Grillin luonnonkivimuuraus sai viime viikonloppuna jatkoa eli sain muurattua siihen korkeuteen kuin oli tarkoituskin. Päälitason pinnoitin liuskekivillä. Muurauksen annettiin kuivahtaa yhden yön ajan ja lauantaina puolisko rakenteli muurauksen päälle neliskanttisen muotin piippuvalua varten ja valutteli mössöt muotin sisään.
Piippu saa viikon verran kuivua ja sen jälkeen muotti napataan pois ja katsotaan miltä lopputulos näyttää. Jos kaikki menee ja onnistui suunnitellusti, jossain vaiheessa kesää pinnoitan tämän pikkuisilla liuskekivillä ja katson kuinka pinnoitus kestää.
Muisti tekee välillä tepposet, sillä alkukeväästä kuvittelin, että olen syksyllä laittanut vain krookuksia multaan muhimaan mutta en muita sipulikukkia. Tässä kevään myötä totesin, että jotain tulppaaneitakin olen lehtien perusteella laittanut mutta muuta en tietenkään.
Yhtenä päivänä kuitenkin tajusin, että ostinhan minä hyasintteja (näin muisteli siskonikin hänelle tätä tarinoidessa). Mietin, että mahdoinkohan unohtaa laittaa ne maahan kun ei ollut mitään mielikuvaa mihin ne muka olisin istuttanut eikä kukkapenkeissä näkynyt alkujakaan. Ehdin olemaan jo aika harmissani ja oletin törmääväni jossain vaiheessa sipulipussukoihin.
Siinä samassa palautuivat syksyiset mielikuvat siitä hetkestä kun sipuleita maahan sijoittelin ja mietin miten ne asettelisin. Kuinka ihmeessä voi ihmisen mieli tyhjentyä näin totaalisesti. Pääasia on, että sipulit ovat maahan päätyneet ja jossakin vaiheessa saan nautiskella hetken ihanista hyasinteista kukkapenkissä.
Ei hyasintit ainoita unohduksen kohteita olleet sillä ns. havupenkistä alkoi pilkistelemään lehtiä. Muistan kyllä, että istutin tämän istutusalueen toiseen päätyyn kasveja mutta näemmä olen hankkinut kallionauhustakin ja istuttanut sitä tuonne taustalle. Kesä näyttää oliko hyvä idea vai ei. Joka tapauksessa olen iloinen unohtuneesta hankinnasta ja toivon, että se näyttää hyvältä tuolla. Havut jäävät kylläkin koon suhteen toistaiseksi vielä kallionauhuksen jalkoihin.
Kallionauhus
Ps. Toisessa kukkapenkissä minulla on tummalehtistä (luumu) kallionauhusta. Vielä ei näy pienintäkään elettä siitä, että sieltä pyrkisivät maan pinnalle nousemaan. Toivon, että se johtuu ihan vain siitä, että ko. kukkapenkki on varjoisammassa kohdassa kuin näiden kallionauhusten koti ja pian sieltä jo kurkottelevat valoa kohti.
Ja 17.5.17 illalla vielä pieni lisäys tähän julkaisuun. Facebook muistutteli minua, että vuonna 2015 tähän aikaan hyasintit olivat jo ihan täydessä kukassa ja nyt vasta noin pikkuruisina alkuina. Hieman myöhässä siis kevät. :) Alla samoihin aikoihin kuvattuja kuvia vuodelta 2015:
Viime viikolla murehdin alppipiikkiputken tilannetta, sillä edeltävänä viikonloppuna ei maan pinnalla näkynyt vielä mitään. Alppipiikkiputki on niin kaunis kasvi, että sen säilyminen tuntuu ihan pakkomielteeltä ja haluaisin siitä kasvavan kunnon pöheikön ajan myötä. Yritin ajatella, että ehkä se ei vielä vain ole säistä johtuen sieltä jaksanut tupsahtaa maan pinnalle ja se ajatus oli myös totuus; perjantaina mökillä odottelikin jo pienet mullan seasta kurkistelevat alut eli huoli oli turha.
Alppipiikkiputki
Kameran eteen pääsivät myös muutamat muut ahkerat kohti aurinkoa ponnistelevat kasvit. Kultatyräkki on myös mielestäni useassa eri kasvuvaiheessa hyvin kuvauksellinen. Tällä hetkellä minua viehättää lehdistössä oleva punerva sävy.
Kultatyräkki
Kääpiöjapaninakileijan söpöt lehdet
Tarha-alpi alexander eli valkovihreälehtinen versio
Hiekkamaruna oli pikkuruisena taimena nukkapintaisine lehtineen erittäin suloinen kasvi ja pakkohan sitä oli ostaa. Istutin sen etupihan kukkapenkkiin yhteen päätyyn ja viime syksynä sain todeta, ettei tämä ole mikään pienen kukkapenkin eikä ehkä isommankaan kukkapenkin kasvi. Tämä leviää valtavaa tahtia ja jo yhden kesän aikana pikkuruisesta taimesta tuli valtavan laajan alueen peittävä kasvusto. Alla olevassa kuvassa näkee kuinka vahvaa vartta tämä kasvi kasvattaa. Ihana tämä lehdistö on edelleen eli minun täytyy vain löytää tälle oikea paikka, jossa se saa kasvaa kesät rauhassa (ja keväisin aina julmasti leikkelen puutuneet varret pienemmäksi).
Hiekkamaruna
Aika kaljulta kukkapenkit näin kaukaa katsoen vielä näyttävät, vaikka paljon on lisää kasvua jo tapahtunutkin. Nyt tarvittaisiin ripaus vesisateita (ei enää toivottavasti maata kylmettäviä lumisateita) ja sen jälkeen reippaasti lämpöä niin kasvit pyrähtäisivät oikein kunnolla tähän uuteen kauteen.
Tarhakylmänkukka poseerasi jo aikaisemminkin kauniina karvapallerona; nyt pääsevät poseeraamaan kauniisti kukkivana.
Violetti on lempivärini mutta nyt kyllä valkoinen kylmänkukka vie voiton kuvauksellisuudessaan tällä kertaa. Valkoinen väri karua maata vasten näyttää niin raikkaalta ja kauniilta.
Upea tämä violettikin on ja livenä enemmän mieleen
Ihanat karvat terälehtien ulkopuolella
Hyvää vauhtia kasvavat myös jaloakileijani
Ensimmäinen puutarhan suihkulähde laitettiin jo pääsiäisenä toimintaan ja siitä julkaisinkin aikaisemmin jääaiheisen julkaisun. Toinen pienempi suihkulähde pääsi vauhtiin viime viikonloppuna. Molemmat purot ovat vielä ilman puropumppua, koska ei haluttu ottaa mitään riskiä pumppujen jäätymisen suhteen. Nämä suihkulähdepumput sen sijaan ovat sen verran halvempia, että uskaltauduttiin ottamaan riski.
Aikaisemmin olemme saaneet laitettua purot päälle jo huhtikuun alkupuolella, joten kyllä tämä kevät tuntuu ihan älyttömältä. Edelleenkin ennusteet lupailevat melkoisen matalia lämpötiloja vuodenaikaan nähden.
Olen aina ihastellut erikokoisista luonnonkivistä tehtyjä muurauksia mutta en ole koskaan kokeillut tehdä sellaista itse. Paitsi... Nyt sekin on tullut kokeiltua eli tässä lisää viime viikonlopun ahertamisen tuloksia.
Viime syksynä puoliskoni valoi betonista grillin rungon isojen kivenlohkareiden keskelle ja nyt grillin työstämistä on jatkettu niin, että ryhdyin muuraaman takaosaan luonnonkivimuuria. Muurin sisällä kulkee piippu.
Se tunne kun on edessä kasa kiviä sekä satsi betonia ja pitäisi aloittaa ilman mitään kokemusta. Loin päässäni etukäteen mielikuvan miltä kivimuurin pitäisi lopulta näyttää enkä osaa olla tyytyväinen, jos lopputuloksesta tulee vähänkään huonompi. Eli asetan itselleni aina suuret onnistumisen paineet.
Tässä projektissa meinasi tulla aika isokin kiukku kun betoni työstäessä lähti valumaan kivien väleistä, vaikka kuinka yritin rakoihin laitella pienempiäkin kiviä. Betoni oli ehkä hieman liian löysähköä mutta silti tuli ajateltua, että en vain osaa tätä. Mietiskelin jo mielessäni, että tästä tulee karmiva kun kivistä ei näy mitään vaan kaikki kivien pinnat ovat ihan harmaassa betonissa. Kiukuttelin ihan turhaan puoliskollenikin, joka silti ihanana ihmisenä pyrki tsemppaamaan minua.
Luovuttaminen ei itselleni ole kuitenkaan ratkaisu vaan jatkoin muurausta niin kauan kunnes betoni loppui (kesken). Päätin antaa rakennelman hetken olla, minkä jälkeen hain ämpärillisen vettä ja sienen ja kokeilin putsata runsaan veden avulla kivien pintoja. Ilo oli valtava kun huomasin pintojen puhdistuvan erittäin hyvin.
Kaikki kiukku ja mieliharmi tehdessä oli täysin turhaa ja olen aikaansaannokseen erittäin tyytyväinen. Tätä oli tarkoitus tehdä korkemmalle mutta betonin loputtua kesken, jatketaan muurausta seuraavalla kerralla. Muurauksen päälle on ajatuksena tehdä liuskekivistä taso, jonka päältä jatketaan varsinaista piipun muurausta muotin avulla.
Betonipinnalla olevat grillin seinämät olen ajatellut pinnoittaa tummalla liuskekivellä kuten myös muotin avulla valettavan piipunkin. Katotaan miten pinnoitus ajan myötä pysyy vai pysyykö ollenkaan. Ainakin täytyy kokeilla.
Grilli on tosiaan tehty aika syvään monttuun. Montun reunamat koostuvat rakennusaikana mökin perustusten tieltä pois kaivetuista suurista kivistä ja päälle puoliskoni rakensi katon. Katon päälle on laitettu puukehikko, jonka sisälle laitamme multaa ja toivomme mullan sammaloituvan.
Tämän paikan haaste on se, että keväisin monttuun keräytyy ympäröivästä maaperästä sulava vesi. Sen tiesimmekin jo projektiin ryhtyessä ja aika näyttää kadummeko valintaa. Pumpun avulla olemme pumppailleet kertyneet vedet pois.
Paljon tässä riittää vielä puuhasteltavaa, ennen kuin grillipaikka on valmis. Grillailtu tässä on silti jo aika paljon, jopa lumisateessa keskellä talvea.
Grilli ei varmasti jää ainoaksi paikaksi, johon kivimuuria tulee tehtyä muuraamalla. Ajatuksia on jo päässä mutta aika kertoo mitkä niistä ajatuksista toteutuvat.
Ympäristö tulee somistumaan ajan myötä
Viime syksynä kuvasin ja julkaisin alla olevan videon tulevasta grillipaikasta, joten laitan sen vielä tähän toiseksi "ennen" kuvaksi.
Tällaiselta näytti ennen grillin muuraamista
Ps. Koska arvostan hyvää asiakaspalvelua, haluan lisäksi antaa kehuja Kivikopla Oy nimiselle yritykselle. Tarvitsin pieniä liuskekiviä pienen määrän eli en ollut asiakas, josta olisi sillä hetkellä ollut tiedossa suuri rahatulva. Siitä huolimatta palvelu oli erinomaista ja löysin juuri mitä tarvitsinkin. Valikoimakin näytti olevan erittäin hyvä, joten tiedän kyllä mistä kiviä myöhemmin ostan kunhan saamme omakotitalohaaveemme aikanaan toteutettua (ja pääsemme siihen vaiheeseen, että alamme kunnolla laittamaan pihaa). Ehdottomat suosittelut jos etsit hyvää kivimyymälää. Myymälä sijaitsee Espoossa mutta tekevät toimituksia kuulemma mihin vaan mihin kuljetuskalustolla pääsee.
Puutarhan hoitamisessa yksi parhaita asioita on, että koskaan ei tarvitse olla valmista; muutoksia voi tehdä juuri niin paljon kuin haluaa ja jaksaa. Tästä hyvä esimerkki on erittäin keskeisellä sijainnilla oleva kukkapenkki, jonka uusin nyt jo kolmannen kerran. Toinen uusiminen oli melko pieni mutta nyt kukkapenkki koki kunnon remontin. Vihdoin olen oikeasti tyytyväinen tätä kukkapenkkiä katsellessa, vaikka kaksi kolmasosaa on ilman kasveja.
Alla kuva iloni aiheesta ja sen jälkeen heti kuva siitä minkälainen sama kohta oli alunperin juuri tehtynä. Ympärille on raahattu huomattavasti massiivisemmat kivet ja samalla multasyvyydenkin sain paremmaksi.
Kukkapenkki nyt
Kukkapenkki aikoinaan
Kukkapenkin toinen muodonmuutos ei ollut valtava eli tuolloin jaoin kivirivin avulla alueen ns. kolmeen. Lisäksi jossain vaiheessa kääpiövuorimänty vaihtui ystävältäni saatuun viiruhelpiin:
Ei tämä ruma näinkään ollut mutta en silti ollut tyytyväinen; sijaintiin nähden tuntui liian matalalta
Jos ei ole tyytyväinen, täytyy tehdä uusiksi niin kauan kunnes on. Olin jo aikoja sitten päättänyt, että tämän muokkaan, joten suuria kiviä tuli puskettua tämän vierelle jo viime vuoden puolella odottelemaan. Viime lauantaina päätin vihdoin ottaa tämän työn alle, joten ei muuta kuin loput kasvit pois, kivet pois ja mullan putsaaminen juurista.
Tässä oli lähinnä enää viiruhelpi sekä maksaruohoja; jaloangervot siirsin jo syksyllä
Kivien sommittelua
Ja lopuksi selkä vääränä mullan kärräystä ja valmista tuli. Nyt tämä näyttää joka suunnasta sellaiselta, että nautin tämän katselemisesta. Viiruhelpit istutin takaisin samaan kohtaan missä ne olivatkin ja kaveriksi tilasin yhtä lähes mustaa sekä yhtä punaista heinäkasvia (ainakin, jos ovat kuten myyntikuvissa). Ajattelin katsoa miltä tämä näyttäisi "heinäpenkkinä". Ehkä reunoille jotakin maksaruohoja ja mahdollisesti kesäkukkia niin kauan kunnes heinät ovat vallanneet koko alueen.
Koska tykkään tästä nyt joka suunnasta katsoen, niitä kuviakin tuli otettua joka suunnasta. Siispä kuvapläjäys kehiin kohdasta, joka taistelee nyt mielessäni lempikukkapenkin tittelistä. Mitä isommat kivet, sitä enemmän tykkään.
Ja askelkivikin on aseteltu keskelle rikkisten kitkemisen helpottamiseksi
Sisääntulon molemmin puolin olevissa kukkapenkeissä on melko massiiviset kivet ympärillä. Nyt tämä sointuu mielestäni oikein hyvin niihinkin sekä istuu hyvin vieressä olevaan erittäin isoon harmaaseen kiveen.
Parkkipaikan/sisääntulon suunnasta
Ja lipputangon suunnasta askel askeleelta lähemmäs
Kun kuvat ei mukamas riitä, viimeiseksi vielä videokurkkaus uusittuun kukkapenkkiin:
Tämän blogin nimi pitäisi varmaankin olla kivipuutarha. Tosin niin paljon olen kantapään kautta asioita opetellut, että kyllä sekin nimi hyvin sopii.
Lauantai oli upea päivä eli lämmintä riitti. Se olikin ensimmäinen mökkipäivä tänä vuonna kun ulkona tarkeni paremmin kuin hyvin ihan pelkässä hihattomassa. Viikonloppuna tuli aherrettua aika paljon mutta jos aloittaa tällaisesta pikkuahertamisesta eli raivausten jäljiltä olleiden oksien pilppomisesta uudella oksasilppurillamme.
Puoliskoni raahasi oksaläjiä lähemmäksi ja vuoron perään silppuilimme molemmat koneen avulla oksia sopivaksi katteeksi. Ihan hauskaa puuhaa ja nämä ensimmäiset tuotokset pääsivät puuliiterin ympärille vuorenkilpien sekaan rauhoittamaan rikkisten kasvua.
Ihan sopivaa silppua syntyy ja irroitettavan säiliön avulla saa helposti kuljetettua katteen haluamaansa paikkaan
Edellisenä viikonloppuna kitkin tältä alueelta sekä sepelille että vuorenkilpien sekaan kasvaneet rikkikset ja tänä viikonloppuna laitettiin kate pintaan. Harava täytyisi ostaa mökille, jotta saisi sepeliltä haravoitua mm. neulaset. Suotta niiden antaa maatua sepelin sekaan sopivaksi kasvualustaksi.
Ajan myötä vuorenkilvet hoitavatkin jo itse maan peittämisen
Oksasilppuri tosi toimissa (video):
Aikaisemmin hankimme polttomoottorilla toimivan oksasilppurin mutta sen toiminnan kanssa on ollut ongelmia ja odottelemme edelleen reagointia paikasta, josta silppurin hankimme. Toivottavasti saataisiin se joko korjattua tai rahat takaisin.
