perjantai 27. helmikuuta 2015

Ensi kesän kasvatushaaveita/-mietteitä

Viime kesä oli ensimmäinen elämässäni kun kasvatin itse syötävää eli perunoita. Koska perunoiden kasvatus liian myöhäisestä istutusajasta huolimatta oli menestys, kasvaa nälkä syödessä ja en tiedä kokeilisinko kaikkea haluamaani jo heti ensi kesänä vai lisäilisinkö pikku hiljaa kasvatusprojektejani sitä mukaa kun kehityn "hyötypuutarhurina". 


Valkosipulien kasvatuskokeilu tuli päätettyä jo syksyllä ja kynnet laittelin maahan saamaan kylmäkäsittelyn talven aikana, minkä tarpeesta olin netistä lueskellut. Lisäksi ajatuksenani on laittaa samaan istutusalueeseen kasvamaan ruokasipulia ja ruohosipulia. 

Ja tulihan viime kesänä istutettua tietysti kaksi omenapuutakin, kaksi pensasmustikkaa, karviaspensas ja punaherukkapensas. Marjoista puheenollen, vadelmaahan meillä kasvaa runsaasti ns. villinä ja olen välillä mietiskellyt, että saisiko pusikoituneet vadelmakasvustot omaan hallintaansa, jos ryhtyisi poistamaan aina edellisenä vuonna marjoja antaneet varret ja tekisi hieman kulkureittejä "pusikon" sekaan. 

No minkälaisia muita kasvatushaaveita tässä on ilmaantunut: 
  • Pieni porkkanamaa olisi ihana, vaikka en itse porkkanoista välitäkään. Mutta itse kasvatetuille porkkanoille löytyy kyllä varmasti aina ottajia ja porkkanoiden naatit voin taas hyödyntää kilpikonnilleni ruoaksi. 
  • Viinirypäleitä haluaisin kokeilla kasvattaa, vaikka en itseasiassa niistäkään tykkää. Mutta mies tykkää ja minusta köynnökset olisivat valtavan kauniita. 
  • Mansikoita haluaisin myös yrittää kasvattaa ja niitä tykkään syödä itsekin. 
  • Tomaattien kasvatus onnistuessaan olisi hyödyllistä omaa käyttöä ajatellen, koska tomaatit ovat hyviä ja kylläpäs oranssit kypsyneet tomaatit olisivat niin kauniita kuvata ja katsellakin; ja miksei raakileetkin.
  • Eilen lueskelin kuinka joku on onnistunut kasvattamaan avomaalla kohopenkissä vesimeloneita. No mutta sellaisessa minäkin haluaisin onnistua. 

En nyt äkkiseltään muista, että tulikohan tässä nyt kaikki mitä tällä hetkellä päässä on pyöriskellyt hyötykasvatuksen osalta mutta kyllä tuossakin jo puuhaa piisaisi yllin kyllin, mikäli kaikkea kokeilisi ensi kesänä. Välillä mielessä on pyörinyt kasvihuoneenkin rakentaminen mutta toisaalta kasvihuone voi olla ongelmallinen mökillä, jossa ei pysty kuitenkaan huolehtimaan jatkuvasti kastelusta.

Pää on täynnä kaikenlaisia muitakin suunnitelmia puutarhan suhteen mutta kesä vasta näyttää mitä kaikkea tapahtuu ja valmistuu. Työstän asioita kuitenkin aina niin, että teen kun tekeminen tuntuu mukavalta ja kivalta, koska puutarha ei joka tapauksessa ole koskaan valmis. Starttaus tähän kesään on viimeistään toivottavasti huhtikuun alussa, jolloin olen viikon lomalla mökkipuutarhani parissa. 

Ellen sitten innostu aloittelemaan siemenistä esikasvatuspuuhia jo kotosalla... Sellainenkin houkuttaisi kokeilla. 


maanantai 9. helmikuuta 2015

Puutarha-aiheinen haaste

Sain puutarha-aiheisen haasteen Annilta Hämäläisen puutarhablogista, kiitos! Tämäpä olikin oikein mukava juttu näin vähäaiheisen talvibloggailuni keskelle. Tykkään niin kovasti kuvista, joten päätin koristella vastaukseni vanhoilla kuvilla. Osa on kuvattu Gran Canarialta ja osan Kreetalta. 


1. Minkä kokoinen puutarha sinulla on?

Periaatteessa puolen hehtaarin puutarha, josta ainakin puolet on ihan vain metsää. Eli voisi ennemmin sanoa, että puolen hehtaarin metsä, jonka keskelle on rakennettu mökki ja mökin ympärillä kasvaa ja laajenee pikku hiljaa ensimmäinen oma puutarhani. Yritän pitää puutarhan ns. järkevissä mitoissa, jotta siitä ei tule liian työläs hoitaa, koska puutarha tosiaan sijaitsee mökillä. Mutta toisaalta järkevillä kasvivalinnoilla puutarhaa pystyy laajentamaan nykyisestä ihan reippahasti ilman, että pääsee katastrofia tapahtumaan, jos kesällä tulee vaikkapa parin-kolmen viikon tauko mökille menemisessä. Tai ainakin voin yrittää tavoitella katastrofivapaata puutarhaa. 


2. Kuvaile viidellä sanalla unelmiesi puutarhaa.

Unelmieni puutarhasta löytyy:
Luonnollisuutta, epäsymmetrisyyttä, luonnonkivetystä, korkeuseroja, runsautta.


3. Nimeä mielestäsi parhain kevät- ja syyskukkija. Miksi juuri ne?

Tämä kysymys on minulle itseasiassa erittäin hankala. Olen ostellut kasveja puutarhaani perehtymättä kauhean hyvin kukinta-aikoihin. Minulle ei välttämättä tärkeintä ole se, että kasvissa on kauniit kukat vaan olen saattanut ihastua lehtiin tai kasvin kasvutapaan (esimerkiksi muodostaa tuuheaa mätäsmäistä kasvualuetta kuten Ohotanmaruna), jolloin kukinta-aika on merkityksettömämpi. Tosin, joidenkin kasvien kohdalla kukinnan paljastuminen on saanut ihastumaan kasviin entistä enemmän. 

Mutta sanotaanpa parhaaksi syyskukkijaksi kasvi, jota omassa puutarhassani ei vielä ole eli sinipallo-ohdake. Olen istuttanut sitä lapsena vanhempieni pihalle ja tuolloin ihastuin kasviin heti nähdessäni sen puutarhamyymälässä. Lehtimätäs itsessäänkin on kaunis mutta kukkiessaan kasvi näyttää upealta. Puutarhani huutaa istuttamaan sinipallo-ohdaketta tulevana kesänä. Ehkä ihastukseni sinipallo-ohdakkeeseen aiheutti sen, että ihastuin ensisilmäyksellä myös ruskoakeenaan: kaunislehtinen matala erilaisessa värimaailmassa pallomaisesti kukkiva ihanuus. 

Kevätkukkijan sijaan valikoin enemmän ehkä alkukesän kukkijan. Kasvituntemukseni on vielä melko suppea, joten nappasin puutarhasta jo löytyvistä sammalleimun, jonka kukintaa odotan alkukesälle ihan hirmuisesti. Ehkäpä tulevana kesänä en pääse vielä siihen näyttävyyteen, joka mielessäni siintää muutaman vuoden päässä kunhan sammalleimut leviävät puutarhapuron ympäristössä. 


4. Lempi puusi? Kasvaako se puutarhassasi?

Lempipuuksi täytyy sanoa vaahtera tai kirsikkapuu. En taida osata valita näiden kahden väliltä, koska vaahterassa minua viehättää erityisen paljon kauniit lehdet ja upea syysväritys kun taas kirsikkapuussa ihan mielettömän kaunis kukinta. Valitettavasti kumpaakaan ei kasva puutarhassani; ainakaan vielä. :)


5. Miten puutarhassasi hoituu kastelu?

Olen tähän asti ollut sellainen hulda huoleton ja luontoäiti on saanut hoitaa kastelun puutarhassani. Ainoastaan heti istuttamisen jälkeen olen hieman paremmin huolehtinut kastelusta pääsääntöisesti ihan perinteisen kastelukannun avulla. Meillä on myös mahdollista vetää pitkällä letkulla vesi halutulle alueelle ja suihkutella siten mutta tämän hetken istutusten määrän osalta minusta olisi työläämpää levittää ja kerätä se letku kuin juoksennella hetki kastelukannu kourassa. 

Hetkinen, olenpas sittenkin erään kukan osalta hieman panostanutkin kasteluun; nimittäin kukonharjoille laitoin kuumimpina aikoina kaksi puolentoista litran limupulloa multaan ylösalaisin täynnä vettä. Tämänkin tajusin vasta kantapään kautta, sillä istuttamisen jälkeen kukonharjat meinasivat kuolla veden puutteeseen jo ensimmäisen viikon jälkeen. Onneksi ne virkosivat ja siitä lähtien huolehdin, että vettä riittää myös silloin kun en ole itse mökillä sitä tarjoamassa. 


Tällaiset kysymyksiä sisältävät haasteet ovat mukavia mutta päädyin olemaan haastamatta itse nyt suoraan ketään.