Violettia ja oranssia

Kuvattu 25.6.-26.6.2016

Nyt en enää kunnolla hahmota enkä jaksanut blogista tarkistaa, että oliko se viime vai edellinen kesä kun kuljetin keisarinkruunut vanhempieni pihasta mökille. Sen varmaankin tarinoin jo silloin, että nämä ovat muisto mammasta eli äitini äidistä. Lapsena olen kuljettanut mamman pihasta nämä vanhempieni pihaan ja nyt ne ovat mökillä muistona. 

Tällä hetkellä keisarinkruunujen lisäksi vieressä kukkii jalopähkämö ja yhdessä ne muodostavat upean väriyhdistelmän: violetti ja oranssi. Tästä kun mennään muutamia kesiä eteenpäin niin kasvit ja kukinta runsastuu ja yhdistelmä näyttää entistä hienommalta. 

Alla olevassa kuvasa etualalla näkyy kiven vieressä uudet sinipallo-ohdakkeen taimet ja niiden edustalla tädiltäni saadut matalaksi jäävät auringonkukat. Tästä kuva- ja katsomiskulmasta näyttää mukavan vehreältä ja ihanan värikkäältä; odotan kovasti kasvien runsastumista. Saattaisin kuitenkin kaivata tähän jotakin valkoisenakin kukkivaa. 

Muutenhan tämä viime kesänä jo niin vehreä istutusalue näyttää terassin suunnasta katsottuna hieman tyhjältä, koska siitä kuoli kallionauhukset ja lisäksi olen siirtänyt tässä olleet kuunliljat muualle (uusista kodeista kuvat myöhemmin). Ja tosiaan patjarikotkin kupsahtivat, mitä olen murehtinut jo aikaisemminkin. Violettilehtisiä kallionauhuksia jouduin oikein metsästämään, jotta löysin itselleni uudet taimet ja Espoon Prisma loppujen lopuksi pelasti minut. Ihan etualan tyhjässä alueessa on väliaikaismajoituksessa puroprojektin alta pois siirtämäni mehitähdet eli niille täytyy löytää uusi koti ennen kuin ostan etualalle uusia taimia. En vain tiedä mitä siihen haluaisin ylipäätään istuttaa. 

Loppuun kuva yllä olevassa kukkapenkissä näkyvistä kukonharjoista, joita tätini jälleen minulle on edellisinä vuosina keräämistään siemenistä kasvattanut. Näistä ei tarkalleen taas tiedä minkäväristä kukkaa tulee, vaikka tätini onkin merkinnyt minkävärisistä siemenet on kerännyt. Lopputulema voi kuitenkin olla ihan jotakin muuta kuin alkuperäinen. Kauniitä nämä ovat joka tapauksessa ja olen iloinen, että tätini näitä jaksaa minulle kasvatella. 

Keskipihan kivikkopuutarha

Kuvattu 12.6.2016

Nyt vielä sellaisia kuvia, joissa kuvien ottamisen jälkeen on taas jo tilanteet muuttuneet mutta minkäs sille voi, ettei blogi meinaa oikein pysyä muutoksissa mukana. :)

Alla oleva on muodoltaan edelleen lempi kukkapenkkini, jos yksittäisiä kohtia ajatellaan; etualalla tyhjä multa-ala oli viime kesänä täytetty isotähtiputkella, joka ei talven yli selvinnyt. Tässä kukkapenkissä oli vierekkäin kaksi ohotamarunaa, joista toisen siirsin etupihalle 

Ja siinä vielä epätoivoisesti on paikoillaan kuollut sitruuna-ajuruohopöheikkö; en ole löytänyt uusia taimia tilalle

Tässä näkyy menetetyt ruskoakeenani vaan nytpä niiden tilalla on jo uudet eli uutta kuvaa täytyypi ottaa

Onneksi harmaa-ajuruoho on tässä ilahduttanut kukinnallaan

Harmaa-ajuruohon vierellä alkaapi hieman olemaan ahdingossa lempimaksaruohoni, jolle en lajiketta tiedä edelleenkään. Ihan yhtä runsaana ei tämä maksaruoho talven jäljiltä kasvanut kuin aiemmin mutta pääasia että selvisi hengissä. En uskaltaisi millään siirtää sitä muualle harmaa-ajuruohon alta pois, jottei suutahda paikkamuutoksesta. Ehkä täytyy ohjata harmaa-ajuruoho väistämään tämä asukas. 

Masentava näky? Tästä kuoli tosiaan patjarikot, kallionauhukset ja keijunkukat. Kuunliljat ovat lähteneet tosi huonosti kasvuun. Vaan enää ei tämä näytä tältä eli tämäkin kaipaa uusia kuvia muutoksista. :) 

Jalopähkämö

Kurottelua korkeuksiin ja uusia ostoksia

Edelleen jatkuvat tarinat ja kuvat viikonlopulta 26.-28.6. Ihan ensimmäiset mökille istuttamani kasvit olivat mehitähtiä (alkukesä 2014) ja nyt nämä tähdet ovat lähteneet kurkottelemaan kohti korkeuksia eli piakkoin (ellei nyt jo ole) on kukintaa tiedossa. Näissä en kylläkään varsinaisesti tätä kukintaa odota ja kaipaa, koska mehitähdet ovat mielestäni kauneimmillaan ihan ilman korkealle sojottavaa vartta mutta toisaalta kukinnasta saa varmasti hienoja kuvia otettua. 

Hups, rikkaruohokin siellä vasemmassa alakulmassa kurkkii

Aika kestäviäkin nämä tuntuvat olevan sillä tämä punertava kaunotar on viime kesänä hautautunut hetkeksi sepelin alle ja lisäksi tänä kesänä joutui tallottavaksi. Multalavojen kuljettaja vahingossa astui suoraan tämän päälle ja ajattelinkin jo, että siinä meni se mutta niin vain korkeaa kukkavartta puskee. 

Mehitähdistä maksaruohoihin sillä 28.6. pääsin kuvaamaan jo paremmin lusikkamaksaruohon kukintaa. Aikaisemmin ihmettelin/ihastelin yllättävää väriyhdistelmää mutta tuolloin kuvatessa kukat eivät olleet vielä auenneet. Nyt toivottavasti siellä kukitaan jo täyttä häkää, joten lusikkamaksaruohokuvia on varmasti tulossa myöhemmin vielä lisää, koska tämä värikokonaisuus on vaan niin hieno. Ja muodotkin tässä ovat upeat; lehdet kuin pienet ruusut ja kukat kuin tuikkivat tähdet. 

Perjantaina 26.6. ajoin lempipuutarhani (Puutarhakeskus Jaakkola Forssassa) kautta mökille, josta nappasin mukaani etukäteen tekemäni tilauksen. Lapsuuteni ihastus on sinipallo-ohdake ja sitä istuttelin aikoinaan vanhempieni pihaan. Täytyihän sitä mökillekin saada, joten kolme taimea ovat nyt löytäneet paikkansa ja toivottavasti viihtyvät. Tämä kasvi ei taimivaiheessa näytä kylläkään kauhean hyvältä mutta onneksi tiedän mitä on odotettavissa kunhan kasvu lähtee kunnolla vauhtiin. Taimet töröttävät alla olevan kuvan ihan keskellä. 

Aikaisemmin tässä kohtaa oli kivikeko, jossa törötti aurinkokennovalo mutta kivet ja valo saivat väistyä. Minulla oli pakkomielle saada sinipallo-ohdake juuri tähän, koska kivilaattojen toisella puolella on istutettuna ruskoakeenaa. Sinipallo-ohdake on melko korkea ja siihen tulee ihanat siniset kukkivat piikkipallot kun taas ruskoakeena on matala, johon tulee valkoiset pienet kukkivat piikkipallot. 

Vieressä näkyvät kääpiökatajat muuttavat tänä kesänä johonkin muualle

Yllä olevan kuvan vasemmassa alakulmassa kukkii harmaa-ajuruoho, joka tämän muutostyön myötä joutui nousemaan toisesta reunasta ylöspäin. Koukkasin lapiolla riittävän syvälle mullan alle ja käänsin vinoon, jotta sain taustalle tehtyä pienen kivimuurin. Harmaa-ajuruoho saisi valloittaa koko kivimuurin ja saapi se halutessaan levitä ihan tuonne laattoihin asti ja miksei niiden väleihinkin, jos vain kykenee sepelin päällä kasvamaan. 

Tämän kukinta yllätti minut, sillä luulin kukinnan olevan viininpunainen ja yllättäen se kukkiikin valkoisena. Ostin viime kesänä (tai oikeastaan syksynä) yhden yksittäisen taimen, sillä kaikki muut oli jo myyty. Minua säälitti yksin hyllyssä kököttävä pieni taimipurkki, joten se lähti minun mukaani ja kiitollisena on ihan mukavasti jo kasvanut. Odotin tosin hieman nopeampaa leviämistahtia googletteluiden perusteella mutta ehkä viileähkö kesä on hidastanut kasvuvauhtia.  

Näiden kuvaamiseen tarvitsisi makro-objektiivin, joka on minulla haaveena

Sinipallo-ohdakkeen lisäksi ostin Puutarhakeskus Jaakkolasta myös Jalopähkämöä (2kpl), yhden Valkoalpin taimen sekä lisää Patjarikkoja. Jalopähkämöt pääsivät asustelemaan alla olevassa aikaisemmin julkaisemassani kuvassa näkvyien tyhjien taimipurkkien paikoille. 

Valkoalpi on menossa jossakin vaiheessa puutarha-altaan vierelle yksittäiskasviksi mutta asustaa tällä hetkellä väliaikaisistutuksessa. Ostin sen jo nyt, jotta varmasti sitä saan, koska minulla on pakkomielle saada juuri Valkoalpi tiettyyn kohdaan puutarha-altaan vierelle. Ja lisäksi taimi ehtii mukavasti runsastumaan ennen kuin istutan sen oikealle sijainnilleen. 

Ennen; kuvassa näkyy oikeassa yläkulmassa myös kivikasa, jonka tilalla Sinipallo-ohdakkeet nyt ovat

Jälkeen

Patjarikkoja ostin sen vuoksi lisää, että aikaisemmin tilaamani taimet olivat pelkästään vaaleanpunaisia ja nyt ostin myös valkoisia ja tummanpunaisia; kolme taimea kumpaakin. Lähestulkoon kaikki istutin väliaikaispaikoille eli myös yllä olevassa kuvassa on huomattavissa, että etualalla patjarikkojen määrä lisääntyi jälleen. Tuossa onkin nyt ainakin viisi taimea vain väliaikaisesti asustelemassa.