torstai 25. toukokuuta 2017

Mökin tarina

Viime vuonna törmäsin mökkiaiheiseen kirjoituskilpailuun, jossa sai vapaasti valita tekstin pituuden ja kirjoitustyylin. Pääasia oli, että kirjoitus liittyi mökkeilyyn. Kilpailuaika päättyi 31.8.2016 ja kilpailun voittajat valittiin huhtikuun 2017 loppuun mennessä. Minun tarinani kuului niihin, jotka saivat vain kiitoskirjeen kilpailuun osallistumisesta, joten voin hyvillä mielin julkaista sen nyt täällä. 

Tarinan ajatus on, että välissä kulkevan runon voi irroittaa tarinasta ja lukea kummatkin omina teksteinään tai lukea yhtäjaksoisesti, jolloin runo ja tarina täydentävät toisiaan. Siis tässä meidän mökin ja sitä kautta myös puutarhan tarina sekä muutama vanha kuva rakennusajalta (ensimmäinen kuva ennen rakentamisen aloittamista). 

_________________________________________________________________________________

Oma mökki, haave ikuinen;
kuinka ihmeessä voimme saavuttaa sen?
Odotus, ei unelmat sitä kestä!
Aika juoksee, usko karkaa sydämestä.

Lainamökki, melkein pienempi kuin nykyisen mökin makuuhuone. Ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä; tai kyllähän veden sai juoksemaan, jos nappasi ämpärin kainaloon ja pisti juoksuksi. Mutta silti kyseisellä mökillä viihdyimme puolisoni kanssa suuren osan vapaa-ajastamme, vaikka samaan aikaan monet muut ikäisemme olivat juhlimassa ravintoloissa. Niin mökkiä kuin pihaakin olisi ollut mukava laittaa kauniimmaksi mutta rahaa ei halunnut suuria summia investoida paikkaan, joka ei ollut oma.

Vaan kerran, kun kotiin saavuin;
oli puoliso ajan varannut, ei sijaintia kertonut.
Hyppäsin autoon, matkaan lähdimme;
Puolessatoista tunnissa, perille saavuimme.

Muistan vieläkin sen torstain kun saavuin työpäivän jälkeen kotiin ja puolisoni kertoi sopineensa näytön; sen enempää hän ei hiiskunut. Kihisin uteliaisuudesta, minkä vuoksi 130 kilometriä tuntui ikuisuudelta. Perillä meitä odotti muutamia vuosia takaperin harvennushakattu metsä ja kaatosade; kuinka kauniilta voi tuollainen alue näyttää huonollakin säällä. Välittömästi silmissä siinsi mielikuva tuolle paikalle rakennetusta mökistä ja se näky oli jotain niin kaunista, että voidaan puhua rakkaudesta ensi silmäyksellä; oma piilopirtti metsän keskellä kaukana muista ihmisistä. Paikka, jossa voi olla juuri niin epäsosiaalinen kuin haluaa. Ja kun itse rakentaa, saa sellaisen mökin kuin haluaa; tai ainakin sellaisen, jonka rakentamiseen rahat riittävät. Paikka ei ole suosittua mökkipaikkakuntaa, koska järviä ei ympäristössä ole mutta meille sijainti on juuri täydellinen.


Kaksi köyhää, asuntovelkaista.
Ei oo puutetta muusta, vain rahasta.
Mut’ riski, se täytyy joskus ottaa;
jos vain pankki luottaa ja lainoittaa.

Yleinen taloustilanne oli aika huono, joten pidimme itseämme hulluina päätöksestämme; lähteä nyt rakentamaan mökkiä lainarahalla. Mutta toisaalta, hyvä taloussuunnittelu auttaa aina ja laskemat tehtiin niin, että kaikissa mahdollisissa tilanteissa mökin pystymme pitämään. Pahimmissa vaihtoehdoissa kodin joutuisi myymään mutta mitä merkitsee kaupunkikoti oman mökin rinnalla? Meille ei mitään. Meidän oikea ykköskoti on mökki ja kaupunkiasunto on kakkoskoti; paikka, jossa asumme arkisin pystyäksemme käymään töissä, jotta rahaa riittää mökin ylläpitoon. Toki kaupunkiasuntoakin kutsumme kuitenkin ihan kodiksi. Valintamme aiheutti paljon uusia valintoja, koska kaikkeen raha ei mitenkään riitä. Talouteen vaikuttavia yllätyksiä on ollut matkan varrella mutta kannustin järkeviin valintoihin on ollut mitä suurin: oma mökki.



Ei ole aina helppoa, ei.
Vaatekaupan ohi kuljet, silmäsi suljet!
Valitse, ostatko puutavaraa vai ostatko paidan?
No, mieluummin rakennan mökille aidan.

Keväästä 2012 lähtien kaikki vapaa-aikamme kului rakentaessa, sillä suurimmilta osin olemme edistäneet mökkiä ihan kaksin. Puolisoni on onneksi erittäin taitava rakennusteknisissäkin asioissa ja hyvällä opastuksella konttorirotastakin kehkeytyi oikea Raksa-Rane; vai pitääkö sanoa Raksa-Raija. Vuoden 2012 kesäloma oli fyysisesti kaikkein raskain, sillä minkäänlaisia pesutiloja ei ollut ja öitä vietettiin alkuvaiheessa pakettiauton takakontissa. Ensimmäinen yö mökin makuuhuoneessa huonojen patjojen päällä oli mahtava, vaikka edelleen pesumahdollisuus puuttuikin. Sinne me kääriydyimme: peittoon, likaan ja unelmaan.


Kas, musta pilvi päällämme pyörii.
Vaan kuinka se pörisee ja villisti hyörii?
Ei pilvi ollutkaan, kärpäsiähän ne!
”Olisiko aika suihkun?”, totesimme.


Aika monta päivää pystyy ihminen hikoilemaan rakentaen ilman peseytymistä mutta kärpäsiähän se kerää ympärille pyörimään. Mahdolliset vierailijat olisivat varmasti pyörtyneet jo heti kiinteistön rajalla. Väsymys ja likaisuus toivat mukanaan huonon huumorin, joka piti kaikki mahdolliset parisuhderiidat poissa. Rakennusprojekti on nimittäin melkoinen koetinkivi parisuhteelle, minkä alle toiset nujertuvat mutta meidän suhdettamme se vain syvensi. Matkaan on kaiken positiivisen lisäksi mahtunut esimerkiksi murtunut ranne, murtunut nilkka, hirsien väliin jäänyt sorminahka sekä lukuisia pienempiä nirhamia. Toiset sanovat, että jokin omaisuus on selkänahasta revitty. Me vitsailemme, että mökki on sorminahasta revitty ja hirsien väliin veri vuodatettu.


Vihdoin valmistui sauna ja löylyä riittää.
Kipeät lihakset iltaisin kiittää.
Onko valmista jo? No tietenkään ei;
Lisärakentaminen ahkerat mukanaan vei.

Ensimmäisistä löylyistä nautiskelimme lattialla seisten, sillä lauteita ei oltu vielä rakennettu. Vaan sehän riittää, että kiuas on asennettu paikoilleen ja vesi virtaa porakaivosta suihkuun; siitä vain saunaa lämmittämään. Peseytyminen lämpöisessä saunassa tuntui mahtavalta ja sen ensimmäisen kerran muistaa ikuisesti. Mökki valmistui muutenkin pikkuhiljaa; kaikki mahdollinen aika käytetiin rakentamiseen ja kyllähän se kieltämättä alkoi uuvuttamaan. Kuitenkaan ahertamista ei malttanut lopettaa vaan tähän päivään mennessä piha-alueelle on rakennettu neljä liiteriä ja kaunis puutarhakin on saatu syntymään. Mökin lopputarkastuksen jälkeen ahertamisen uuvuttavuus katosi, koska ei ollut enää virallisia aikataulupakotteita. 


On kukkia, luontoa, liitereitä ja tupa;
rentouttava piilopirtti ja ihan oma lupa. 
On melkein kuin taivas, kuka uskonut ois. 
Omaa paratiisiamme ei kukaan viedä voi pois. 

Jos totta puhutaan, mökistä puuttuu edelleen listoitus sisätiloista ja sokkeli on pinnoittamatta. Mutta into on vetänyt nimenomaan pihatöihin ja ehtiihän nuo listat ja sokkelin hoitamaan myöhemminkin. Muilta osin mökki on ollut valmis jo pidemmän aikaa. Mökillä voi puuhastella juuri sitä mitä haluaa ja juuri sellaisena kuin haluaa. Ei tarvitse koreilla, ei esittää mitään. Eipä mökin lähettyvillä juuri edes koskaan näe ketään. Mökki on meille meidän yhteinen ja tärkein paikkamme, jossa vietämme aikaa aina kun mahdollista. Moni ei sitä ymmärrä mutta muiden ei tarvitsekaan ymmärtää. Kaikesta muusta maallisesta omaisuudesta voimme luopua mutta mökistä emme koskaan luovu. 

Mökillä silmät ja sielu lepäävät. Mökillä elämme keskellä unelmaamme.

Sisääntulo ja panoraamaleikkiä rakennusaikana eli minä raksavaatteissa

Ja samaa leikkiä mökin suuntaan

Loppukesältä 2016

Loppukesältä 2016 (vertaa aikaisempaan kuvaan samasta kuvakulmasta, jossa mökki peittyi osittain nuorien mäntyjen taakse; tässä kuvassa liiteristä puuttuu vielä maali ja muutamia puutarhan edistysaskeleitakin on kuvaushetkellä ollut vielä tekemättä)

maanantai 22. toukokuuta 2017

Lisää kylmänkukkien taidetta

Kuvattu 13.5-14.5.2017

Kylmänkukat ovat kyllä oikein taideteoksia, jotka vetävät kameraa puoleensa. Jokainen nuppu ja jokainen sekä kukkiva että kukinnan ehtoopuolella oleva kukka on hyvin yksilöllinen ja kuvauksellinen. Siispä lisää kuvia tarhakylmänkukista. 

Violettia taidetta; tässä nuppu on jo aloittamassa pikkuhiljaa kukintaa

Vierellä korkeammalla jo kukinnan päättävä kukka

Tämä poseerasi aikaisemmin täydessä kukassa...

...ja lopettaa kukinnan näin kauniisti nuokkuen



Eikä unohdukseen jää kauniit lehdetkään ja varren karvahipsukat


lauantai 20. toukokuuta 2017

Uusia hankintoja

Kuvattu 14.5.2017

Tämän vuoden ensimmäiset kasvihankinnat ovat saapuneet ja istutettu 14.5.17. Ensisijaisesti ihastuin kahteen koristeheinään, joita halusin saada uusittuun kukkapenkkiin viiruhelpin kaveriksi. Edelleen mielikuvissa siintää tyylikäs "heinäpenkki", jossa eriväriset heinät luovat hienon värimaailman; tummaa, punaista ja valkovihreää. 

Mustakäärmeparta

Hurmesilkkiheinä

Hurmesilkkiheinä näyttää nyt pääsääntöisesti vihreältä mutta tässä pitäisi latvuston olla punainen ja punaisen sävyn syventyä kesän edetessä. Jostakin luin, että tämä saattaisi olla hieman talven arka mutta toivon, että pärjää ja leviää hyvin. 


Kauempaa katsottuna pikkuruiset taimet eivät näytä vielä juuri miltään ja todennäköisesti eivät tänä kesänä ehdi kovinkaan paljon vielä leviämäänkään. Siispä ajattelin täyttää tyhjiä kohtia käymällä jossakin vaiheessa puutarhamyymälässä ostamassa jotakin kivoja kesäkukkia tähän sekaan. Kivireunuksen vierelle istutan myös luultavasti jotakin maksaruohoa. 


Nämä eivät olleet ainoat tilauksessa tupsahtaneet kasvit (tietenkään) vaan ostoskoriin tuli siirreltyä myös seuraavat hankinnat:
  • Koristebataatti Bright Ideas Black (lankesin, vaikka onkin ns. "kesäkukka")
  • Keijunkukka Black Olive (juurakko)
  • Pioni Celebrity (juurakko); tämän pitäisi olla vahvavartinen, jossa kukinta ei laita koko kasvia lerppumaan
  • Mesisilkkiyrtti Green Parrot (tätä on ollut aikaisemminkin mutta melko heikolla kasvulla; uusi yritys)
  • Sinilemmiö
  • Vuoriarho (viime kesänä hankitut tapoin lähes heti; yritän vielä kerran)
  • Ristikki

torstai 18. toukokuuta 2017

Grillin luonnonkivimuurin jatkamista

Kuvattu 14.5.2017

Grillin luonnonkivimuuraus sai viime viikonloppuna jatkoa eli sain muurattua siihen korkeuteen kuin oli tarkoituskin. Päälitason pinnoitin liuskekivillä. Muurauksen annettiin kuivahtaa yhden yön ajan ja lauantaina puolisko rakenteli muurauksen päälle neliskanttisen muotin piippuvalua varten ja valutteli mössöt muotin sisään. 


Piippu saa viikon verran kuivua ja sen jälkeen muotti napataan pois ja katsotaan miltä lopputulos näyttää. Jos kaikki menee ja onnistui suunnitellusti, jossain vaiheessa kesää pinnoitan tämän pikkuisilla liuskekivillä ja katson kuinka pinnoitus kestää. 



keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Unohtuneet ilahduttajat

Kuvattu 13.5.-14.5.2017

Muisti tekee välillä tepposet, sillä alkukeväästä kuvittelin, että olen syksyllä laittanut vain krookuksia multaan muhimaan mutta en muita sipulikukkia. Tässä kevään myötä totesin, että jotain tulppaaneitakin olen lehtien perusteella laittanut mutta muuta en tietenkään.

Yhtenä päivänä kuitenkin tajusin, että ostinhan minä hyasintteja (näin muisteli siskonikin hänelle tätä tarinoidessa). Mietin, että mahdoinkohan unohtaa laittaa ne maahan kun ei ollut mitään mielikuvaa mihin ne muka olisin istuttanut eikä kukkapenkeissä näkynyt alkujakaan. Ehdin olemaan jo aika harmissani ja oletin törmääväni jossain vaiheessa sipulipussukoihin.

Vaan... Perjantaina mökillä odotteli terhakat hyasinttien alut mullassa. Jippii!


Siinä samassa palautuivat syksyiset mielikuvat siitä hetkestä kun sipuleita maahan sijoittelin ja mietin miten ne asettelisin. Kuinka ihmeessä voi ihmisen mieli tyhjentyä näin totaalisesti. Pääasia on, että sipulit ovat maahan päätyneet ja jossakin vaiheessa saan nautiskella hetken ihanista hyasinteista kukkapenkissä. 


Ei hyasintit ainoita unohduksen kohteita olleet sillä ns. havupenkistä alkoi pilkistelemään lehtiä. Muistan kyllä, että istutin tämän istutusalueen toiseen päätyyn kasveja mutta näemmä olen hankkinut kallionauhustakin ja istuttanut sitä tuonne taustalle. Kesä näyttää oliko hyvä idea vai ei. Joka tapauksessa olen iloinen unohtuneesta hankinnasta ja toivon, että se näyttää hyvältä tuolla. Havut jäävät kylläkin koon suhteen toistaiseksi vielä kallionauhuksen jalkoihin.  


Kallionauhus

Ps. Toisessa kukkapenkissä minulla on tummalehtistä (luumu) kallionauhusta. Vielä ei näy pienintäkään elettä siitä, että sieltä pyrkisivät maan pinnalle nousemaan. Toivon, että se johtuu ihan vain siitä, että ko. kukkapenkki on varjoisammassa kohdassa kuin näiden kallionauhusten koti ja pian sieltä jo kurkottelevat valoa kohti. 

Ja 17.5.17 illalla vielä pieni lisäys tähän julkaisuun. Facebook muistutteli minua, että vuonna 2015 tähän aikaan hyasintit olivat jo ihan täydessä kukassa ja nyt vasta noin pikkuruisina alkuina. Hieman myöhässä siis kevät. :) Alla samoihin aikoihin kuvattuja kuvia vuodelta 2015:





maanantai 15. toukokuuta 2017

Kasvua

Kuvattu 13.5.-14.5.2017

Viime viikolla murehdin alppipiikkiputken tilannetta, sillä edeltävänä viikonloppuna ei maan pinnalla näkynyt vielä mitään. Alppipiikkiputki on niin kaunis kasvi, että sen säilyminen tuntuu ihan pakkomielteeltä ja haluaisin siitä kasvavan kunnon pöheikön ajan myötä. Yritin ajatella, että ehkä se ei vielä vain ole säistä johtuen sieltä jaksanut tupsahtaa maan pinnalle ja se ajatus oli myös totuus; perjantaina mökillä odottelikin jo pienet mullan seasta kurkistelevat alut eli huoli oli turha. 

Alppipiikkiputki

Kameran eteen pääsivät myös muutamat muut ahkerat kohti aurinkoa ponnistelevat kasvit. Kultatyräkki on myös mielestäni useassa eri kasvuvaiheessa hyvin kuvauksellinen. Tällä hetkellä minua viehättää lehdistössä oleva punerva sävy. 

Kultatyräkki

Kääpiöjapaninakileijan söpöt lehdet

Tarha-alpi alexander eli valkovihreälehtinen versio

Hiekkamaruna oli pikkuruisena taimena nukkapintaisine lehtineen erittäin suloinen kasvi ja pakkohan sitä oli ostaa. Istutin sen etupihan kukkapenkkiin yhteen päätyyn ja viime syksynä sain todeta, ettei tämä ole mikään pienen kukkapenkin eikä ehkä isommankaan kukkapenkin kasvi. Tämä leviää valtavaa tahtia ja jo yhden kesän aikana pikkuruisesta taimesta tuli valtavan laajan alueen peittävä kasvusto. Alla olevassa kuvassa näkee kuinka vahvaa vartta tämä kasvi kasvattaa. Ihana tämä lehdistö on edelleen eli minun täytyy vain löytää tälle oikea paikka, jossa se saa kasvaa kesät rauhassa (ja keväisin aina julmasti leikkelen puutuneet varret pienemmäksi). 

Hiekkamaruna

Aika kaljulta kukkapenkit näin kaukaa katsoen vielä näyttävät, vaikka paljon on lisää kasvua jo tapahtunutkin. Nyt tarvittaisiin ripaus vesisateita (ei enää toivottavasti maata kylmettäviä lumisateita) ja sen jälkeen reippaasti lämpöä niin kasvit pyrähtäisivät oikein kunnolla tähän uuteen kauteen. 



lauantai 13. toukokuuta 2017

Kylmänkukat kukkivat

Kuvattu 6.5.2017

Tarhakylmänkukka poseerasi jo aikaisemminkin kauniina karvapallerona; nyt pääsevät poseeraamaan kauniisti kukkivana. 


Violetti on lempivärini mutta nyt kyllä valkoinen kylmänkukka vie voiton kuvauksellisuudessaan tällä kertaa. Valkoinen väri karua maata vasten näyttää niin raikkaalta ja kauniilta. 

Upea tämä violettikin on ja livenä enemmän mieleen

Ihanat karvat terälehtien ulkopuolella

Hyvää vauhtia kasvavat myös jaloakileijani

Ensimmäinen puutarhan suihkulähde laitettiin jo pääsiäisenä toimintaan ja siitä julkaisinkin aikaisemmin jääaiheisen julkaisun. Toinen pienempi suihkulähde pääsi vauhtiin viime viikonloppuna. Molemmat purot ovat vielä ilman puropumppua, koska ei haluttu ottaa mitään riskiä pumppujen jäätymisen suhteen. Nämä suihkulähdepumput sen sijaan ovat sen verran halvempia, että uskaltauduttiin ottamaan riski. 

Aikaisemmin olemme saaneet laitettua purot päälle jo huhtikuun alkupuolella, joten kyllä tämä kevät tuntuu ihan älyttömältä. Edelleenkin ennusteet lupailevat melkoisen matalia lämpötiloja vuodenaikaan nähden. 


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Luonnonkivimuurausta

Kuvattu 6.5.2017

Olen aina ihastellut erikokoisista luonnonkivistä tehtyjä muurauksia mutta en ole koskaan kokeillut tehdä sellaista itse. Paitsi... Nyt sekin on tullut kokeiltua eli tässä lisää viime viikonlopun ahertamisen tuloksia. 

Viime syksynä puoliskoni valoi betonista grillin rungon isojen kivenlohkareiden keskelle ja nyt grillin työstämistä on jatkettu niin, että ryhdyin muuraaman takaosaan luonnonkivimuuria. Muurin sisällä kulkee piippu. 




Se tunne kun on edessä kasa kiviä sekä satsi betonia ja pitäisi aloittaa ilman mitään kokemusta. Loin päässäni etukäteen mielikuvan miltä kivimuurin pitäisi lopulta näyttää enkä osaa olla tyytyväinen, jos lopputuloksesta tulee vähänkään huonompi. Eli asetan itselleni aina suuret onnistumisen paineet. 

Tässä projektissa meinasi tulla aika isokin kiukku kun betoni työstäessä lähti valumaan kivien väleistä, vaikka kuinka yritin rakoihin laitella pienempiäkin kiviä. Betoni oli ehkä hieman liian löysähköä mutta silti tuli ajateltua, että en vain osaa tätä. Mietiskelin jo mielessäni, että tästä tulee karmiva kun kivistä ei näy mitään vaan kaikki kivien pinnat ovat ihan harmaassa betonissa. Kiukuttelin ihan turhaan puoliskollenikin, joka silti ihanana ihmisenä pyrki tsemppaamaan minua. 

Luovuttaminen ei itselleni ole kuitenkaan ratkaisu vaan jatkoin muurausta niin kauan kunnes betoni loppui (kesken). Päätin antaa rakennelman hetken olla, minkä jälkeen hain ämpärillisen vettä ja sienen ja kokeilin putsata runsaan veden avulla kivien pintoja. Ilo oli valtava kun huomasin pintojen puhdistuvan erittäin hyvin. 



Kaikki kiukku ja mieliharmi tehdessä oli täysin turhaa ja olen aikaansaannokseen erittäin tyytyväinen. Tätä oli tarkoitus tehdä korkemmalle mutta betonin loputtua kesken, jatketaan muurausta seuraavalla kerralla. Muurauksen päälle on ajatuksena tehdä liuskekivistä taso, jonka päältä jatketaan varsinaista piipun muurausta muotin avulla. 


Betonipinnalla olevat grillin seinämät olen ajatellut pinnoittaa tummalla liuskekivellä kuten myös muotin avulla valettavan piipunkin. Katotaan miten pinnoitus ajan myötä pysyy vai pysyykö ollenkaan. Ainakin täytyy kokeilla. 


Grilli on tosiaan tehty aika syvään monttuun. Montun reunamat koostuvat rakennusaikana mökin perustusten tieltä pois kaivetuista suurista kivistä ja päälle puoliskoni rakensi katon. Katon päälle on laitettu puukehikko, jonka sisälle laitamme multaa ja toivomme mullan sammaloituvan. 

Tämän paikan haaste on se, että keväisin monttuun keräytyy ympäröivästä maaperästä sulava vesi. Sen tiesimmekin jo projektiin ryhtyessä ja aika näyttää kadummeko valintaa. Pumpun avulla olemme pumppailleet kertyneet vedet pois. 

Paljon tässä riittää vielä puuhasteltavaa, ennen kuin grillipaikka on valmis. Grillailtu tässä on silti jo aika paljon, jopa lumisateessa keskellä talvea. 

Grilli ei varmasti jää ainoaksi paikaksi, johon kivimuuria tulee tehtyä muuraamalla. Ajatuksia on jo päässä mutta aika kertoo mitkä niistä ajatuksista toteutuvat. 

Ympäristö tulee somistumaan ajan myötä

Viime syksynä kuvasin ja julkaisin alla olevan videon tulevasta grillipaikasta, joten laitan sen vielä tähän toiseksi "ennen" kuvaksi. 




Tällaiselta näytti ennen grillin muuraamista

Ps. Koska arvostan hyvää asiakaspalvelua, haluan lisäksi antaa kehuja Kivikopla Oy nimiselle yritykselle. Tarvitsin pieniä liuskekiviä pienen määrän eli en ollut asiakas, josta olisi sillä hetkellä ollut tiedossa suuri rahatulva. Siitä huolimatta palvelu oli erinomaista ja löysin juuri mitä tarvitsinkin. Valikoimakin näytti olevan erittäin hyvä, joten tiedän kyllä mistä kiviä myöhemmin ostan kunhan saamme omakotitalohaaveemme aikanaan toteutettua (ja pääsemme siihen vaiheeseen, että alamme kunnolla laittamaan pihaa). Ehdottomat suosittelut jos etsit hyvää kivimyymälää. Myymälä sijaitsee Espoossa mutta tekevät toimituksia kuulemma mihin vaan mihin kuljetuskalustolla pääsee.