuna-ajuruoho on kyllä yllättänyt viihtymisellään kun mietiskelee tämän kesän kasvun määrää. Toivottavasti jatkuu samaan tahtiin.

      Poista
  2. Kauniin näköinen kasvipenkki., vaikka pysyisi tuollaisenakin.
    Hopeatäpläpeippi on kova leviämään, kun jossain viihtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo on ensimmäisenä vastassa kun saapuu mökin parkkipaikalle ja tekisi mieli jäädä vain katselemaan sen sijaan, että raahaa kauppakassit ja tavarat sisälle.

      Täytyypi suunnitella johonkin tilaa Hopeatäpläpeippipellolle. :)

      Poista
  3. Tuo keisarinkruunu on hieno vanha lilja. Sitä minulla ei ole, ainakaan vielä. Toivottavasti löydän sitä jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät. Nämä ovat niin kauniin mallisia ja hehkuva väri. Minä toivon, että nuo tuosta runsastuvat hiljalleen ja niin hyvin tuli kahdesta sipulista kolme vartta jo tänä vuonna, että ihan luottavaisin mielin olen. :)

      Poista